Liikunta vetää Lahteen, jos vain uskallamme
Lahti tunnetaan urheilukaupunkina, eikä suotta. Meillä liikkuminen on arkea, ei vain harrastus. Moni helsinkiläinen joutuu käyttämään tunnin tai kaksi pelkästään päästäkseen metsään tai ladulle. Meillä metsät, lenkkipolut ja hiihtoladut alkavat usein jo kotiovelta. Se on Lahden tarjoamaa luksusta, jota emme aina itse tajua, vaikka juuri se houkuttelee tänne uutta väkeä.
Monet keski- ja hyvätuloiset perheet etsivät elämänlaatua: kohtuuhintaisia koteja, turvallista ympäristöä ja mahdollisuuksia liikkua helposti, erityisesti luonnossa. Moni pääkaupunkiseudulta Lahteen muuttanut kertoo juuri ulkoliikuntamahdollisuuksien olleen ratkaiseva tekijä muuttopäätöksessä. Vapaa-aika on meillä helposti saavutettavissa ilman tuntikausien siirtymiä. Mutta uskallammeko me itse nähdä tämän Lahden voimavarana? Uskallammeko pitää kiinni siitä, mikä tekee meistä houkuttelevan?
Liikuntamahdollisuudet eivät synny tyhjästä, ja vetovoima voidaan myös menettää, jos emme tee viisaita, kauaskatseisia päätöksiä. Rakennetaanko lähimetsät täyteen asuinalueita tai nipistetäänkö liikuntapaikkojen hoidosta, kun budjetti kiristyy entisestään? Valintojen maailma on suuri, mutta kansanterveyden ja hyvinvoinnin silmin asiaa tarkastellessa liikunta on yksi edullisimmista investoinneista pitkällä tähtäimellä.
Miksi emme voisi ajatella vielä rohkeammin? Entä jos kaikki Lahden koulut olisivat liikuntapainotteisia? En puhu kilpaurheilusta tai huippu-urheilijaksi tähtäämisestä, vaan arkista liikkumista, liikunnallista elämäntapaa ja sen tarjoamista kaikille lapsille ja nuorille aidosti luontevana osana koulupäivää. Koululiikunta on meillä edelleen varovainen lisä oppituntien kyljessä. Ylimääräinen suoritus, josta kehkeytyy monelle jopa jonkinlainen kammo.
Liikkumisen on todettu vaikuttavan positiivisesti edistäen oppimiseen, mielen hyvinvointiin ja terveyteen. Vaikka opetussuunnitelma sisältää vain vähän liikuntaa, ei se poissulje sitä, ettemmekö voisi valita tehdä enemmän. Tämän ei tarvitse lisätä resursseja tai pidentää päiviä, olemassa olevia tapoja ja malleja voi hioa timanttisemmiksi. Matematiikan tunti metsäretken yhteydessä kuulostaa huomattavasti virkistävämmältä kuin luokan istumajärjestyksen muutos.
Lahti voisi olla Suomen ensimmäinen kaupunki, jossa liikkuminen ei ole vain vapaa-ajan harrastus, vaan luonnollinen osa koulupäivää ja koko kaupunkikulttuuria. Mutta se vaatii uskallusta. Uskallusta suojella metsiä, rakentaa viisaasti ja panostaa liikunnan olosuhteisiin jopa niin, että kasvatamme aktiivisesti liikkuvia kansalaisia koulupolun jokaisessa vaiheessa, ei vain silloin, kun on sattunut hakeutumaan liikuntapainotteiseen kouluun.
Vetovoimatekijät eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne vaativat tekoja ja rohkeutta. Haluammeko olla aidosti liikkumisen kaupunki – vai vain sanoa olevamme?
Liikunta vetää Lahteen, jos vain uskallamme Read More »