Taloudellinen kaupunkiluonto

Maanantaina vietettiin kansainvälistä biodiversiteettipäivää, eli luonnon monimuotoisuuden päivää. YK kertoo päivän teemasivullaan osuvasti, että “When biodiversity has a problem, humanity has a problem”. Nyt jos koska on aika herätä huomaamaan käsissämme tikittävä aikapommi, esimerkiksi ruoan tuotannon osalta.

Tiesitkö, että yksi kolmesta suupalastamme on riippuvainen hyönteisten pölytystoimista? Pölyttäjien määrä on vähentynyt huolestuttavasti kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Viime vuonna Suomeen on luotiin kansallinen pölyttäjästrategia. Sen tärkeitä kokonaisuuksia ovat muun muassa:

  • EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja sen kautta rahoitettavat ympäristötoimet, mm. kasvipeitteisinä hoidettavat alueet kuten maisema-, monimuotoisuus- ja niittypellot.
  • Pölyttäjille soveltuvan monilajisen ravintokasvillisuuden tarjoaminen maatalousympäristöissä ja niiden läheisyydessä sekä haitallisten vieraslajien torjunta.
  • Pölyttäjille tärkeiden elinympäristöjen määrän ja laadun parantaminen rakennetuissa ympäristöissä, mm. viheralueilla ja väylien varsilla.
  • Pölyttäjille haitallisten kasvinsuojeluaineiden ja biosidien vaikutusten vähentäminen.
  • Pölyttäjien elinvoimaisuutta metsissä lisäävien lahopuun ja lehtipuiden, etenkin kukkivien puiden, säästäminen ja lisääminen.
Ampiainen asfaltilla
Pölyttäjiä ne ovat ampiaisetkin…

Tämä alla oleva kuva on tonttimme vierestä löytyvältä vallilta jo muutaman kesän takaa. Olin yhteydessä kaupungin puutarhuriin, ja kysyin onko näitä ihania kukkia, jotka vilisevät pörriäisistä pakko kaataa leikkureilla maantasalle normaalin “kaksi kertaa kesässä” ohjelman mukaisesti, kun tuota aluetta ei kuitenkaan käytetä mihinkään eikä siinä käyskennellä.

Kukkia luonnonmukaisessa tilassa

Tällainen “leikkaamattomuus” tulkitaan kaupunkilaisten toimesta usein hoitamattomuudeksi, ja siitä poikii valtavasti kritiikkiä kaupungille. Puutarhuri teki kuitenkin rohkean päätöksen, ja nyt jo kolme kesää on leikkaus suoritettu ainoastaan kesän lopussa kukintojen jo lakastuttua. En tiedä onko tästä tullut kritiikkiä, kenties ei, kun “kokeilu” on jatkunut jo useamman vuoden. Toivoisi tällaista laajennettavan kaupungissa muillekin alueille.

Tässä World Economic Forumin videolla on esimerkiksi esitelty kiva idea bussikatosten ylle rakennettavista pörriäisystävällisistä kukintoalueista. Toimisi varmasti Lahdessakin. Täällä kuitenkin aika usein pelätään valtavaa palauteryöppyä. Viestinnällä ihmisten asenteet ja odotukset kaupunkiympäristön ulkonäköön voivat kuitenkin muuttua varsin nopeastikin, kun ymmärrys siitä, miksi alueita jätetään leikkaamatta maan tasalle, lisääntyy.

Kävin joku aika sitten kuulemassa Helsingin Yliopiston professori Heikki Setälän esitystä liittyen kaupunkiluontoon. Kävi ilmi, että kaupunkiympäristön viheralueiden pirstoutuminen johtaa lajikatoon. Se, että meillä perustetaan niitty sinne, toinen tänne, ei riitä. Tai, että asutuksen keskelle jätettäviä metsäalueita koko ajan pienennetään ja ajetaan tonteiksi kaavaan. Sen lisäksi, että lajikato on todellinen uhka, on metsiköiden ja viheralueiden rooli myös terveyttä edistävä monella tapaa. Esimerkiksi sellaisten päiväkotien lapset, joilla pihassa on luontoa pelkän asfaltin ja hiekan sijaan, ovat vastustuskyvyltään vahvempia. Sama pätee ihan kaikkiin ihmisiin. Maan kuopsuttelu ja metsässä samoilu tekevät terveydelle hyvää, samoin mielelle.

