Opiskelijat

Homekoulut ei työuria pidennä

Lueskelin äskettäin erään lahtelaisen keskustelupalstan kirjoituksia koulujen sisäilmaongelmista. Siis sellaisten koulujen sellaisista sisäilmaongelmista, joita ei vielä ole nostettu kunnolla tai lainkaan julkisuuteen, koska lainatakseni keskustelijoita, näissä asioissa hyssytellään.

Nyt sisäilmaongelmaisista paikoista tapetilla oli Salpaus ja sen eri toimipisteet ja rakennukset. Ei siis vain yksi rakennus, vaan useita. Oireilua on, sekä oppilaissa että opettajissa. Joitain tiloja vältellään, koska oireilu niissä pahinta. Ei tämä ainakaan työuria pidennä, että ammattiin opiskellessa sairastuu, ehkä koko loppuelämäksi.

Pian, jos ei jo nyt, nämä sisäilmaongelmat vaikuttavat siihen, mitä alaa ja minne voi lapsemme hakea opiskelemaan. Valitettavan monella nuorella historiasta löytyy jo päiväkodin tai peruskoulun aikainen homealtistuminen, joka aiheuttaa nopeamman ja voimakkaamman herkistymisen jatkossa. Ei tällainen nuori voi päivääkään opiskella tilassa, jossa jonkinlaista sisäilmaongelmaa on havaittu. Tai voi. Mutta pahimmillaan se voi viedä työkyvyn ennen koko työuran alkua.

Jos lahtelainen nuori haluaa opiskella alaa x, mutta tiedossa on, että opiskelu tapahtuu tiloissa, jossa sisäilman kanssa ongelmia, on vaarana, että nuori ei löydä uutta mielenkiinnon kohdetta ja jää peruskoulun jälkeen vaille opiskelupaikkaa. Tai sitten kaupungin näkökulmasta ajatellen nuori, ehkä jopa perheineen, sillä ovathan nuoret tuossa iässä pääsääntöisesti alaikäisiäkin, muuttaa toisaalle opiskelupaikan perässä. Eikä koskaan palaa takaisin kasvattamaan omaa perhettään tähän kaupunkiin.

Jos siis kaupungin vetovoimaa halutaan kasvattaa, on tällaiset asiat yksinkertaisesti saatava kuntoon ja nopeasti. Puretaan homekoulut ja rakennetaan uutta tilalle. Se tulee pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna halvemmaksi monellakin tapaa. Sama koskee niitä työuria. Laitetaan ensin ne alkupäähän raamit kuntoon ennenkuin mistään pidennyksistä edes puhutaan. Jos Suomessa hyvänä arvona pidetään sitä, että jokaisella on oikeus opiskella, olisi syytä arvottaa myös, että se opiskelu tapahtuisi terveissä olosuhteissa.

New layer…

Homekoulut ei työuria pidennä Read More »

Lahti on meidän ja me olemme Lahti

Lahti on meidän ja me olemme Lahti – pieni positiivinen ajatus musiikkiteatterin siirtymisestä

Lahti on jännä kaupunki. En tiedä mistä se johtuu, mutta täällä moni ottaa asiat kovasti itseensä. Varmaan muuallakin, mutta täällä se nousee aktiivisesti esiin monessakin paikkaa. Milloin taistellaan lehtien mielipidepalstoilla, milloin on vihaajat Näppiksellä pahoittamassa mieliään ja milloin miekkaillaan sanallisesti sosiaalisen median ryhmissä. Kaikesta. Toisaalta onhan se kiva, että Lahti kaupunkina on meille niin tärkeä, että sitä koskevat asiat otetaan helposti itseensä. Lahti on meidän ja me olemme Lahti. Harvassa kaupungissa on tällaista yhteenkuulumisen tunnetta tarjolla.

