Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkelin mukaan Suomessa on vuonna 2030 noin 80 000 koululaista vähemmän kuin tänään. Tämä väheneminen näkyy myös Lahdessa, jossa vuonna 2023 syntyi vain 817 lasta, kun taas nyt ensimmäisen luokan aloittaneita vuonna 2017 syntyneitä lapsia on 1050 ja kolmasluokkalaisia, vuonna 2015 syntyneitä lapsia 1132. Hurja pudotus lapsimäärissä ihan muutaman vuoden sisällä. Ja itseasiassa, ekaluokkalaisia aloitti tällä viikolla kaupungin tiedotteen mukaan vain 990 lasta. Jonkin verran olemme siis kärsineet lasten suhteen muuttotappiota juuri 2017 syntyneiden osalta.

Tänä vuonna tähän päivään mennessä on Lahdessa Väestötietojen mukaan syntynyt vain 416 lasta. Viimeksi yli tuhannen syntyneen lapsen raja ylitettiin vuonna 2021, jolloin niin sanotut koronavauvat pääosin syntyivät, mutta sen jälkeen suunta on ollut jälleen rajusti laskeva. Vaikka heinä-elokuussa syntyy tilastollisesti eniten lapsia, näyttää tämä vuosi jäävän jälleen pienemmäksi. Muuttoliike kaupunkiin tai ylipäätään Suomeen ei myöskään riitä pelastamaan tilannetta, sillä sama syntyvyyden laskusuuntaus on nähtävissä kaikkialla Suomessa ja nuo Hesarin lukemat huomioivat jo arvion maahanmuutosta.

Tiedän, että se rakas ja tuttu koulu on tärkeä ja arvokas, ja se halutaan säilyttää. Onko kuitenkaan järkevää ylläpitää kaikkia nykyisiä kouluja, kun koululaisten määrä tulee tippumaan radikaalisti lähivuosien aikana? Etenkin kun tiedämme, että rahat eivät riitä ja sivistykseen on jo nyt kohdistettu useiden miljoonien eurojen säästöt toteutettavaksi.

Kaupungin talouden kulut ja tulot ovat rajussa epätasapainossa, ja se vaatii korjausliikkeen. Koska sivistys on toimialana suurin, kohdistuu suurimmat muutokset sinne, halusimme tai emme. Seinät maksavat eniten ja itse näkisin, että ne pakosta vähenevät resurssit kannattaa kohdistaa ennemmin opetuksen laatuun ja sisältöön, kuin ylläpitää vajaakäyttöisiä kouluja. Näin voimme taata laadukkaan opetuksen, monipuoliset sisällöt ja riittävät oppimateriaalit kaikille oppilaille jatkossakin.

Pariisia halkovan Seine-joen saastuneen veden puhdistamiseen on käytetty 1,4 miljardia euroa, jotta esimerkiksi olympialaisten triathlon voidaan siinä kauhoa. Nyt kuitenkin kävi alkuun niin, että harjoitukset peruuntuivat ja miesten kisa siirtyi bakteerilukemien noustua terveydelle haitalliselle tasolle rankkasateiden jälkeen. Kisa saatiin lopulta kisattua arvojen laskettua sopivalle tasolle. Kilpailijat itsessään kommentoivat veden maistuneen pahalta ja peläten odottavat, iskeekö ripuli.

Veden laatua selitettiin sillä, että Pariisin kaltaisessa vanhassa kaupungissa sadevedet voivat sekoittua jätevesien kanssa. Myös Suomessa sekaviemäreitä on paljon, ja rankkasateiden nostamat vedenpinnat viemäriverkostossa saa jätevedet sotkeentumaan mukaan sadeveteen.

Yksi merkittävä tekijä saastuneessa Seinessä on myös hulevesien puutteellinen käsittely. Suomessakin, lähtökohtaisesti kaikki mitä heitetään kadulle, huuhtoutuu ritiläkaivojen kautta vesistöihin – jollei asialle ole jo tehty jotain.Ritiläkaivoihin jälkikäteen asennetuilla kaivosuodattimilla on poistettu sakkaa hulevesistä, ja tulosten mukaan kertymät ylittävät maaperän haitallisten aineiden, kuten öljyn, kynnysarvot. Tupakantumpit, liikenteen päästöt, roskat ja muut ihmisen toiminnasta johtuvat haitta-aineet päätyvät kadulla olevan kaivon kautta lähivesistöihimme. Ongelmajätettä valuu siis kaikenaikaa suoraan uimavesiimme ja tällä on vaikutus muun muassa sinilevän kasvamiseen.

