Lahti

Ei veronkorotuksia!

ESS Vaalikone väitti veronkorotuksia paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palveluiden karsimista. Olin eri mieltä. Miksi?

Kunnan on toteutettava ensisijaisesti lakisääteiset tehtävänsä. Siinä mielessä niin sanottujen ylimääräisten palveluiden karsiminen tulee jossain kohtaa eteen, ellei kuntataloutta saada hyvälle mallille ja esimerkiksi verokertymää kasvatettua kestävästi. Ei kuitenkaan tekemällä veronkorotuksia, vaan esimerkiksi kasvattamalla veronmaksajien kokonaismäärää. Uusien yritysten houkutteleminen alueelle on erittäin kannattavaa tältä osin.

Kolikoita

Miksi ei veronkorotuksia?

Kunnallisveron korottaminen vähentää suoraan kunnan asukkaiden ostovoimaa. Se näkyy siis suoraan meistä jokaisen rahapussissa. Tämä taas vaikuttaa alueemme elinvoimaisuuteen ja sitä myöten työllisyyteen. Ei kovin kestävä ratkaisu, sillä veronkorotuksia seuraa usein uusia veronkorotuksia, kun työttömyys lisääntyy ja talous sakkaa. Edessä on ikuinen oravanpyörä, josta voi selvitä voittajana ainoastaan elvyttämällä aluetta elinvoimaiseksi. Miksi odottaa siihen asti, että pitää elvyttää, kun voimme tehdä oikeaan suuntaan osoittavia ratkaisuja jo nyt?

Työpaikkoja ei synny itsestään. Se vaatii lisää työllistäjiä, eli yrityksiä. Lahti on logistiselta sijainniltaan erinomainen vaihtoehto yritysten sijainniksi. Verrattuna muihin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseutuun, on Lahti kustannuksiltaan myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto yrityksen kotipaikaksi, oli kyse sitten pienestä mikroyrityksestä tai isosta suuryrityksestä. Yritykset valitessaan kotipaikkaa itselleen seuraavat vaihtoehtoinaan olevien kuntien taloudenhoitoa ja päätöksentekoa. Jos kunta päätöksissään rajoittaa ostovoimaa, ei se anna yritykselle kovin ruusuista kuvaa tulevaisuudesta. Siksi ei veronkorotuksia.

Lahti ansaitsee kestävää taloudenhoitoa. Me ansaitsemme sen.

Ei veronkorotuksia! Read More »

Pitäiskö tästä puhua kotona?

Alakoululaiset jäi kiinni rysän päältä rikkoessaan toisten omaisuutta. Lapset eivät ymmärtäneet sen olevan väärin, koska joku muukin oli niin tehnyt. Lasten vanhemmille tästä ehdotettiin puhuttavan kotona vähän lisää. Siis tottakai, näinhän sitä luulisi jokaisen vanhemman tekevän, kiittävän tiedosta ja ottavan homman haltuun lasten kasvattajana. Opettavan, mikä on oikein ja mikä väärin, miten saa toimia ja miten ei. Ehkä miettivän yhdessä, miten asian voisi korvata ja miten toimia vastaisuudessa esimerkiksi silloin, kun näkee muiden tekevän vastaavaa. Sitähän se on, vanhemmuus. Mutta yllättäen vanhemmat olivatkin huolissaan lastensa saavan niskoillensa syyt jostain, mihin muutkin olivat olleet osallisina.

Milloin se, että joku toinen on toiminut väärin, on oikeuttanut myös muut toimimaan niin? Ja milloin tällaisen toiminnan hyväksymisestä on tullut hyväksyttävää? Koska siitähän tuossa esimerkissä on kyse. Ja vastaus on yksinkertainen. Silloin, kun vanhempi on kadottanut ajatuksen itsestään kasvattajana. Miksi näin pääsee käymään?

Siluettikuvassa lapsi ja vanhempi

Kun vauvat on äitiensä vatsassa, käydään äitiysneuvolassa. Kun lapset on ulkona maailmassa, unohdetaan vanhemmat neuvolakäynneillä melko totaalisesti. Kaikki asiat keskittyy lapsen kasvuun ja taitojen kehittymiseen. Kukaan ei kysy miten vanhemmat kasvattajina pärjäävät ja edistyvät. Sellaisia peruskysymyksiä ruoasta ja nukkumisesta, jaksamisesta ja pärjäämisestä kyllä, mutta ei kysymyksiä kasvattamiseen liittyen yhtään syvemmin.