Välillä kuitenkin ajatellaan sitä omaa napaa, tai siis kaupungin napaa aivan liian kapea-alaisesti. Näin esimerkiksi musiikkiteatterikoulutuksen suhteen. Kyseinen koulutushan päättyy Lahdessa ja siirtyy Jyväskylään. Mielestäni todella osaaviin käsiin (t: JAMKin opiskelija, entinen opiskelijakunta-aktiivi ja työntekijä). En sano, etteikö Lahdessakin olisi ollut yhtälailla osaavat kädet, totta kai oli. Mutta kyse ei ole pelkästään yhdestä koulutusohjelmasta. Kyse on kokonaisuuksista, järkevästä (lue: kustannustehokkaasta) tiivistämisestä ja ennen kaikkea laadusta. Täällä itketään asiaa häpeäpilkkuna. Joo, voi olla, ettei aikanaan koulutuksen säilymisen puolesta taisteltu riittävästi tai ettei kaikki mennyt aivan niin kuin päiväunissa. Sitä on kuitenkin nyt turha murehtia, tehty mikä tehty ja mennyttä ei takaisin saa. Luopumisen tuska taitaa olla se suurin haaste monelle. Koulutuksesta ei haluta luopua, koska se on ollut yksi menestyneimpiä aloja mitä valmistuneiden suoraan työllistymiseen tulee. Koulutus on ammentanut luovuutta ja kulttuurillista taidetta kaupunkiimme niin teatterin kuin muiden esitysten kautta. On ollut hienoa, että meillä Lahdessa syntyy mystisen upeaa taidetta. Ja nytkö se loppuu? Miten käy opiskelijoiden?

Ei mitenkään. Koulutus jatkuu toisella paikkakunnalla, jossa musiikin koulutuksen jatkuminen oli Lahden lailla vaakalaudalla. Sen puolesta taisteltiin ja lopulta koulutus saatiin pysymään Jyväskylässä. Ja sen vuoksi Lahdesta koulutus siirrettiin heille, koska onhan se nyt fiksumpaa kouluttaa saman alan ihmisiä yhdessä paikkaa sitoutuneesti ja suurella panoksella, kuin kouluttaa kourallinen siellä ja kourallinen täällä. Kyllähän sen nyt ihan maalaisjärjelläkin tajuaa, että näinä talousaikoina ei hajautetussa koulutuksessa olisi voitu opetuksen laatuun panostaa mitenkään. Opettajien määrä olisi varmasti jäänyt vajaaksi, kun nyt Jyväskylässä useamman musiikin koulutusohjelman opettajan ammattitaitoa voidaan jakaa kaikkien kesken. Opiskelijat saattavat lopulta saada jopa laajemman oppimiskokemuksen mitä kuuna päivänään olisi voitu tarjota musiikkiteatterikoulutuksen jatkuessa Lahdessa. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että koulutus jatkuttuaan Lahdessa olisi enää ollut yhtä menestynyt, ihan vain taloussyistä. Mielestäni se mikä on tärkeintä, on opiskelijoiden saama koulutus ja erityisesti sen koulutuksen laatu. Se on keskusteluissa mielestäni unohdettu täysin, sillä kysymykset ovat luokkaa ”Mitä hyötyä tästä on Lahdelle?”.

Lahti on kulttuurikaupunki jatkossakin. Ei meidän teatterit ja konserttitalot mihinkään katoa tämän koulutuksen siirtymisen vuoksi. Ammattilaisethan täällä jatkossakin tekevät työtään. Ja jos mietitään sitä opiskelijoiden käyttämistä erilaisissa produktioissa niin tuskinpa sekään tapa mihinkään katoaa. Ei kaikille harjoittelupaikkoja Jyväskylästä löydy, ja monet etsivät niitä muualta. Kotikonnuiltaan tai muuten kiinnostavista kaupungeista ja projekteista. Teatteri-, musiikki- ja ylipäätään minkä tahansa taiteen lajin ihmiset, myös jo pitkän uran tehneet ammattilaiset kulkevat aina mielenkiintoisten projektien perässä. Enää kysymys onkin siitä, onko Lahdella tarjota kiinnostavia paikkoja myös jatkossa opiskelijoille ja valmistuneille, ja onko siihen myös muita tekijöitä (kuten asuminen) ajatellen puitteet kunnossa. Ja onhan Lahden Kansanopistossa edelleen teatterilinja, jonka opiskelijat varmaan tulevat jatkossakin olemaan osana lahtelaista kulttuurituotantoa.