Uusilla, rakennettavilla alueilla hulevesivaatimukset ovat syystäkin tiukentuneet, mutta tällä ei ratkota vesistöjen tilaa, sillä suuri kuormitus syntyy jo aiemmin rakennetuilla, tiiviillä kaupunkialueilla, joissa ei ole enää jälkikäteen tilaa rakentaa hulevesiä ns. luonnostaan puhdistavia ratkaisuja. Meillä täällä Lahdessa noin 30 % Vesijärven Enonselän rehevöitymistä aiheuttamasta ulkoisesta fosforikuormituksesta tuleekin Lahden kaupunkialueen hulevesistä. Voi vain kuvitella, minkälaiset kertymät Pariisin kaltaisessa, vanhassa suurkaupungissa syntyvätkään hulevesien myötä.

YLE kertoi useiden helsinkiläisten koripallokenttien sulkemisesta asukkaiden kokemiin yöllisiin häiriöihin liittyen. Korien sukat on kaupungin toimesta suljettu metallisilla kiristysvanteilla niin, että pallo ei pääse putoamaan korista läpi myöskään päiväsaikaan. Toivon, ettei Lahdessa tehdä näin koskaan. Nuoriso on kautta aikain viettänyt aikaa yömyöhään, etenkin näin kesäisin. Aika hyvä mielestäni, jos se tapahtuu koripalloa pelaillen.

Mistä tässä on kyse? Aikuisten sietokyvyn ohenemisesta ja lisääntyneestä itsekkyydestä – kommentoi eräs opettaja. Pari talvea takaperin Liedossa asukkaat valittivat kohtuuttomasta metelistä, joka syntyi lasten kiekkoilusta ulkojäillä. Monessa taloyhtiössä kielletään paljon asioita siksi, että jotakuta asukasta häiritsee eikä sinne omaan kerrostalokaksioon saisi muiden eläminen kuulua lainkaan.

Elämän ääniä ei enää kestetä. Useimmiten lapsista ja nuorista syntyviä ääniä ei enää kestetä. Samalla estetään varsin tehokkaasti se vähäinenkin omatoiminen liikunta ja ulkoilu, kuten tässä helsinkiläisessä esimerkissä, jossa suljetut koripallotelineet eivät nyt estä vain yöllisten häiriköiden pelaamista vaan ihan kaikkien.

Syy lasten ja nuorten pahoinvoinnille löytyy meistä aikuisista. Ei valtiosta. Ei kunnista. Ei EUsta. Vaan meistä KAIKISTA aikuisista. Meidän käyttäytyminen, itsekkyys, ehdottomuus, kieltopolitiikka, sietokyky, yhteisöllisyys, esimerkillä johtaminen, hyväksyminen, yhteistyökyky… mainitsinko jo käyttäytymisen? Näillä kaikilla on varsin suuri merkitys sille, miten maamme lapset ja nuoret kokevat tätä maailmaa, millaisen kuvan he elämisestä muodostavat ja millaisesta käytöksestä he esimerkin ottavat.

Ja meillä kaikilla aikuisilla tarkoitan kaikkia aikuisia. Ei vain vanhempia ja isovanhempia. Ei vain opetus- ja kasvatusalalla työskenteleviä. Koko kylä kasvattaa, on siinä mielessä hyvä ilmaisu, että se pätee jälleen tähänkin.

Maanantaina vietettiin kansainvälistä biodiversiteettipäivää, eli luonnon monimuotoisuuden päivää. YK kertoo päivän teemasivullaan osuvasti, että “When biodiversity has a problem, humanity has a problem”. Nyt jos koska on aika herätä huomaamaan käsissämme tikittävä aikapommi, esimerkiksi ruoan tuotannon osalta.

