Tänä vuonna kuntavaalit ja aluevaalit käydään samaan aikaan (13.4 2025) ja moni on kysynyt, miksi olen ehdolla vain kuntavaaleissa, vaikka kenties suurin osa ehdokkaista on ehdolla kummassakin vaalissa.

Haluan keskittyä täysillä vain kuntapuoleen, sillä koen, että kuntapolitiikassa voin vaikuttaa eniten meidän kaikkien arjen sujuvuuteen ja kaupungin kehitykseen. Kaupungin päätökset näkyvät suoraan jokapäiväisessä elämässä. Päiväkodit, koulut, liikuntapaikat, kaupunkiympäristö, asuminen ja muut kunnalliset palvelut ovat kaikki kaupungin vastuulla. Haluan olla mukana kehittämässä näitä asioita meidän asukkaiden parhaaksi.

Politiikka on vastuullista ja aikaa vievää työtä. Uskon, että yhden valtuutetun tehtävän hoitaminen tuottaa parempia tuloksia kuin usean tehtävän hoitaminen, sillä resurssit ovat rajalliset. Kahdella eri päätöksentekotasolla toimiminen voisi myös johtaa tilanteisiin, joissa joutuu tekemään päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Tai jääväämään itsensä päätöksenteosta. Mutta kumman tehtävän sitä asettaa ns. prioriteetiksi, jos kumpaankin on tullut valituksi asukkaiden toiveesta? Kahden (tai kolmenkin, kun miettii kansanedustajia) hatun taktiikka ei pitkällä aikavälillä palvele kenenkään etua. Uskon, että päätöksenteko on tehokkaampaa, kun voi keskittyä yhteen rooliin täysillä ja tehdä päätöksiä johdonmukaisesti ja vastuullisesti.

Hyvinvointia rakennetaan kunnissa

Kaupunki on yhteisön perusta. Sen elinvoimaisuus ja toimivat palvelut ovat edellytyksiä asukkaiden hyvinvoinnille. Haluan olla mukana rakentamassa kaupunkia, jossa yritykset voivat kasvaa, asukkaiden arki sujuu ja jokainen voi tuntea kuuluvansa yhteisöön. Alueellisen ja kunnallisen päätöksenteon välillä on luonnollisesti yhteyksiä, ja yhteistyöllä varmistamme, että palvelut toimivat sujuvasti ja tehokkaasti.

Tavoitteeni on tehdä työtä meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi – ja siihen työhön olen valmis panostamaan täysillä. Ota rohkeasti yhteyttä, jutellaan ja ideoidaan yhdessä, miten teemme Lahdesta entistä paremman paikan elää ja asua!

Tuntuu siltä, että elämme aikaa, jossa vastuu siirtyy yhä useammin yksilöltä muille: koululle, yhteiskunnalle, yrityksille tai jopa ympäröivälle maailmalle. Vanhempien kasvatusvastuuta siirretään koululle, yhteiskunnan odotetaan huolehtivan vanhusten hoidosta ja ympäristön siisteydestä, ostoksissakin vastuu vastuullisista ja järkevistä valinnoista sysätään kaupalle – eihän minun tarvitse miettiä, mistä ostamani tuotteet ovat peräisin tulevat, kauppahan tämän valikoiman tarjoaa.

Kun oma vastuun tunne heikkenee, ei omilla valinnoilla nähdä olevan merkitystä. Go with the flow -asenne vie eteenpäin ilman, että pysähdytään miettimään valintojen syitä ja seurauksia. Miksi rajoittaa itseltään mitään, kun kaikki on saatavilla ja mahdollista? On helpompi antaa virran kuljettaa kuin ottaa aktiivinen rooli omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Mutta eikö yhteiskunta perustu juuri sille, että jokainen meistä kantaa kortensa kekoon?

Yksilön vastuu ei tarkoita sitä, että kaikki olisi vain omalla vastuulla, vaan sitä, että jokaisella on osansa. Jos jokainen siirtäisi vastuun aina jollekin toiselle, kuka lopulta tekisi päätökset ja kantaisi seuraukset?

Yhteiskunta toimii parhaiten silloin, kun yksilöt kantavat vastuunsa. Tämä ei tarkoita, etteikö apua tai yhteiskunnan tukiverkkoja tarvittaisi – mutta niiden ei pitäisi olla ensisijainen ratkaisu kaikkeen.

Ehkä olisi aika pysähtyä ja kysyä itseltämme: Mitä minä voisin tehdä, sen sijaan, että odottaisin jonkun muun tekevän sen puolestani?

Ilmapiiri vaalien lähestyessä käy ahdistavaksi. Huomattavasti enemmän kuin ennen. Jos populismi kurkisti aiemmin tarmokkaana useiden ehdokkaiden keskusteluissa, huomaan nyt enenevässä määrin vihapuheen ja suoran rasismin nostavan päätään todella vahvasti. Eikä siis pelkästään osan ehdokkaita keskusteluissa vaan yleisesti valtaväestön avauksissa ja kommenteissa.

