Ruokahävikki on ympäristöongelma

Ota sen verran mitä jaksat syödä“, sanottiin jo yli 30 vuotta sitten. Varmaan jo aiemmin, mutta omakohtainen kokemus ulottuu vain tällaiselle aikajanalle. Tänä päivänä tähän asiaan kiinnittää huomiota aiempaa enemmän, koska ilmastokriisi tällaisena hellekesänä muistuttaa olemassa olostaan kaiken aikaa. Ruokahävikin vähentäminen on yksi niistä erittäin helpoista asioista, johon jokainen voi itse vaikuttaa ja kantaa näin kortensa kekoon ympäristön puolesta.

Siksi olinkin lomareissun hotelliaamiaisella suorastaan järkyttynyt ihmisten lautasilleen jättämästä syömättömän ruoan määrästä. Koskemattomia croissanteja, leipiä, hedelmiä, keksejä, yms, eikä ihan vähäisiä määriä. Mikä ihmisiä vaivaa? Onhan se aamiaisen sisältämä tarjonta rajatonta, ja varmaan kiva lastata lautaselle ruuhkaisina aamuna vähän enemmän kerralla, ettei tarvitse uudestaan jonotella. Ja kuuluu hintaan.

Mutta silti, hieman vastuullisemmin voisi tässäkin asiassa toimia ja näyttää mallia nuoremmille. Ihmettelen suuresti perheitä, jotka lastaavat lasten lautasille mielettömän määrän kaikkea. Kyllä sen ennalta osaa arvioida, kuinka paljon oma lapsi syö. Tai kuinka paljon itse syö. Ja aina voi hakea lisää.

Sokos Hotel Kupittaan aamupalalla torstaina 8.7.

Monessa kodissa pyritään varmasti välttämään ruoan pilaantumista ja roskiin päätymistä, koska se on kuin rahaa heittäisi roskiin. Siksi moinen hotellikäytös ihmetyttää ja kertoo siitä, että työtä on valtavasti asennemuutoksen kanssa.

Ruokahävikkiä on vähennetty jo kauan. Sen ei luulisi olevan kenellekään mikään vieras asia. Ravintoloista saa erilaisilla sovelluksilla (kuten Resq-Club) ns. ylijäämäannoksia alehintaan, kaupoista saa parasta ennen päiväyksen pian saavuttavia oranssin lapun tuotteita ilta-aikaan vieläkin edullisemmin. Facebookissa on erilaisia kotitalouksien ruokahävikkiryhmiä (esim. Ruokahävikki Lahti/Hollola), joissa voi saada itselleen soveltumattomat tai turhat elintarviketuotteet kiertoon ehkäisten niiden turhan roskiin päätymisen.

Tuhlaamisen lisäksi ruokahävikki on iso ympäristöongelma. “Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa valtavasti ympäristöä, sillä reilu viidennes kulutuksemme aiheuttamista ilmastopäästöistä syntyy pelkästään ruoan tuotannosta. Kun heitämme ruokaa roskiin, tuotannosta aiheutuvat päästöt ovat syntyneet aivan turhaan. Ruokahävikki on suuri ongelma myös Suomessa ja sen ongelmat näkyvät esimerkiksi Itämeren rehevöitymisessä.” Näin kerrotaan fiksuruoka.fi sivustolla.

Mieti tätä ensi kerralla, kun lapat ruokaa lautaselle. On ihan oikein tuntea pisto sydämessään, silloin oppii tehneensä väärin.

Liikenneturvallisuus mielessä

Liikenteessä näkee yhä useammin ihmisiä, jotka eivät osaa liikennemerkkejä tai ymmärrä miten vaikkapa liikenneympyrässä kuljetaan. Viime vuonna liikenneopettajat olivat huolissaan vuoden 2018 ajokorttilakiuudistuksen vaikutuksista. Tämä koskee toki vastikään kortin saaneita. Mielestäni ihan poikkeuksetta liikenteessä näkee näitä säännöt unohtaneita ihan joka ikäluokasta. Olisiko syytä määrätä ajokortin uusimiselle jonkinlainen teoriatesti suoritettavaksi, jotta meidän liikenneturvallisuus kasvaisi?