Lapsi halaa puuta metsässä

Vaikka me täällä Suomessa ja etenkin Salpausselän harjun kupeessa pidämme luontoamme hyvin metsärikkaana, on kuitenkin karu fakta, että Lahden metsät sitovat vain noin reilu 10% liikenteen CO2-päästöistä. Joko metsää tarvitaan paljon lisää, tai liikennettä on vähennettävä radikaalisti jos haluamme saada tämän osaltamme balanssiin.

Kaavoituksellakin on merkittävä rooli kaupunkiluonnon kehityksessä. Onko esimerkiksi Renkomäessä tarpeen kaataa metsää uusien omakotitalojen tieltä? Eikö meidän pitänytkään ryhtyä rakentamaan ylöspäin?

Kaavoittamiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyy myös kustannuksia. Hulevesiratkaisut yhtenä esimerkkinä. Setälän mukaan hehtaarin kokoisen viheralueen euromääräinen arvo pelkästään hulevesien imeyttämisessä on Lahdessa vuositasolla noin 200 000 euroa. Kun siis rakennetaan ja pinnoitetaan maata, on sadevesi ohjattava yleensä maan alle hulevesiverkostoon, kun sitä imevää luontoaluetta ei enää ole. Hehtaarin kokoisen alueen osalta tämä siis maksaa kaupungille rakentamis- ja ylläpitokustannuksineen noin 200 000 euroa vuodessa.

Mitä tästä kaikesta siis opimme? Kaupunkiluontoympäristön suunnittelussa ja hoitotoimien toteutuksella on valtava merkitys meidän terveyteen, meidän ravinnon saantiin ja myös verovaroin kustannetun yhteiskunnan talouteen.

Taloudellinen kaupunkiluonto Read More »

SOTE-alan palkankorotus

SOTE-alalla on ollut jo pitkään huutava pula työntekijöistä, ja yhä huonommaksi tilanne kaiken aikaa muuttuu. Palkka on huono, se myönnettäköön. Ollut jo pitkään, jollei aina. Mutta myös kassa on sen verran huono, että palkankorotus on pienestikin tehtynä todella mittava kuluerä yhteiskunnalle. Nyt sellainen on tulossa, ja hyvä niin jos asia paremmaksi sillä muuttuu.

Alan tilanne alkaa olla kestämätön. Työolot ovat pienen palkan lisäksi varsinainen rasite ja työvoimaa katoaa, vaikka tähänkin on joitain kohennuksia tulossa. Kuinka kauan ne kannattelevat, jää nähtäväksi. Samalla lailla tilanne kehittyy varhaiskasvatuksen puolella ja kouluissa. Mitäs me kohta tehdään, kun meillä ei enää ole tarpeeksi työntekijöitä näistä mihinkään?

Tällä hetkellä vaikuttaa vielä siltä, että palkankorotuksella moni saattaa kuitata nuo huonot työolot. Rankan työn jaksaa, jos palkka on parempi. Ainakin hetken verran. Tai näin ainakin voi tulkita, kun erilaisia kannanottoja lukee. Toki niistä suurikaan osa ei tule alalla itse työskentelevien suusta.

Mutta ihan totta puhuen, jos palkankorotus on se mitä kaivataan, ja nyt neuvoteltu korotus ei ole tarpeeksi, niin onko kukaan miettinyt, kuinka suuri sen palkankorotuksen tulee olla, että se tyydyttää? Jottei veroihin mene lähes kaikki lisäykset, tulee korotuksen olla mittava. Euroissa en osaa määrää sanoa, mutta luulen, että mikä ikinä se sitten olisi, siihen tuskin pystytään, vaikka tahtoa riittää. Rahaa kun on rajallisesti, ja palkansaajia runsaasti.

Palkankorotus vai ostovoiman kasvu?

Entäs jos näille yhteiskuntamme tukipilareille annetaankin suurempi käteen jäävä summa ansiotuloveroon kohdistuvin kevennyksin? Toki sekin on poissa siitä niin sanotusta kassasta, jolla tämä koko yhteiskunnan toiminnoiksikin kutsuttava lysti kustannetaan. Summana tuo taitaa kuitenkin olla pienempi, kuin se merkittävän kokoinen palkankorotus kuluineen. Jos nyt ihan lähtökohtaisesti tavoitteeksi otetaan esimerkiksi sairaanhoitajan ostovoiman parantaminen tietyllä summalla, on se verokevennyksin edullisempaa toteuttaa.