Tietämättömyyttä vai empatiakyvyttömyyttä?

Liekö kyse tietämättömyydestä. Ettei tajuta tai ymmärretä oman ajattelunsa ja siitä kumpuavan toiminnan olevan solvaavaa tai rasistista. Monesti koulukiusaamisessa tai vaikka työpaikkakiusaamisessa on kyse siitä, ettei kiusaaja ymmärrä tekevänsä väärin. Usein ymmärryksen puute johtuu siitä, että ajatellaan toiminnan kohteeksi joutumisen kokemusta oman itsensä kautta. ”Älä nyt pienestä suutu! En minäkään tällaisesta loukkaantuisi, miksi siis kukaan muukaan.”

Mutta kiusan kohteeksi joutuvalle ihmiselle tai jopa ryhmälle kokemus on tosi. Ja siihen vaikuttaa paljon sellaisia asioita, joita ei pelkästään juuri siinä hetkessä voi tietää tai huomata. Eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on huomata tämä hetki, huomioida sen toisen fiilis ja palaute, ja toimia sen mukaan niin, että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo. Jos näin ei tehdä, voidaan tietämättömyyden sijaan puhua piittaamattomuudesta ja empatiakyvyttömyydestä.

Uuden oppiminen avartaa maailmaa

Ei ole keneltäkään pois, jos yritetään vaikuttaa asioihin niin, että ne olisivat kaikille paremmin. Se, että vähemmistöjen kohtaamiin, ikäviin asioihin puututaan, niitä korjataan ja parannetaan, ei oikeasti ole yhdeltäkään empatiakykyiseltä valtaväestön edustajalta pois. Päinvastoin, se lisää tietoa ja avartaa maailmaa aiempaa enemmän. Joskus se tieto voi tuntua hullunkuriseltakin siitä omasta, vuosikymmeniä muuttumattomana pysyneestä perspektiivistä katsellen, mutta jos osoittaa kiinnostusta kuunnella muita ja vastaanottaa uutta tietoa, voi jatkossa toimia suvaitsevaisemmin ja toisia ja toisten näkemyksiä enemmän kunnioittaen.

Kysyin kaupungilta, miten Renkomäen Näkkimistossä sijaitseva kaavakohde tukee Lahden hiilineutraaliustavoitteita tai ylipäätään hiilinielujen ylläpitämistä. Suomihan on siinä tilanteessa, että lähitulevaisuudessa lankeaa maksuun miljardien lasku hiilinielujen romahduttamisesta, ja taas leikataan jostain…

Vastauksessa todettiin, että yleiskaava on luonnosteltu jo vuosituhannen alussa. Samassa vastauksessa todettiin myös, että kaavaa suunnitellessa ympäristövaikutusten arviointi on ollut valovuosia perässä.

Ilmeisesti, kun alue on haluttu ja kysytty, ei luonnolla ole eurojen kiilto silmissä niinkään merkitystä, eikä kaavaa siis edes aiota tarkastella nykytiedon varassa ja valossa, tai edes Lahden omiin luontopositiivisuustavoitteisiin nojaten.

Luonto on vetovoimatekijä

Vastauksessa kävi myös ilmi, että Lahti edelleen ajattelee, että ihmiset ostavat/rakentavat talon, ja asuvat siinä ns. loppuun asti, kuten ennen vanhaan ehkä melko usein oli tapana. Tätä ajatusta mukaillen viestissä vedottiin muun muassa siihen, että lisärakentamisen myötä Renkomäen kouluun riittäisi lapsia tulevaisuudessakin, ja saataisiin alueelle lisää palveluita. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin vilkkaampia liikkeissään, ja asuinalueella jatkuvasti näkeekin, kuinka lasten lentäessä pois pesästä, vanhemmat laittavat talon myyntiin ja vaihtavat maisemaa. Ja tilalle tulee uusia/potentiaalisia lapsiperheitä (lähes pääsääntöisesti).

Renkomäen palvelut laajenevat kaiken aikaa, joten uusista tonteista se ei ole kiinni. Sen sijaan moni alueelle muuttoa haikaileva, tai jo muuttanut, on valinnut asuinpaikaksi Renkomäen juuri luonnon vuoksi (tai vastaavasti juurikin upean koulumme ja lukuisten varhaiskasvatuspalveluiden johdosta).

Saavutettava luonto

Eihän tämä kaavakohteen metsän kaataminen aluetta luonnottomaksi tee, mutta kyseinen alue on saavutettavin metsäalueemme. Kulkeminen onnistuu siellä kaikilta vauvasta vaariin, toisin kuin harjulla, jossa itsekin olen suht hyvän luistelijan tasapainon omaavana kyntänyt takapuolella maata jyrkissä nousuissa tai laskuissa useampaan kertaan, kesälläkin.