Nythän uudet ajokortit ovat kerrallaan 15 vuotta voimassa (yli 70-vuotiailla vähemmön) ja ne uusitaan aivan kuten passit. Hallinnollinen seikka. Voisiko uusimiseen kuitenkin sisällyttää teoriakokeen? Tämänhän voisi tehdä diginä, joten kokeen onnistuminen olisi edellytys uusimislomakkeen täyttämiselle. Teoriakokeen voisi tehdä kotioloissa. Mielestäni se ei haittaa, että suorittaja saa apua perheenjäseniltä tai kavereilta, tai googlaa vastauksen. Samalla sitä tietoa etsiessään oppii ja huomioi mahdollisesti myös muita asioita, jotka vaikuttavat meidän kaikkien liikenneturvallisuuteen.

Ennen vuotta 2013 myönnetyt ajokortit ovat voimassa korttiin merkittyyn päivämäärään (kun henkilö täyttää 70) mutta kuitenkin maksimissaan 18.1.2033 asti. Minun ikäluokkani saa siis huristella vielä 12 vuotta ajokortilla, jonka tiedot ja taidot on hankittu 2000-luvun ensihetkillä. Ja tänäkin aikana moni asia on muuttunut ja varmasti tulee muuttumaan. Kuinka moni näitä muutoksia seuraa ja opiskelee vapaaehtoisesti?

Käy kurkkaamassa liikennemerkit: vayla.fi

Ja tee liikennemerkkitesti. Miten meni?

Liikennemerkkijuliste

Vaalipäivä 13.6.2021

Vihdoin koitti vaalipäivä. Vaalien siirtymisestä johtuen tämä kevät on tuntunut aika pitkältä. On pitänyt tasapainotella viestinnän suhteen, ettei tee liikaa tai liian vähän. Liika viestintä saattaa ärsyttää. Liian vähälle jäänyt viestintä taasen ei paljon ehdokasta auta. Viimeisen parin viikon aikana on päästy verkosta myös livetapaamisiin. Nyt voi sanoa, että kaikkeni olen tehnyt, vaikka ainahan sitä voisi tehdä vielä vähän enemmänkin. Olo on väsynyt mutta onnellinen.

Nyt on äänestäjien aika hoitaa nämä vaalit kunnialla loppuun! Vaalipäivän äänestämispaikat ovat auki klo 20 saakka. Sen jälkeen julkistetaan ennakkoon annetut äänet. Jännittävä ilta tiedossa.

Olen saanut varsin kivaa palautetta myös eri puolueiden ja ryhmien ehdokkailta omasta tekemisestäni. Toivon todella, että se kertoo kampanjastani laajemminkin, että ajatuksilleni on tilaa ja tarvetta. Palan halusta päästä vaikuttamaan kaupunkimme asioihin aivan yleisen kanssaehdokkaidemme kanssa. Itselleni tämän kertaistet vaalit ovat tähän asti näyttäytyneet varsin hyvähenkisiltä. Tukea ja kannustusta on saatu ja annettu yli puolue- ja ryhmärajojen. Sitähän se politiikkakin on, yhdessä tekemistä. Hyvillä mielin uskallan ottaa valtuutetun roolin vastaan, mikäli tämä vaalipäivän tulos sen minulle suo.

Aivan hirmuisen iso kiitos kaikille ystäville ja tukijoille, jotka olette kannustaneet ja auttaneet. Olette aivan kultaisia ihmisiä, enkä tiedä miten teitä voin tarpeeksi kiittää!

Joka tapauksessa ISO KIITOS ihan kaikille. Lahti on sydämen asia!

vaalipäivä ehdokas
Väsynyt mutta onnellinen ehdokas

Neuvolapalvelut ennaltaehkäisevän toiminnan keskiössä

Neuvolapalveluiden tulisi olla lapsiperheen tukipilari

Neuvolan tulisi olla paikka, joka perheen näkökulmasta auttaa, kuuntelee ja tuntee. Tuntee taustan, jatkaa siitä mihin jäätiin, ja tarjoaa ratkaisuja. Yhteiskunnan näkökulmasta neuvolapalvelut tulisi olla ennaltaehkäisevän toiminnan muoto numero yksi. Paikka, jossa perheen tai lapsen haasteet havaitaan varhaisessa vaiheessa ja niihin puututaan, niitä ohjataan.

Oma lapseni kävi juuri viimeisessä lasten neuvolassa. Jatkossa hän eskarilaisena kuuluu kouluterveydenhuollon piiriin. Vihdoin, ajattelin. Vihdoin saamme kouluterkkarin. Terkkarin, joka on tuttu vuodesta toiseen. Syy miksi ajattelin näin, on juuri siinä sanassa tuttu. Meillä ei koko neuvolan aikana ollut muuta kuin alati vaihtuva hoitaja. Lähes joka kerta uusi, vieras ihminen vastassa.