Tokikaan tämä kyseinen sairaanhoitaja ei kerrytä eläkettä siinä kohtaa aiempaa enempää, mutta en itse ole vuosikausiin uskonut enää kuuluvani siihen ikäluokkaan, joka tällaisesta edusta saa tulevaisuudessa edes nauttia. Tai ehkäpä siellä tulevaisuudessa eläkettä saavat ainoastaan nämä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen pyörittämiseen oman työikänsä käyttäneet.

Kasvussa olevat kolikkopinot

Joka tapauksessa muutosta tarvitaan vielä lisää, sillä pitovoiman lisäksi näillä aloilla kaivataan vetovoimaa. Uusia alalle hakeutuvia tarvitaan jatkuvasti lisää. Nyt pitää vain astua ulos laatikosta ja etsiä tulevaisuuteen ratkaisuja uusien näkökulmien kautta.

SOTE-alan palkankorotus Read More »

Aikakoneella Aleksin kävelykadulle

Viime päivinä olen kokenut vahvaa déjà-vu tunnetta seuratessani median uutisoinnista seurannutta keskustelua Aleksanterinkadun eli tutummin Aleksin muuttamisesta (kokeilumielessä) kävelykaduksi.

Lahden Aleksanterinkatu jouluvaloineen
Aleksanterinkatu 30.12.2021

Koska leveän Aleksin muuttaminen ilman mitään muuta muutosta edes lyhyeksi ajaksi kävelykaduksi kuulostaa omaan korvaani varsin toimimattomalta ratkaisulta, piti hypätä omaan lyhyen poliittisen matkani sisältävään aikakoneeseen ja lukaista läpi mitä olen asiasta ollut mieltä kymmenen vuotta sitten. Autoton keskusta blogini käsitteli enemmänkin silloin suunnitelmissa ollutta Toriparkki-suunnitelmaa mutta sisälsi myös ehdotuksen Vapaudenkadun eli Vaparin muuttamisesta kävelykaduksi silloin ja nyt ehdotetun Aleksin sijaan.

Vaikka huomaan ajatteluni kehittyneen kymmenen vuoden takaisesta paljon, olen edelleen sitä mieltä, ettei Aleksin muuttaminen kävelykaduksi ole vieläkään järkevää. Itseasiassa minkään nykyisen keskustan kadun muuttaminen yksittäisenä tekona kävelykaduksi ei ole järkevää. Ei pelkkä autoliikenteen poistaminen tee keskustasta yhtään viihtyisämpää. Tarvitaan paljon muutakin muutosta, mutta se vaatii yrityksiltä ja kaupungilta panostuksia, joten nyt ajatuksen tasolla esiin nostettu ehdotus puolen tai vuoden mittaisesta kokeilusta ei varmaan houkuta tällaisia panostuksia tekemään ja kokeilu ei siltä osin vastaisi yhtään todellisuutta.

Tehdään isosti

Kun usein hehkutetaan miten Tampere muuttuu isosti ja nopeasti, niin miksi ei oteta mallia sieltä ja muualta. Tehdään isosti. Rakennetaan Lahteenkin raitiovaunulinjat, tehdään kävelykadusta katettu (oli se sitten Aleksi tai Vapari) ja siirretään koko torimyyntitoiminta sinne samalla kun rakennetaan varsinaisesta torista viihtyisän vihertävä ja monipuolista tekemistä sisältävä keskuspuisto (säilyttäen museolle tärkeän linjan Ristinkirkolta Kaupungintalolle, tosin miksi tämä pitäisi säilyttää kun ei tässä kaupungissa ole säilytetty mitään keskustan kauniita vanhoja puurakennuksiakaan ja nyt suunnitelmissa on rakentaa myös Oskarin pihan takana oleva piha täyteen kerrostaloa, vaikka puutalo säilyykin niin sen vieressä oleva tallirakennus taidetaan purkaa) siihen lisäksi ilmainen joukkoliikenne Lahteen veronsa maksaville ja mitä vielä…

