Viime päivinä olen kokenut vahvaa déjà-vu tunnetta seuratessani median uutisoinnista seurannutta keskustelua Aleksanterinkadun eli tutummin Aleksin muuttamisesta (kokeilumielessä) kävelykaduksi.
Koska leveän Aleksin muuttaminen ilman mitään muuta muutosta edes lyhyeksi ajaksi kävelykaduksi kuulostaa omaan korvaani varsin toimimattomalta ratkaisulta, piti hypätä omaan lyhyen poliittisen matkani sisältävään aikakoneeseen ja lukaista läpi mitä olen asiasta ollut mieltä kymmenen vuotta sitten. Autoton keskusta –blogini käsitteli enemmänkin silloin suunnitelmissa ollutta Toriparkki-suunnitelmaa mutta sisälsi myös ehdotuksen Vapaudenkadun eli Vaparin muuttamisesta kävelykaduksi silloin ja nyt ehdotetun Aleksin sijaan.
Vaikka huomaan ajatteluni kehittyneen kymmenen vuoden takaisesta paljon, olen edelleen sitä mieltä, ettei Aleksin muuttaminen kävelykaduksi ole vieläkään järkevää. Itseasiassa minkään nykyisen keskustan kadun muuttaminen yksittäisenä tekona kävelykaduksi ei ole järkevää. Ei pelkkä autoliikenteen poistaminen tee keskustasta yhtään viihtyisämpää. Tarvitaan paljon muutakin muutosta, mutta se vaatii yrityksiltä ja kaupungilta panostuksia, joten nyt ajatuksen tasolla esiin nostettu ehdotus puolen tai vuoden mittaisesta kokeilusta ei varmaan houkuta tällaisia panostuksia tekemään ja kokeilu ei siltä osin vastaisi yhtään todellisuutta.
Tehdään isosti
Kun usein hehkutetaan miten Tampere muuttuu isosti ja nopeasti, niin miksi ei oteta mallia sieltä ja muualta. Tehdään isosti. Rakennetaan Lahteenkin raitiovaunulinjat, tehdään kävelykadusta katettu (oli se sitten Aleksi tai Vapari) ja siirretään koko torimyyntitoiminta sinne samalla kun rakennetaan varsinaisesta torista viihtyisän vihertävä ja monipuolista tekemistä sisältävä keskuspuisto (säilyttäen museolle tärkeän linjan Ristinkirkolta Kaupungintalolle, tosin miksi tämä pitäisi säilyttää kun ei tässä kaupungissa ole säilytetty mitään keskustan kauniita vanhoja puurakennuksiakaan ja nyt suunnitelmissa on rakentaa myös Oskarin pihan takana oleva piha täyteen kerrostaloa, vaikka puutalo säilyykin niin sen vieressä oleva tallirakennus taidetaan purkaa) siihen lisäksi ilmainen joukkoliikenne Lahteen veronsa maksaville ja mitä vielä…
Pelkästään maalaamalla kaikki fifty shades of grey -rakennukset ilahduttavan värikkäiksi, saataisiin kaupunkiin ihan uutta iloa ja sen myötä eloa. Tuli tämäkin mieleen kun lauantaina astelin rautatieasemalta ulos ja lähdin kulkemaan kohti toria. Ankean näköistä. Äkkiseltään keksin jo tähänkin monta seikkaa, miksi jo pelkkä ajatus tyrmätään. Kaupunkikuva muuttuu liiaksi, museolla varmaan joku tarve säilyttää nykyvärit, kaupunki ei voi päättää kiinteistön omistajan ohi (ja siksi edes mikään keskustelu asiasta ei sovi), asukkaat ovat muuttaneet juuri nykyisen väriseen taloon ja varmaan jotain kamalaa kärsimystä seuraisi jos talojen väri vaihtuisi kuolleesta eläväksi.
Joukkoliikenne kävelykatukokeilun kylkeen
Ihan tosissani olen myös tuon joukkoliikenteen kanssa sinänsä, että vilkkaammalla ja runsaammalla joukkoliikenteellä jäisi tarve autoiluun vähemmälle. Tällöin kävelykeskustakin tuntuu luonnollisemmalta. Nyt olisi Lahden Seudun Liikenteellä tuhannen taalan paikka ponkaista käyntiin joku kuukauden mittainen kokeilu maksuttomasta matkustamisesta, sillä yleisesti ylös kipuavien hintojen vuoksi saattaisi monikin lahtelainen säästösyistä päätyä joukkoliikenteen kyytiin ja todetakin sen aivan toimivaksi. Salo tempaisi vastaavanlaisen kokeilun viime kesänä ja moninkertaisti matkustajien määrän. Erityisen ilahduttavasti aikuiset löysivät kokeilun pariin. Viimeistään siis kävelykatukokeilun aikana on syytä laittaa kylkeen myös joukkoliikennekokeilu maksuttomalla kampanjalla.
Mitä muita ideoita tähän löytyisikään, kun oikein keskittyisimme avartamaan näkökulmia.