Tämä uusi ihminen kysyi aina, mitä kuuluu. Kuin oppikirjasta. Ja mitäpä suomalainen vastaa – ihan hyvää. Ihan hyvää, vaikka sielu huusi, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, auta mua, en osaa, en jaksa, en kykene. Täytettiin lomakkeita, jossa kysytään omasta jaksamisesta. Niitä osaa täyttää ihan eri asenteella halutessaan vain päästä vähällä selostuksella. En usko, että se on tarkoitus. En usko, että se on kaupungin tahtotila. Enkä usko, että se on asiakkaankaan toive.

Onneksi meillä oli hyvä tukiverkosto. Samassa tilanteessa olevia ystäviä, terveydenhuollon ammattilaisia ja muuten vaan luotettavia keskustelukumppaneita. Ajattelin, että meidän perhe on tässä nyt vaan joku väliinputoaja. Eihän tämä systeemi toimi lainkaan niin kuin sen pitäisi, jos muut kokevat samoin.

Viimeisen neuvolakäynnin jälkeen rohkenin laittaa Lahden alueen vanhemmat -ryhmään Facebookissa kyselyn, onko heillä ollut neuvolassa vaihtuvuutta työntekijöiden osalta. Mitä luulette vastausten kertoneen?

Vain viidesosalla perheistä on pysynyt sama neuvolatyöntekijä läpi asiakkuuden

Voisinpa sanoa, että ajatukseni perheestämme väliinputoajana olisi ollut totta. 546 vastaajasta 245 ihmistä minä mukaan luettuna vastasi, että työntekijä on vaihtunut samassa neuvolassa useamman kerran. 153 vastasi, että samassa neuvolassa vaihtunut muutaman kerran ja viiden kohdalla kerran. Vain 32 kertoi vaihtumisen syyksi sairastumisen tai muuton. Oletin tämän nousevan korona-aikana suuremmaksi luvuksi. Sentään 111 vastasi heillä olleen sama hoitaja koko ajan. Siis vain noin viidennes vastaajista. On aika hurjaa, että enemmistöllä vastaajista oli kokemus usein vaihtuvasta työntekijästä.

kuvakaappaus kyselystä

Onko meillä neuvolapalvelut asiakasprosessien osalta kunnossa?

Uskon, että parantamisen varaa on nimenomaan siinä systeemissä, miten asiakkaita eri työntekijöille jaetaan ja miten sijaistamiset kokonaisuus huomioiden hoidetaan. Jokainen neuvolatyöntekijä tekee työtään parhaansa mukaan ja täydellä sydämellä, mutta systeemi sakkaa. Toivon, että Lahdessa tämä asia laitetaan välittömästi tarkastelun alle ja kuntoon. Meillä ei ole varaa pallotella perheitä hentoisesti ilmassa vaan pitää ottaa heistä koppi ennaltaehkäisevän tuen näkökulmalla.

Lapsen varpaat kuvituskuvana

Keinoja työllisyyden kasvuun kuntatasolla

Lähes kaikki on varmasti sitä mieltä, että työllisyys on saatava nousuun, sillä työn tekeminen hyvin monella tasolla pyörittää koko yhteiskuntaamme. Ilman työtä tekijöineen, palkan maksajineen ja ansaitsevineen ei olisi myöskään yhteiskunnan “tarjoamia” palveluita. Koska paikallislehtemmekin kirjoitti hetki sitten, ettei monikaan kuntavaaliehdokas huomioi teemoissaan työttömiä, oli ihan pakko pureutua tähän nyt hieman syvemmin mitä tammikuussa kirjoittelin.

Investoinnit kasvun mahdollistajina

Siispä mitä keinoja työllisyyden kasvuun meillä on tarjota? On huomioitava, että moneen asiaan ratkaisua on odotettava valtion tasolta. Esimerkiksi verotukseen ja lakeihin liittyvät seikat. Mutta mitä kunnissa asialle voidaan tehdä? Tein pienen googlettelun asian tiimoilta. Ihmetyksekseni en juuri löytänyt kuntatason avauksia työllisyysasioissa. Siis sellaisenaan. Toki lähes kaikkea päätöksentekoa ohjaa taustalla jopa suhteellisen näkymättömänä myös työttömyyden hoitaminen. Esimerkiksi investoinnit vaikuttavat talouteen ja työllisyyteen. Ohitie mahdollistaa uusien yritysten sijoittumisen Lahteen logistisen erinomaisuuden vuoksi. Ympäristöpääkaupunki ei ole vain vuoden mittainen teema täynnä tapahtumia vaan myöskin vetovoimatekijä yrityksille, ei vain nyt vaan tulevaisuudessakin. Kuntatasolla päätettävä veroaste esimerkiksi kiinteistöjen osalta ja ihan yleisestikin lupien hakeminen ja kaiken asioinnin sujuvuus vaikuttaa taatusti yritysten päätökseen asettua aloilleen.