Kahvilarakennus Oskarin piha
Oskarin piha 31.12.2022

Pelkästään maalaamalla kaikki fifty shades of grey -rakennukset ilahduttavan värikkäiksi, saataisiin kaupunkiin ihan uutta iloa ja sen myötä eloa. Tuli tämäkin mieleen kun lauantaina astelin rautatieasemalta ulos ja lähdin kulkemaan kohti toria. Ankean näköistä. Äkkiseltään keksin jo tähänkin monta seikkaa, miksi jo pelkkä ajatus tyrmätään. Kaupunkikuva muuttuu liiaksi, museolla varmaan joku tarve säilyttää nykyvärit, kaupunki ei voi päättää kiinteistön omistajan ohi (ja siksi edes mikään keskustelu asiasta ei sovi), asukkaat ovat muuttaneet juuri nykyisen väriseen taloon ja varmaan jotain kamalaa kärsimystä seuraisi jos talojen väri vaihtuisi kuolleesta eläväksi.

Joukkoliikenne kävelykatukokeilun kylkeen

Ihan tosissani olen myös tuon joukkoliikenteen kanssa sinänsä, että vilkkaammalla ja runsaammalla joukkoliikenteellä jäisi tarve autoiluun vähemmälle. Tällöin kävelykeskustakin tuntuu luonnollisemmalta. Nyt olisi Lahden Seudun Liikenteellä tuhannen taalan paikka ponkaista käyntiin joku kuukauden mittainen kokeilu maksuttomasta matkustamisesta, sillä yleisesti ylös kipuavien hintojen vuoksi saattaisi monikin lahtelainen säästösyistä päätyä joukkoliikenteen kyytiin ja todetakin sen aivan toimivaksi. Salo tempaisi vastaavanlaisen kokeilun viime kesänä ja moninkertaisti matkustajien määrän. Erityisen ilahduttavasti aikuiset löysivät kokeilun pariin. Viimeistään siis kävelykatukokeilun aikana on syytä laittaa kylkeen myös joukkoliikennekokeilu maksuttomalla kampanjalla.

Mitä muita ideoita tähän löytyisikään, kun oikein keskittyisimme avartamaan näkökulmia.

Aikakoneella Aleksin kävelykadulle Read More »

Biojätteen erilliskeräys alkaa 2024

“Ei minulla tule biojätettä.”

Vaikka ruoka on tarkoitettu syötäväksi, on ruokatarvikkeissa usein osia, joita ei syödä tai muuten käytetä, kuten hedelmien, juuresten, vihannesten ja kananmunien kuoret, kahvin- ja teenporot suodatinpusseineen, kalanperkeet ja pienet luut, jähmettyneet rasvat.

Lisäksi biojätteeseen kuuluvat esimerkiksi: pehmopaperit, kuten talouspaperi ja paperiset lautasliinat, sekä käsittelemättömät pienet puupalat, puunlastut ja purut (ei kestopuupuru).

Sekajätteestä lähes 40% biojätettä

1,5 vuotta sitten Salpakierron tekemän jätteen koostumustutkimuksen mukaan alueemme sekajäte sisältää biojätettä 37,3 %. Se likaa ja kostuttaa sekajätteessä olevat muutkin puhtaat ja kierrätyskelpoiset materiaalit. Siksi ne usein joudutaan ohjaamaan jätteen polttoon eli hävitettäväksi sen sijaan, että kierrätyskelpoinen materiaali saataisiin talteen uusiokäyttöä varten. Siksi biojätteen saaminen pois sekajätteen seasta on tärkeää.

Lahden alueella erilliskerätty biojäte kuivamädätetään Kujalassa sijaitsevan LABIO Oy:n biokaasu- ja kompostointilaitoksella. Toimenpiteessä syntyvää raakabiokaasua jalostetaan koostumukseltaan maakaasua vastaavaksi biokaasuksi, joka johdetaan maakaasuverkostoon. Kaikkihan me tiedämme, että maakaasun suhteen tuli vajetta vuoden 2022 helmikuussa alkaneiden tapahtumien vuoksi, joten paikallisesti tuotettu biokaasu on enemmän kuin tarpeen ja nostaa myös alueemme omavaraisuutta. Aineesta, joka ei muutu kaasuksi tehdään multaa kompostoimalla, joten sekään ei mene hukkaan.