Tiesitkö, että yksi kolmesta suupalastamme on riippuvainen hyönteisten pölytystoimista? Pölyttäjien määrä on vähentynyt huolestuttavasti kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Viime vuonna Suomeen on luotiin kansallinen pölyttäjästrategia. Sen tärkeitä kokonaisuuksia ovat muun muassa:

• EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja sen kautta rahoitettavat ympäristötoimet, mm. kasvipeitteisinä hoidettavat alueet kuten maisema-, monimuotoisuus- ja niittypellot.
• Pölyttäjille soveltuvan monilajisen ravintokasvillisuuden tarjoaminen maatalousympäristöissä ja niiden läheisyydessä sekä haitallisten vieraslajien torjunta.
• Pölyttäjille tärkeiden elinympäristöjen määrän ja laadun parantaminen rakennetuissa ympäristöissä, mm. viheralueilla ja väylien varsilla.
• Pölyttäjille haitallisten kasvinsuojeluaineiden ja biosidien vaikutusten vähentäminen.
• Pölyttäjien elinvoimaisuutta metsissä lisäävien lahopuun ja lehtipuiden, etenkin kukkivien puiden, säästäminen ja lisääminen.

Tämä alla oleva kuva on tonttimme vierestä löytyvältä vallilta jo muutaman kesän takaa. Olin yhteydessä kaupungin puutarhuriin, ja kysyin onko näitä ihania kukkia, jotka vilisevät pörriäisistä pakko kaataa leikkureilla maantasalle normaalin “kaksi kertaa kesässä” ohjelman mukaisesti, kun tuota aluetta ei kuitenkaan käytetä mihinkään eikä siinä käyskennellä.

Tällainen “leikkaamattomuus” tulkitaan kaupunkilaisten toimesta usein hoitamattomuudeksi, ja siitä poikii valtavasti kritiikkiä kaupungille. Puutarhuri teki kuitenkin rohkean päätöksen, ja nyt jo kolme kesää on leikkaus suoritettu ainoastaan kesän lopussa kukintojen jo lakastuttua. En tiedä onko tästä tullut kritiikkiä, kenties ei, kun “kokeilu” on jatkunut jo useamman vuoden. Toivoisi tällaista laajennettavan kaupungissa muillekin alueille.

Tässä World Economic Forumin videolla on esimerkiksi esitelty kiva idea bussikatosten ylle rakennettavista pörriäisystävällisistä kukintoalueista. Toimisi varmasti Lahdessakin. Täällä kuitenkin aika usein pelätään valtavaa palauteryöppyä. Viestinnällä ihmisten asenteet ja odotukset kaupunkiympäristön ulkonäköön voivat kuitenkin muuttua varsin nopeastikin, kun ymmärrys siitä, miksi alueita jätetään leikkaamatta maan tasalle, lisääntyy.

Kävin joku aika sitten kuulemassa Helsingin Yliopiston professori Heikki Setälän esitystä liittyen kaupunkiluontoon. Kävi ilmi, että kaupunkiympäristön viheralueiden pirstoutuminen johtaa lajikatoon. Se, että meillä perustetaan niitty sinne, toinen tänne, ei riitä. Tai, että asutuksen keskelle jätettäviä metsäalueita koko ajan pienennetään ja ajetaan tonteiksi kaavaan. Sen lisäksi, että lajikato on todellinen uhka, on metsiköiden ja viheralueiden rooli myös terveyttä edistävä monella tapaa. Esimerkiksi sellaisten päiväkotien lapset, joilla pihassa on luontoa pelkän asfaltin ja hiekan sijaan, ovat vastustuskyvyltään vahvempia. Sama pätee ihan kaikkiin ihmisiin. Maan kuopsuttelu ja metsässä samoilu tekevät terveydelle hyvää, samoin mielelle.

Vaikka me täällä Suomessa ja etenkin Salpausselän harjun kupeessa pidämme luontoamme hyvin metsärikkaana, on kuitenkin karu fakta, että Lahden metsät sitovat vain noin reilu 10% liikenteen CO2-päästöistä. Joko metsää tarvitaan paljon lisää, tai liikennettä on vähennettävä radikaalisti jos haluamme saada tämän osaltamme balanssiin.

Kaavoituksellakin on merkittävä rooli kaupunkiluonnon kehityksessä. Onko esimerkiksi Renkomäessä tarpeen kaataa metsää uusien omakotitalojen tieltä? Eikö meidän pitänytkään ryhtyä rakentamaan ylöspäin?

Kaavoittamiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyy myös kustannuksia. Hulevesiratkaisut yhtenä esimerkkinä. Setälän mukaan hehtaarin kokoisen viheralueen euromääräinen arvo pelkästään hulevesien imeyttämisessä on Lahdessa vuositasolla noin 200 000 euroa. Kun siis rakennetaan ja pinnoitetaan maata, on sadevesi ohjattava yleensä maan alle hulevesiverkostoon, kun sitä imevää luontoaluetta ei enää ole. Hehtaarin kokoisen alueen osalta tämä siis maksaa kaupungille rakentamis- ja ylläpitokustannuksineen noin 200 000 euroa vuodessa.

Mitä tästä kaikesta siis opimme? Kaupunkiluontoympäristön suunnittelussa ja hoitotoimien toteutuksella on valtava merkitys meidän terveyteen, meidän ravinnon saantiin ja myös verovaroin kustannetun yhteiskunnan talouteen.

SOTE-alalla on ollut jo pitkään huutava pula työntekijöistä, ja yhä huonommaksi tilanne kaiken aikaa muuttuu. Palkka on huono, se myönnettäköön. Ollut jo pitkään, jollei aina. Mutta myös kassa on sen verran huono, että palkankorotus on pienestikin tehtynä todella mittava kuluerä yhteiskunnalle. Nyt sellainen on tulossa, ja hyvä niin jos asia paremmaksi sillä muuttuu.

Alan tilanne alkaa olla kestämätön. Työolot ovat pienen palkan lisäksi varsinainen rasite ja työvoimaa katoaa, vaikka tähänkin on joitain kohennuksia tulossa. Kuinka kauan ne kannattelevat, jää nähtäväksi. Samalla lailla tilanne kehittyy varhaiskasvatuksen puolella ja kouluissa. Mitäs me kohta tehdään, kun meillä ei enää ole tarpeeksi työntekijöitä näistä mihinkään?

Tällä hetkellä vaikuttaa vielä siltä, että palkankorotuksella moni saattaa kuitata nuo huonot työolot. Rankan työn jaksaa, jos palkka on parempi. Ainakin hetken verran. Tai näin ainakin voi tulkita, kun erilaisia kannanottoja lukee. Toki niistä suurikaan osa ei tule alalla itse työskentelevien suusta.

Mutta ihan totta puhuen, jos palkankorotus on se mitä kaivataan, ja nyt neuvoteltu korotus ei ole tarpeeksi, niin onko kukaan miettinyt, kuinka suuri sen palkankorotuksen tulee olla, että se tyydyttää? Jottei veroihin mene lähes kaikki lisäykset, tulee korotuksen olla mittava. Euroissa en osaa määrää sanoa, mutta luulen, että mikä ikinä se sitten olisi, siihen tuskin pystytään, vaikka tahtoa riittää. Rahaa kun on rajallisesti, ja palkansaajia runsaasti.

Palkankorotus vai ostovoiman kasvu?

Entäs jos näille yhteiskuntamme tukipilareille annetaankin suurempi käteen jäävä summa ansiotuloveroon kohdistuvin kevennyksin? Toki sekin on poissa siitä niin sanotusta kassasta, jolla tämä koko yhteiskunnan toiminnoiksikin kutsuttava lysti kustannetaan. Summana tuo taitaa kuitenkin olla pienempi, kuin se merkittävän kokoinen palkankorotus kuluineen. Jos nyt ihan lähtökohtaisesti tavoitteeksi otetaan esimerkiksi sairaanhoitajan ostovoiman parantaminen tietyllä summalla, on se verokevennyksin edullisempaa toteuttaa.

Tokikaan tämä kyseinen sairaanhoitaja ei kerrytä eläkettä siinä kohtaa aiempaa enempää, mutta en itse ole vuosikausiin uskonut enää kuuluvani siihen ikäluokkaan, joka tällaisesta edusta saa tulevaisuudessa edes nauttia. Tai ehkäpä siellä tulevaisuudessa eläkettä saavat ainoastaan nämä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen pyörittämiseen oman työikänsä käyttäneet.

Joka tapauksessa muutosta tarvitaan vielä lisää, sillä pitovoiman lisäksi näillä aloilla kaivataan vetovoimaa. Uusia alalle hakeutuvia tarvitaan jatkuvasti lisää. Nyt pitää vain astua ulos laatikosta ja etsiä tulevaisuuteen ratkaisuja uusien näkökulmien kautta.