Ohitien luvut infograafina
Lähde: Väylävirasto

Työttömyyden ennaltaehkäisy

Eivät investoinnit kuitenkaan työttömyyttä kokonaan ratkaise. Lahdessakin tuttuja ovat monenlaiset sosiaaliset ongelmat. Näistä nyt esimerkkinä jo liian pitkään suljettujen silmien alla rehottanut huumeiden käyttö. Tästä voisi kirjoittaa ihan oman lukunsa, on sanomattakin selvää, että tähän on puututtava myös kaupungin puolelta. Jo 2018 olen kirjoittanut aiheesta. Nyt tilanne on huomattavasti pahempi mitä kolme vuotta sitten. On laadittava ja toteutettava strategia, joka huomioi päihdeongelmat joka tasolla. Hoitoon haluavien on päästävä jatkossa hoitoon siltä seisomalta, sillä vain omasta tahdosta voi toipuminen alkaa. Käsittääkseni tämä ontuu Lahdessa pahasti. Mutta sen lisäksi meidän on panostettava ennalta ehkäiseviin toimiin. Niin huumeiden kuin työttömyyden kannalta. Tämä ennaltaehkäisy tuntuu Lahdessa olevan hyvin vieras käsite edelleen. Johan sen osoitti kieltävä päätös alle 25-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn järjestämisestä. Itse olisin tehnyt toisin, sillä ennaltaehkäisy on pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna edullisempaa. Aina ja poikkeuksetta.

Mitä työttömyyden ennaltaehkäisy sitten voisi olla? Työn ilo ja arvo on yhteiskunnan tarjoamalla kasvatuspolulla taottava nuorempiin sukupolviin motivaatiota kasvattamalla. Valitettavasti kaikilla ei ole työhön johtavaa esimerkkiä kotona. Meillä on ylisukupolvisia sosiaalituen asiakkaita, joilla ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta edes ajatella työn tekemistä. Se on erittäin surullista ja harmillista etenkin heidän itsensä kannalta. Lahdessa on pitkäaikaistyöttömiä erittäin paljon, ja valitettavasti se myös syö kunnan taloudesta paljon. Jokaisen työllistymisen eteen on tehtävä töitä, mutta tempputyöllistämisellä ei pitkälle pötkitä.

Työ teemana opetuksessa

Työllistyminen edellyttää työpaikkoja. Ihmisiä, jotka luovat työpaikkoja. Ihmisiä, joilla on halu täyttää ne paikat. Siksi olemme jälleen taitekohdassa. Meidän on ensisijaisesti panostettava tulevaisuuteen, ja ennaltaehkäistävä nykytilanteen jatkuminen pitkään. Meidän on katkaistava ylisukupolvinen työttömyyskierre. Ihmisiä on motivoitava työhön jo lapsesta saakka. Varhaiskasvatuksessa olisi syytä aloittaa tutustuminen eri ammatteihin, muutenkin kuin leikin kautta. Perinteiset sankariammatit, kuten lääkärit, poliisit, palomiehet ja opettajat näkyvät leikeissä, mutta miten lapsille esitellään myös muiden ammattien ja työn kirjo? Monissa maissa vanhempien on käytävä päiväkodissa esittelemässä omaa ammattiaan. Ehkä meilläkin on syytä kokeilla tätä. Aloitetaan työttömyyttä vastaan taisteleminen jo varhaisessa vaiheessa.

Perusopetuksessa yrittäjyys- ja talouskasvatus oikein aseteltuna luo ymmärryksen siitä miksi jokaisen panos on yhteisen hyvän vuoksi tarpeen, ja se luo monesti myös merkityksen tunteen, jota ilman ihmisen on vaikea tuntea itsensä tarpeelliseksi ja arvokkaaksi. Ei varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sisältö varmastikaan ole kuntatasolla päätettäviä asioita sinänsä, mutta toki meillä voisi ottaa tavalliseen suunnitelmaan oman lisämausteen ja kokeilla, millaiset vaikutukset on sillä, että jokainen lapsi ja nuori taustasta riippumatta saa tiedon ja ymmärryksen työn tärkeydestä yhteiskunnan pyörittämisen näkökulmasta.