Biojäte lakiuudistuksen myötä keräykseen tai kompostiin

Jätelakiuudistuksen myötä biojätteen erilliskeräysvelvoite alkaa 19.7.2024 kaiken kokoisilla asuinkiinteistöillä yli 10 000 asukkaan taajamissa. Tämän vuoksi Salpakierto on lähestynyt esimerkiksi omakotitalokiinteistöjä kertoen, että biojätteen keräys alkaa heinäkuussa 2024. Vaihtoehtona on kuitenkin ruokajätteen kotikompostointi siihen soveltuvalla kompostorilla, josta voi tehdä kompostointi-ilmoituksen jätehuoltoviranomaiselle.

Naapurustolla voi olla myös yhteinen kompostori eli jätekimppa. Yhteinen kompostori vaatii vastuuhenkilön, joka vastaa biojätteen kompostointiin liittyvistä ilmoituksista ja toiminnasta.

Kurkkaa vinkit kompostointiin Salpakierron sivuilta.

Biojätteen erilliskeräys alkaa 2024 Read More »

Tiiviimpi yhteistyö laajentaa hoitotyön verkostoa

Päijät-Hämeen pelastuslaitos on tarjonnut pelastajilleen mahdollisuuden täydentää perustason ensihoitajan osaamistaan koulutuskeskus Salpauksessa heille räätälöidyssä lähihoitajan oppisopimuskoulutuksessa. Esimerkiksi joulukuussa valmistui jo toinen porukka työn ohessa opiskeltavasta, 1,5 vuotta kestävästä koulutuksesta. Lue lisää: https://www.phpela.fi/paijat-hameen-pelastuslaitoksen-palomiehille-lisaosaamista-ensihoidosta/

Tällainen koulutus lisää pelastajien moniammatillista osaamista luoden uusia uramahdollisuuksia ja lisää pelastajia toimivien ymmärrystä heidän kanssa työskentelevien yhteistyökumppaneiden työstä. Mutta voisiko ajatella, että samalla se mahdollistaa myös laajemman yhteistyöverkoston kotiin vietävän hoidon osalta?

Opiskelijakunta-aikojeni hyvä ja aikaansaava kollega, nykyinen Porvoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Elin Blomqvist-Valtonen (RKP) pohti blogikirjoituksessaan, voisiko sopimuspalokuntalaisia hyödyntää kotihoidon tukena hoitoketjussa esimerkiksi haja-asutusalueella. Mielestäni täysin selvittämisen arvoinen ajatus myös Päijät-Hämeen alueella. Ja itseasiassa joillakin paikkakunnilla maaseudulla sopimuspalokunnat tekevät jo nyt korvaavaa kotihoidon päivystystä. Hälytysrannekkeella kun lähtee tieto avun tarpeesta, niin ihan ensimmäiseksi lähellä oleva sopimuspalokunta saapuu tarkastamaan tilanteen. Usein kyse on pienestä avun tarpeesta, jolloin varsinaisen päivystävän hoitajan ei tarvitse lähteä paikalle usein monien kymmenien kilometrien päästä. Todennäköisesti hänen resurssille on muutakin käyttöä, kuin ajella tunti suuntaansa esimerkiksi sängystään pudonnutta ikäihmistä nostamaan.

Tämä toimintamalli saisi mielestäni levitä laajemmalti käyttöön, ja pikaisesti. Hoitoalan resurssivaje ei enää uhkaa, vaan jo vaivaa, ja koko ajan entistä pahemmin. Ihmisten työkuorman kasvaessa liian suureksi, on heidän (ja meidän) sitä vaikea kantaa. On löydettävä uusia ratkaisuja, ja mielestäni tämä Elinin ehdotus on yksi hyvintointialueen omia osaavia henkilöresursseja hyödyntävä keino.

Entäs voisiko hälytystoimintaan osallistuville sopimuspalokuntalaisillekin tarjota mahdollisuutta suorittaa pelastustoimen henkilöille räätälöityä lähihoitajan oppisopimuskoulutusta ja näin laajentaa osaamispohjaa tälläkin saralla ympäri maakunnan? Moni sopimuspalokuntalainen tekee päivätyötään omalla alallaan, joten kaikki eivät tähän varmaan kykenisi. Mutta kenties joukosta löytyisi niitäkin, jotka koulutukseen tarttuisivat. Aina kannattaa kokeilla, eikö vaan?

Tiiviimpi yhteistyö laajentaa hoitotyön verkostoa Read More »

Scroll to Top