Pohdin olevani huono kokoomuslainen, kun arvotan luontoa uudisrakentamisen sijaan korkeammalle. Toisaalta, kenties olenkin fiksu kokoomuslainen, sillä ne valtiolle koituvat maksut hiilinielujen tuhoamisesta otetaan niin suoraan meiltä veronmaksajilta kuin todennäköisesti myöskin kunnilta (eli meiltä veronmaksajilta), niin josko tähän löytyisikin kannustin, jolla ne kunnat saavat pienemmän laskun, jossa hiilinieluja pyritään kasvattamaan.

Ja tämä kaavakohde uhkaa kaataa lähimetsän myös luontopäiväkoti Simpukalta.

Niin että summa summarum, jos sinäkin arvostat enemmän luontoa kuin uudisrakentamista, käy allekirjoittamassa Näkkimistön asukkaiden ansiokkaasti aikaansaama kansalaisadressi. Katsotaan kuinka vastuullinen ympäristökaupunki Lahti lopulta on. Naapurissamme Orimattilassa vain vajaa 670 allekirjoitusta riitti muuttamaan suunnitelmia.

Suomi, Päijät-Häme, jopa Lahti on täynnä käyttökelvottomia ja tarkoituksettomia rakennuksia, jotka ovat museon ja ELY-keskuksen mukaan historiallisesti tärkeitä ja arvokkaita ja näin ollen suojeltuja. Osa niistä on myös tyhjiä, paikalleen mätäneviä rakennuksia viemässä hyviä tonttipaikkoja esimerkiksi uusilta veroeuroja ja työpaikkoja tuovilta yrityksiltä tai asuntorakentamiselta kysytylle alueelle. Esimerkkinä Hollolan virastotalo.

Kun suojelua halutaan käyttökelvottomillekin kohteille, vievät asiantuntijat lopulta itse pois pohjaa omalta työltään ja siltä, mikä oikeasti on arvokasta säilyttää.

Kuinkahan paljon kuntien budjeteista meneekään rahaa vuositasolla käytöstä poistettujen, mutta suojeltujen rakennusten ylläpitoon, kun toivotaan toivotaan, että joku sen ostaa niillä spekseillä mitä suojelu vaatii.

Lahdessakin on useita koulurakennuksia tyhjillään, osa niistä jo purkukunnossa. Myynnissä on siis rakennuksia, joita ei niiden kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi saa juurikaan muuttaa ja joiden peruskorjaaminen käyttökelpoisiksi olisi investointeina uusia rakennushankkeita huomattavasti kalliimpia. Tämä tottakai sulkee pois kaikki ostajaehdokkaat, mutta silti rakennuksella juoksee edelleen lämmityskulut, sähkökulut, muut huolto- ja vartiointikulut.

Kenties nämä kulut jatkossa voisivat olla suoraan museon omassa budjetissa. Voisivat sitten itse miettiä, mihin kaikkeen budjetoitua rahaa haluavatkaan käyttää. Kenties jokaisessa kunnassa tai edes maakunnassa ei tarvitsekaan säilyttää ihan jokaista tietyn aikakauden tyyliä edustavaa tönöä sellaisenaan vaan voitaisiin ajatella, että riittää kun Suomessa jossain on tällaista rakennuskantaa säilytettynä – kenties jopa hyvässä kunnossa.

Hollolan kunnantalon purkucasessa museon oikaisuvaatimus perustelee, että purkuluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Kunnanviraston muotokieli kun liittyy vahvasti aikakautensa virastotaloarkkitehtuuriin ja modernismiin.

Nykytekniikka mahdollistaa kuitenkin paljon alkaen ihan valokuvista ja videoista, 3D mallinnoksista, virtuaalitodellisuudesta (VR) ja lisätystä todellisuudesta (AR), joilla tällaisetkin pytingit kaikkine silmälle tärkeine ominaisuuksineen ja rakennusteknisine tietoineen voidaan taltioida ja palata niihin koska vaan – jopa sisätiloja ihastelemaan säästyen huonolta sisäilmalta.

Rakennushistoriallisessa selvityksessä todetaan Hollolan kunnanviraston olevan tyypillinen aikansa rakennus, joita Suomesta löytyy monesta paikasta, eikä valtakunnallista arvoa ole. Kyseisessä rakennuksessa oleskelu on terveydensuojeluviranomaisen toteamana terveysriski.

Rakennusten suojelussa juridisesti vahvin suojelu tapahtuu asemakaavalla. Lahdessa vuonna 2023 oli suojeltu asemakaavalla yhteensä 438 rakennusta Lahden ympäristövahtipalvelun mukaan. Vuonna 2003 näitä rakennuksia oli vain 52kpl. Onko tavoitteena lopulta, että mitään vanhaa ei koskaan saa purkaa?