Mielestäni neuvoloissa olisi mahdollisuuden paikka ohjata vanhempia paremmin siihen, että oppivat ottamaan enemmän vastuuta lastensa kasvattamisesta kunnon kansalaisiksi. Nykyinen neuvolasysteemi on varmasti monelle hyvä ja auttava, ja asioihin varmasti saa kasvatuksessakin tukea ja apua, jos pyytää ja kysyy. Tai jos vastaa joihinkin tiettyihin kysymyksiin “väärin”, jotta neuvolahoitajan hälytyskellot soi. Mutta harva sellaista lopulta ehkä tekee tai apua pyytää. Varsinkaan ne, joille se eniten olisi tarpeen, koska eivät tajua olevansa hukassa kasvattajina.

Pienen lapsen käsi aikuisen käden päällä

    Pitäiskö tästä puhua kotona? Read More »

    Ne pienet arkiset asiat

    Lupauduin syksyllä kuntavaaliehdokkaaksi, ja olen sitä jo pariin otteeseen ehkä vähän katunutkin. Mutta tänään kun vedin pulkkaa perässäni 40 minuuttia laidasta laitaan hiekoitetulla, pakkaslumisella kävelytiellä, muistin taas erityisen vahvasti, miksi olen valmis lähtemään mukaan. Se on ne pienet ja isotkin päivittäiset tai kausittaiset arkiset asiat, jotka yksinkertaisesti hoitaisin paremmin.

    Susanna vetää perässään pulkkaa

    Esimerkkinä nyt tämä kävelyteiden kokonaisvaltainen hiekotus ainakin täällä lapsiperheiden suosimassa Renkomäessä, varmaan muuallakin Lahdessa. Ei siinä toki liukastele kukaan, mikä se päätarkoitus varmaan on, mutta toisaalta pakkaslumella harvemmin pääsee liukastelemaankaan, ellei sitä pintaa ole esimerkiksi auralla sliipattu. Isot, teräväreunaiset kivet sen sijaan rikkovat koirien tassut, ehkä polkupyörienkin renkaat oikeasta kulmasta osuessaan, ja haittaavat lapsiperheiden ulkoilua. Tästä syystä sitten taas ensin ja viimeksi mainitut saattavat siirtyä suorittamaan päivittäisiä ulkoilujaan kuntoreiteille, siitäkin huolimatta, että ne näin talvisin ovatkin latuja ja merkitty vain hiihtäjille. Väärinhän se on, mutta liukkaalla autotiellä kulkemisen sijaan se varmasti koetaan turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Ladut siinä rikkoontuvat ja tulee vaaran paikkoja ja jopa hiihtäjän luita katkovia onnettomuuksia. On laturaivoa, koiraraivoa, ja ihan vaan raivoa. Kaikki vihaa kaikkia, vaikka tämäkin olisi voitu ratkaista niin, että vain toinen reuna kävelytiestä hiekoitetaan.

    Hiekoitettu, luminen tie

    Tämä on toki tien kunnossapidosta vastaavan urakoitsijan heiniä, mutta kaupungillehan nekin hommia tekevät, joten ohjeistusta ja linjausta sopimukseen se vaan vaatii. Tällainen järjestely ei varmasti mitään maksaisi, mutta sen sijaan, että tehdään vain yhteen kohderyhmään kumarteleva päätös pyllistäen toiseen suuntaan muille käyttäjille, on loppupelissä sellaista arkista hyvinvointia tukevaa tekemistä, joka on kultaakin kalliimpaa myös kaupungin tulevaisuuden kannalta. Näin minä haluaisin rakentaa ja kehittää kotikaupunkiani. Tehdä siitä hyvä kaikille.

    Jos haluat auttaa mua tässä tavoitteessa lähtemällä mukaan tekemään kampanjaa yhdessä niin olet erittäin tervetullut.

    Ne pienet arkiset asiat Read More »

    Kuntavaalit 2021

    Vuosi sitten tein päätöksen jättää kaiken puoluetoiminnan, ja hoitaa ainoastaan edellisten kuntavaalien kautta minulle suodut luottamustehtävät.  Vuoden tauko teki hyvää, kieltämättä, mutta samaan aikaan ryhdyin miettimään mun poliittista kotia. Kokoomuksessa tunnen olevani liian vasemmalla, liian vihreä tai liian jotain muuta. Mutta en kuitenkaan ole tarpeeksi vasemmalla tai tarpeeksi vihreä siirtyäkseni sinne.

    Kova halu vaikuttaa asioihin meidän kaupungissa sykkii edelleen suurena, mutta miten, kas siinä pulma. Seuraavat kuntavaalit häämöttää jo nurkan takana ja pelipaikat arvotaan jälleen uudestaan. Ison porukan riveistä vaikuttaminen on aina helpompaa. Vai onko? Mahdollistahan olisi perustaa myös jonkinlainen puoluepolitiikan ulkopuolinen valitsijayhdistys ja lähteä ehdolle sitä kautta (jos 10 äänioikeutettua kannattaa). Toisaalta isoissa puolueissa, etenkin Lahdessa, olisi ihan fiksua tehdä sisäistä vaikutustyötä, ja yrittää kääntää isoa laivaa pienen paatin sijaan. Ja näyttää siltä, että nuoremmille tai tuoreemmille tehdään nyt tilaa, kun näitä uutisia lukee.