Henkilökohtainen ohjaus työttömälle

Tämän lisäksi kaupungin on otettava vastuu ihmisistä, jotka juuri ovat jääneet työttömiksi. Henkilökohtainen lähestyminen vaikka geneerisen kirjeen avulla pahoitellen tilannetta, kertoen, että tukea on saatavilla ja esitellen millaista tukea ja mistä ihan tarkalleen. Vuonna 2018 voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa työttömyysetuutta nauttivan kokeilun toimia yrittäjänä menettämättä työttömyystukia 4 kuukauden ajan. Työttömänä ollessa perustetusta yrityksestä ansaitut tulot vaikuttavat toki työttömyysetuuteen, mutta ohjaus yrittäjyyden pariin voi olla erittäinkin kannattava seikka viestiä. Monesti ajatellaan, että kunhan palvelut ovat olemassa ja niistä viestitään paikoissa joista ihminen etsiessä löytää kaiken, riittää. Työttömäksi jäädessä ei epätoivon vallatessa välttämättä tule mieleen hakea tietoa monestakaan asiasta. Aika kuluu työttömyyspäivärahojen hakemisessa ja työn hakemisessa. Siksi näistä asioista on viestittävä henkilökohtaisesti. Yhtälailla kuin kaupunki tervehtii uutta asukasta, voi kaupunki ottaa yhteyden juuri työttömäksi jääneeseen asukkaaseen. Rahallisesti tai ajallisesti ei puhuta suuristakaan määristä. Nythän Lahtikin on mukana työllisyyden kuntakokeilussa ja sen oletettavasti luulisi lisäävän tätä henkilökohtaistaohjausta, mutta tosin aika pienelle porukalle.

Oppisopimuskoulutuksella työllisyyden kasvua

Toinen viestinnän lisäämistä vaativa seikka, on oppisopimuskoulutus. Me kaikki tiedämme sen olevan olemassa ja mahdollista, mutta jälleen konkreettiset tiedot asiasta on jokaisen koulutukseen haluavan ja yrityksen etsittävä oma-alotteisesti. Mitäpä jos työttömäksi päätyneelle ehdotettaisiin uudelleen kouluttautumista oppisopimuksen kautta. Työn tekeminen jatkuisi. Merkityksellisyyden tunne saisi jatkoa, työn tekeminen saisi jatkoa ja yksilön kehittyminen jatkuisi jälleen uudella sävelellä. Mitäpä jos oppisopimuskoulutukseen liittyen tehtäisiin täsmäiskuja alueen työllistäjiin! Yhtälailla kuin ne työttömäksi jääneet, on yritykset keskittyneitä muuhun kuin oppisopimuskoukeroiden selvittämiseen. Viedään tietoa aktiivisesti heillepäin, ei vaadi lopulta paljoa ja Koulutuskeskus Salpaus tässä asiassa onkin jo olemassa oleva ja aktiivisesti toimiva asiantuntija. Ehkä voisi kerätä yrityksiltä valmiin oppisopimuspaikkojen pankin, josta voisi työttömiksi jääneille tarjota suoraan mahdollisuuksia hakea mahdollisiin oppisopimuspaikkoihin.

Hankintojen työllisyysvaikutukset

Kaupungin on tehtävä hankintojen kilpailutukset niin, että se mahdollistaa paikallisten yritysten valinnan helpommin. Ei pelkästään laatu ja hinta, vaan myös huollon ja jälkityön tulee olla tehokasta niin kulujen kuin ajan suhteen. Hiilijalanjälki voi käytettävien materiaalien vuoksi olla monelle yritykselle hankala vaikkakin toivottava seikka selvittää, mutta yritys voisi sen sijaan tarjouksessaan arvioida hankinnan aluevaikutuksia ympäristön ja sosiaalisten seikkojen osalta kaupungin puolesta. Tätä on kuitenkin kilpailutuksessa pyydettävä, jotta se on yksi päätökseen vaikuttavista seikoista. Jälleen aika helpolla tehtävä muutos. Tai sanoisinko korjaus. Onhan se hullua, että meillä on johonkin museoon hankittu valotaulu kilpailutuksen myötä edullisesti ulkomailta, mutta vian esiintyessä, korjausta ja uutta osaa odotellaan useampia kuukausia tämän vaikuttaen jatkuvasti museokävijän kokemukseen.

talo ja kasvavat rahapinot

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkästi. Työhyvinvointiin ja yleiseen hyvinvointiin panostaminen, paikallisen sopimisen lisääminen, hybridityönteko, jne. Mistä lähdetään liikkeelle?