Kuvitellaanpa, että Lahti olisi kotitalous. Talouden perusajatus on yksinkertainen: menot eivät voi pysyvästi ylittää tuloja. Jos näin käy, seurauksena on velkaantuminen, joka johtaa kasvaviin korkokuluihin ja kaventaa tulevaisuuden liikkumavaraa. Jokainen ymmärtää, ettei kotitalous voi loputtomasti elää lainarahalla – eikä voi kaupunkikaan.

Kaupungin taloudessa päätöksiä tehdään kuitenkin poliittisesti, mikä tekee säästämisestä vaikeaa. Jokaisella menokohdalla on kannattajansa, ja keskustelu päätyy usein siihen, että juuri tästä ei voida leikata. Mutta jos mistään ei voi säästää, mistä rahat sitten tulevat?

Investoinnit VS arjen menot

Kotitaloudessa laina voi olla järkevä ratkaisu esimerkiksi asunnon ostoon – se on sijoitus tulevaisuuteen. Myös kaupungin on perusteltua investoida infran ja elinvoiman kehittämiseen. Mutta jos perusmenot rahoitetaan jatkuvasti velalla, tilanne käy kestämättömäksi.

Velan ottaminen saattaa hetkellisesti helpottaa tilannetta, mutta pidemmällä aikavälillä se lisää korkokuluja ja kaventaa mahdollisuuksia kehittää kaupunkia. Veronkorotukset taas heikentävät ostovoimaa ja yritysten toimintamahdollisuuksia, jolloin verotuloja maksavien yritysten tilanne heikkenee. Kärjistetysti jokainen euro, joka verotetaan asukkaalta, on euro, joka ei päädy yritysten kassaan – ja sitä kautta niiden maksamiin veroihin.

Kun velka ja veronkorotukset eivät ole kestäviä ratkaisuja, on löydettävä keinoja sopeuttaa menot tuloihin. Tämä tarkoittaa priorisointia: mitkä palvelut ovat välttämättömiä, ja mistä voidaan tinkiä? Voiko toimintaa tehostaa ilman palvelutason merkittävää heikentymistä. Voiko joistain palveluista luopua kokonaan tai supistaa niitä?

Lahden pitää panostaa myös siihen, että yritykset haluavat investoida tänne ja työllistää paikallisia. Tämä tarkoittaa sujuvaa kaavoitusta, fiksuja yritysalueita, koulutus- ja osaamispohjan kehittämistä ja kilpailukykyistä verotusta. Kun Lahti houkuttelee uusia yrityksiä ja investointeja, kaupungin tulopohja kasvaa ilman, että veroprosenttia tarvitsee nostaa.

Tämä mielessä toivotan tsempit kaikille meille 407:lle ehdolle lähteneelle. Edessä on haastava valtuustokausi. Talous ei tasapainotu itsestään, vaan vaatii rohkeita ja realistisia päätöksiä. Jos mitään ei tehdä, lopulta edessä on vain huonompia vaihtoehtoja.

Tänä vuonna kuntavaalit ja aluevaalit käydään samaan aikaan (13.4 2025) ja moni on kysynyt, miksi olen ehdolla vain kuntavaaleissa, vaikka kenties suurin osa ehdokkaista on ehdolla kummassakin vaalissa.

Haluan keskittyä täysillä vain kuntapuoleen, sillä koen, että kuntapolitiikassa voin vaikuttaa eniten meidän kaikkien arjen sujuvuuteen ja kaupungin kehitykseen. Kaupungin päätökset näkyvät suoraan jokapäiväisessä elämässä. Päiväkodit, koulut, liikuntapaikat, kaupunkiympäristö, asuminen ja muut kunnalliset palvelut ovat kaikki kaupungin vastuulla. Haluan olla mukana kehittämässä näitä asioita meidän asukkaiden parhaaksi.

Politiikka on vastuullista ja aikaa vievää työtä. Uskon, että yhden valtuutetun tehtävän hoitaminen tuottaa parempia tuloksia kuin usean tehtävän hoitaminen, sillä resurssit ovat rajalliset. Kahdella eri päätöksentekotasolla toimiminen voisi myös johtaa tilanteisiin, joissa joutuu tekemään päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Tai jääväämään itsensä päätöksenteosta. Mutta kumman tehtävän sitä asettaa ns. prioriteetiksi, jos kumpaankin on tullut valituksi asukkaiden toiveesta? Kahden (tai kolmenkin, kun miettii kansanedustajia) hatun taktiikka ei pitkällä aikavälillä palvele kenenkään etua. Uskon, että päätöksenteko on tehokkaampaa, kun voi keskittyä yhteen rooliin täysillä ja tehdä päätöksiä johdonmukaisesti ja vastuullisesti.

Hyvinvointia rakennetaan kunnissa

Kaupunki on yhteisön perusta. Sen elinvoimaisuus ja toimivat palvelut ovat edellytyksiä asukkaiden hyvinvoinnille. Haluan olla mukana rakentamassa kaupunkia, jossa yritykset voivat kasvaa, asukkaiden arki sujuu ja jokainen voi tuntea kuuluvansa yhteisöön. Alueellisen ja kunnallisen päätöksenteon välillä on luonnollisesti yhteyksiä, ja yhteistyöllä varmistamme, että palvelut toimivat sujuvasti ja tehokkaasti.

Tavoitteeni on tehdä työtä meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi – ja siihen työhön olen valmis panostamaan täysillä. Ota rohkeasti yhteyttä, jutellaan ja ideoidaan yhdessä, miten teemme Lahdesta entistä paremman paikan elää ja asua!

Tuntuu siltä, että elämme aikaa, jossa vastuu siirtyy yhä useammin yksilöltä muille: koululle, yhteiskunnalle, yrityksille tai jopa ympäröivälle maailmalle. Vanhempien kasvatusvastuuta siirretään koululle, yhteiskunnan odotetaan huolehtivan vanhusten hoidosta ja ympäristön siisteydestä, ostoksissakin vastuu vastuullisista ja järkevistä valinnoista sysätään kaupalle – eihän minun tarvitse miettiä, mistä ostamani tuotteet ovat peräisin tulevat, kauppahan tämän valikoiman tarjoaa.

Kun oma vastuun tunne heikkenee, ei omilla valinnoilla nähdä olevan merkitystä. Go with the flow -asenne vie eteenpäin ilman, että pysähdytään miettimään valintojen syitä ja seurauksia. Miksi rajoittaa itseltään mitään, kun kaikki on saatavilla ja mahdollista? On helpompi antaa virran kuljettaa kuin ottaa aktiivinen rooli omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Mutta eikö yhteiskunta perustu juuri sille, että jokainen meistä kantaa kortensa kekoon?

Yksilön vastuu ei tarkoita sitä, että kaikki olisi vain omalla vastuulla, vaan sitä, että jokaisella on osansa. Jos jokainen siirtäisi vastuun aina jollekin toiselle, kuka lopulta tekisi päätökset ja kantaisi seuraukset?

Yhteiskunta toimii parhaiten silloin, kun yksilöt kantavat vastuunsa. Tämä ei tarkoita, etteikö apua tai yhteiskunnan tukiverkkoja tarvittaisi – mutta niiden ei pitäisi olla ensisijainen ratkaisu kaikkeen.

Ehkä olisi aika pysähtyä ja kysyä itseltämme: Mitä minä voisin tehdä, sen sijaan, että odottaisin jonkun muun tekevän sen puolestani?