    Isoja pohdintoja on siis meneillään. En tiedä huoliikokaan kokoomus mua enää listoilleen, mutta enemmän ajattelenkin sitä, mitä annettavaa mulla on lahtelaisille. Vai onko mitään, mitä joku toinen ei antaisi? Ja oon pohdiskelun jälkeen siinä tuloksessa, että mulla on annettavaa. En varmaan ihan uniikkina ole ajatuksineni liikenteessä, mutta kyllähän meitä kaikkia oma elämäntilanne sitoo paljon siihen, mihin eniten on kykyjä saada muutosta parempaan. Ja se on hyvä, siihen tarvitaan vaikuttajia joka taustasta. Ja tällä hetkellä jos yhtään katsoo kaupungin esityksiä tulevan vuoden budjetista, ollaan tulevaisuudelta sammuttamassa valoja oikein urakalla. Lapset ja nuoret on meidän tulevaisuus. Meidän tulevat palveluiden ylläpitäjät ja veronmaksajat. Heidän eteen meidän on tehtävä kaikkemme. Ja se ajaa mut lopulta siihen pisteeseen, että ehdolle lähdetään. Mutta mitä kautta, se jää pureskeltavaksi.

    Kuntavaalit 2021 Read More »

    Huoli huumeista ja huomisesta

    “Vuodesta 2010 vuoteen 2017 huumerikokset ovat lisääntyneet Lahdessa 71 prosenttia.” kirjoitti YLE toukokuun 23. päivä julkaisemassaan uutisessa.

    Lahdessa on tehostettu huumerikosten torjuntaa ja tutkimusta jo pidemmän aikaa, mikä toki vaikuttaa siihen, että myös rikosten määrä näennäisesti kasvaa, kun rikoksia paljastetaan ja kirjataan enenevässä määrin.

    Ei se toki poista sitä tosiasiaa, että huumeita on ongelmaksi asti, koko maassa ja maailmassa, kun vain silmät auki tallustelee. Ja helppoahan näitä aineita on käsiinsä saada, niin myös muualla.

    Valistustyötä tehdään esimerkiksi kouluissa, mutta miten? Se yksi tai kaksi sessiota vuodessa ei ehkä riitä. Ne on omankin muistikuvan mukaani olleet vain sellaisia mukavia ylimääräisiä, normaalista kouluarjesta poikkeavia hetkiä. Jos huumeet otettaisiin jokapäiväiseksi keskustelunaiheeksi, olisi se kenties tehokkaampaa. Miten, en tiedä, mutta uskon kasvatuksen ammattilaisilla löytyvän siihenkin ideoita, kun vain annetaan tilaisuus.

    Ehkä myös inhomarkkinointi toimisi tässäkin. Nythän nuorille näytetään esimerkiksi liikenneonnettomuuksista pysäyttäviä ja hätkähdyttäviä videoita, kuvia ja tarinoita.

    Lööpeissä pyörivät huumejulkimot ei anna oikeaa kuvaa huumeiden käyttäjän todellisuudesta. Jospa rohkean päräyttävä silmille hyppäävä bussipysäkkimainoskampanja rohkaisisi myös vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa huumeista entistä syvemmin.

    Toisaalta, niin paljon kuin esimerkiksi kiusaamisen vastaista työtäkin tehdään, ei kiusaamistapaukset ole vähentyneet. Kiusaaminen vaihtaa vain muotoaan, ja mikä pahinta, välttämättä (räikeimpiä tapauksia lukuunottamatta) kiusaaja ei edes ymmärrä ja tajua kiusaavansa, ilman, että kiusattu sen kaikin mahdollisin keinoin tuo ilmi ja sivulliset uskaltavat puuttua huomatessaan moista toimintaa. Ehkä näissä ns. trendihuumeissa ei nuoret aina tajuakaan ottavansa huumeita, vaan jotain millä saa vähän lisää potkua arkeen. Siksi sivullisten puuttuminen on tässäkin kohtaa tärkeää. Jos huumebisnes näyttäytyy kaikille keskustassakin kulkeville, niin rohkeasti puuttumaan. Ei tarvitse itse mennä väliin, mutta ilmoittaa vaikka poliisille näkemänsä. Siitä se lähtee, kun meistä jokainen lopettaa sen ajattelun, että “kyllä joku muu siihen puuttuu”. Ei puutu. Sillä me mahdollistamme tällaiset ongelmat. Suljemme silmät ja uskottelemme itsellemme, että kaikki on hyvin, joku muu hoitaa. Kaupunki hoitaa. Ja mikäs se kaupunki onkaan? Se olemme me, kaupungin asukkaat.

    Huoli huumeista ja huomisesta Read More »

    Scroll to Top