Lahti on meidän ja me olemme Lahti Read More »

You’re fired – ja muita pieniä iloja

You’re fired! Tuo Donald Trumpin suusta tuttu lausahdus. Suomessa Hjalliksen lempeämpi versio: ”sä saat potkut”. TV-formaattiin kuuluu, että virheistä rokotetaan. Potkuilla. Tosielämässä se ei ihan noin mene. Eikä pidäkään, sillä kaikkihan me virheitä teemme. Toki isoista virheistä työnantajalle jää lähinnä ainoaksi vaihtoehdoksi irtisanoa työntekijä, mutta yleensä silloin kyseessä on todella vakava virhe.

Kun Suomessa jollain jääkiekkojoukkueella menee huonosti, vaaditaan valmentajan erottamista. Puolueen vaalituloksen ollessa surkea, vaaditaan puolueen puheenjohtajan erottamista. Nokian puhelimet ei lyö markkinoilla läpi, taas vaaditaan toimitusjohtajan erottamista. Nyt case Talvivaaran aikaan lehtien ja internetin mielipidepalstat täyttyvät ihmettelyistä, miksei kukaan ministeri, virkamies tai kyseisen yhtiön päättäjä eroa. Ja kun opetusministeriö esitti ammattiopetukseen leikkauksia, ovat ainakin Keskustanuoret antamassa opetusministerille potkuja. Näinkö asiat hoidetaan?

Se, että lätkäjoukkueen valmentaja saa potkut, ei luultavasti muuta sitä tosiseikkaa, että pelaajat ei saa tehtyä maaleja. Puolueen heikko menestys vaaleissa ei yleensä ole puheenjohtajan vika, kaikki sen ehdokkaat ja jäsenet ovat kuitenkin jokaisen saadun äänen takana. Miksipä ei ne saamattomatkin äänet olisi sitten koko joukon aikaansaannosta tai tässä tapauksessa aikaansaamattomuutta. Ja kyllä varmaan niin Nokialla kuin muissakin yhtiöissä kannattaa miettiä tuotteen ominaisuuksia ja markkinointia, hinnoittelusta nyt puhumattakaan. Tuskin se toimitusjohtajaa vaihtamalla paranee, ellei toimitusjohtaja itse satu olemaan joku tuotesuunnittelun guru. Talvivaarassa ei tehtyä saa tekemättömäksi, ei sitten millään. Mitä siihen auttaisi, jos ympäristöministerille, joka ei syypää virheisiin edes ole, näytettäisiin ovea? Tai miten sekään opiskelupaikkojen määriin vaikuttaisi, jos opetusministeri lähtisi vaihtoon? Ei mitenkään.

Ilmeisesti jokainen meistä haluaa vain kerran elämässään kokea olevansa Donald Trump ja osoittaa jollekulle ovea, antaa potkut, irtisanoa tai erottaa. Tai ainakin olla sitä kovasti vaatimassa ja pulputtaa sen jälkeen hunajaa, kun vaatimus on toteutettu. Onko se sittenkin vain joku perisuomalainen kateus, kun saa ihmisen miettimään ensisijaisena ratkaisuna lähes joka ongelmaan potkujen antamista, yleensä johtajatason tai ainakin korkean palkkaportaan henkilölle. Tuleeko siitä parempi mieli, kun pääsee näkemään jonkun hyvätuloisen menettävän ansiotulonsa? Tulee. Vahingonilohan se on paras ilo. Noin sekunnin kuluttua muistamme, että ongelmat jatkuvat edelleen ja on aika etsiä seuraava uhri giljotiiniin.

You’re fired – ja muita pieniä iloja Read More »

Vastuullista pankkitoimintaa

”Asuntolainaa voi pian saada vain 80 prosenttia hinnasta” uutisoi Aamulehti syyskuussa. Marraskuun alussa Taloussanomat julkaisi laskelman, kuinka paljon eri kaupungeissa tulisi asunnon ostosta haaveilevan takataskusta löytyä riihikuivaa jo pankkiin mennessään omarahoitusosuuden nimissä. Aika huiketa summia, jos ajatellaan vaikkapa nuorta ensiasunnon ostajaa tai vastaavasti isomman perheasunnon hankkijaa. Omakotitaloja listassa ei ollutkaan, mutta jo tämän hetkisestäkin tilanteesta kertoo paljon, että myynnissä olevat kohteet eivät juuri tunnu puolen vuoden tarkistelun otoksella liikkuvan suuntaan eikä toiseen. Myöhemmin tuskin lainkaan, ellei Veikkaus sattuisi kerrankin tukemaan.

On tietysti järkevää, että talouskriisin kynnyksellä pankkien lainanantoa rajoitetaan. Jossain vaiheessa kun lainaa jaettiin ovista ja ikkunoista, ilman minkäänlaista omarahaosuutta. Mutta 20% esimerkiksi 250 000 euron omakotitalosta (Lahdessa, pääkaupunkiseudulla tuolla summalla ei vielä kannata isoista kerrostaloasunnoistakaan haaveilla) on aika hirmuinen siivu. Nuori ensiasunnonostaja taasen saa jo pelkästään yksiöstä varautua pulittamaan viisinumeroisia summia. Useimmilla on opintolainat otettuina ja työstä ei vielä säästöpossuihin ole kertynyt. Nuoret itse ovat puolesta ja vastaan MTV3:n tekemässä gallupissa. Ylivelkaantumisen estäminen on hyväksi, mutta monille saattaa tulla seinä vastaan asunnon hankinnassa, ja uhkakuva ikuisesta vuokra-asumisesta heräilee. Tämä taas pahimmillaan luo vuokranantajille kissanpäivät. Vuokra-asujien määrä kasvaa ja sen seurauksena tullaan varmasti näkemään korotuksia myös vuokrien hinnoissa. Näin maalailee myös Finanssialan keskusliiton johtaja Maikkarille antamassaan haastattelussa. Erityisesti haittaa tästä on opiskelijoille etenkin niissä kaupungeissa, joissa vuokra-asunnoista on silloin tällöin pulaa. On otettava vastaan mikä tahansa asunto, ja millä tahansa hinnalla. Kun opintotuet eivät riitä asumisen lisäksi elämiseen, pakottaa se opiskelijan töihin. Ja tästä päästäisiinkin taas kivasti keskusteluun työurien pidentämisestä, tutkintojen suorittamisesta ohjeajassa, opintotuen riittävyydestä jne. En ota näihin kantaa, vaan uskon, että aktiiviset opiskelijajärjestöt sen tekevät jos aiheelliseksi katsovat.

Sen sijaan ihmettelen pankkien toimintaa. Jo nyt alkusyksystä, kun pankkilainojen omarahoitusosuuksia kasvatettiin ja muutenkin nimenomaan asuntolainakriteerejä kiristettiin, tarjosivat pankit omia korkeampikorkoisia jousto-/kulutusluottojaan kattamaan omarahoitusosuuksia. Miten tämä estää ihmisten ylivelkaantumisen? Todella vastuullista pankkitoimintaa. Ja ennenkaikkea se vie pohjan koko lainakattoidealta. Itse asiassa se vain pahentaa nykytilannetta. Sen lisäksi, että otetaan korkeampikorkoista lainaa asuntolainan lisäksi, maksaa se jo itsessään lainaajalle enemmän, mutta lisäkustannuksia kertyy myös lainojen hoitokustannuksista. Aikanaan ihmisille kertyneitä lainoja pyrittiin yhdistelemään, jotta kustannukset saataisiin minimoitua ja jotta lainojen hallinnointi olisi kaikinpuolin helpompaa. Nyt ihmisille tarjotaan lainan ottamista saadakseen toisen lainan. Pahimmillaan niitä lainoja voi ottaa kaiketi useammankin. Sehän se onkin vasta fiksua! Ihmettelen todella Valtiovarainministeriön ja Finanssivalvonnan toimia tässä asiassa.

Lopuksi vielä vinkki kaikille opiskelijoille: Nostakaa kaikki mahdolliset opintolainat ja laittakaa ne sellaisenaan säästötilille korkoa kasvamaan. Eipä se korko kauhean nopeasti kasva, mutta onpahan sitten edullista lainaa valmiina omarahoitusosuudeksi kun valmistuttuanne harkitsette asunnon ostamista. ;)

Vastuullista pankkitoimintaa Read More »

Scroll to Top