Talous

Ei veronkorotuksia!

ESS Vaalikone väitti veronkorotuksia paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palveluiden karsimista. Olin eri mieltä. Miksi?

Kunnan on toteutettava ensisijaisesti lakisääteiset tehtävänsä. Siinä mielessä niin sanottujen ylimääräisten palveluiden karsiminen tulee jossain kohtaa eteen, ellei kuntataloutta saada hyvälle mallille ja esimerkiksi verokertymää kasvatettua kestävästi. Ei kuitenkaan tekemällä veronkorotuksia, vaan esimerkiksi kasvattamalla veronmaksajien kokonaismäärää. Uusien yritysten houkutteleminen alueelle on erittäin kannattavaa tältä osin.

Kolikoita

Miksi ei veronkorotuksia?

Kunnallisveron korottaminen vähentää suoraan kunnan asukkaiden ostovoimaa. Se näkyy siis suoraan meistä jokaisen rahapussissa. Tämä taas vaikuttaa alueemme elinvoimaisuuteen ja sitä myöten työllisyyteen. Ei kovin kestävä ratkaisu, sillä veronkorotuksia seuraa usein uusia veronkorotuksia, kun työttömyys lisääntyy ja talous sakkaa. Edessä on ikuinen oravanpyörä, josta voi selvitä voittajana ainoastaan elvyttämällä aluetta elinvoimaiseksi. Miksi odottaa siihen asti, että pitää elvyttää, kun voimme tehdä oikeaan suuntaan osoittavia ratkaisuja jo nyt?

Työpaikkoja ei synny itsestään. Se vaatii lisää työllistäjiä, eli yrityksiä. Lahti on logistiselta sijainniltaan erinomainen vaihtoehto yritysten sijainniksi. Verrattuna muihin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseutuun, on Lahti kustannuksiltaan myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto yrityksen kotipaikaksi, oli kyse sitten pienestä mikroyrityksestä tai isosta suuryrityksestä. Yritykset valitessaan kotipaikkaa itselleen seuraavat vaihtoehtoinaan olevien kuntien taloudenhoitoa ja päätöksentekoa. Jos kunta päätöksissään rajoittaa ostovoimaa, ei se anna yritykselle kovin ruusuista kuvaa tulevaisuudesta. Siksi ei veronkorotuksia.

Lahti ansaitsee kestävää taloudenhoitoa. Me ansaitsemme sen.

Ei veronkorotuksia! Read More »

Ne työttömät

Innostuin korjaamaan ehdokaskollega Mikan veroaiheiseen blogiin liittyen, että työtönkin maksaa veroa. Itseasiassa työttömyyspäivärahan verotus on suhteessa ankarampi mitä saman verran palkkaa tienaavalla. Miksi näin? Joskus aikanaan tämä lienee säädetty kannustimeksi työttömyyden sijaan ansaita palkkaa työssä, jolloin samasta summasta käteen jää enemmän. Fiksuahan se onkin niin, harmillista vain, ettei sitä asiaa oikeastaan missään mainosteta eikä moni varmaan asiaa tajuakaan.

Työttömistä puhuttaessa karsastan kuitenkin aina sitä stereotyyppistä ajatusta yhteiskunnan varoilla elelevästä sohvaperunasta, jota ei vain kiinnosta työnteko. Toki niitäkin takuulla löytyy, samoin kuin rappioalkoholisteja, joiden etuudet valuvat suoraan kurkusta alas. Tähänkin on toki syynsä, miksi ovat tällaiseen tilanteeseen päätyneet.

Työttömien joukossa on kuitenkin osaavia, fiksuja, työntekoon motivoituneita työnhakijoita, joita ei syystä tai toisesta ole onni potkaissut rekrytoinneissa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että monta hakemusta päivässä yli vuoden ajan kirjoittaneena, se ei aina ole helppoa. Usean kerran monivaiheisissa rekrytoinneissa saavutetut kakkossijat eivät lämmittäneet yhtään, vaikka olinkin siihen mennessä peitonnut kymmeniä tai satoja hyviä hakijoita. Silti joku oli aina parempi. Sillähän ei saanut olla merkitystä maaliviivalla häviämiselle, että olin pienen lapsen äiti. Eihän?

Löydä työ -painike tietokoneen näppäimistöllä

Kyse ei myöskään ollut siitä, ettäkö olisin ollut nirso. Hain siivoojaksi, kaupan kassalle, varastotöihin, postittajaksi, mutten päässyt edes haastatteluihin asti, koska erästäkin rekrytoijaa siteeraten ”olisit kallis rekry, kun siirtyisit uusiin tehtäviin heti sellaisen tullessa vastaan ja perehdytys menisi hukkaan”. Tai jopa liian kokenut johonkin tehtävään. Miettikääpä sitä. Muutamia paikkoja taasen en kyennyt ottamaan vastaan, koska ne olisi pitänyt aloittaa heti, eikä lapselle ollut tuolloin päivähoitopaikkaa. Ei sitä sillä hetkellä voinut ennaltakaan hakea, kun Lahdessa subjektiivinen päivähoito-oikeus oli tuolloin rajattu. Olisihan sitä voinut palkata hoitajan, mutta loppupelissä oma työn tekeminen olisi tehnyt perheen tuloihin ison miinuksen, ja ihan niin innokas veronmaksaja en sentään ollut, että sellaiseen olisin lähtenyt. Maksoinhan sitä paitsi veroja ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahastani.

Hetkittäin kuitenkin huomasin toivottomuutta työnhaussa. Uskoin, etten koskaan pääse töihin. Harmittelin, miksi sain perheenlisäystä kesken määräaikaisen työsuhteen. Olisin varmaan saanut jatkoa ja vakinaistettua paikkani ilman tätä onnellista perhetapahtumaa. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi kohdallani hyvin. Sain osaamisellani esimerkiksi luottamustehtävissä osoitettua sellaisia taitoja ja tietoja, joilla pääsin kuin pääsikin takaisin työelämään.

Tiedän, että kaltaisiani on tällaisena silpputyön aikakautena useita. Eikä pelkästään pienten lasten vanhempia, vaan ikään ja taustaan katsomatta kaikenlaisia ihmisiä, joiden into ja motivaatio tehdä mitä tahansa työtä ei vaan riitä, tai on jopa liikaa työnantajille. Nämä ihmiset eivät ansaitse ryhmittelyä yhteen ja samaan ”ne työttömät” lokeroon. (Ja älkää ymmärtäkö niin, että Mikan blogissa olisi näin tehtykään. Siitä kirjoituksesta päässäni syttynyt ajatus työttömien verotuksesta kirvoitti vain ajatteluani tähän, mitä nyt luet.) He ovat yhteiskuntamme kultahippuja. Täynnä intoa, tahtoa ja taitoa. Meidän pitäisi panostaa kaikkemme siihen, että he eivät luiskahda tuon itseänikin höyhenen kevyesti hipaisseen toivottomuuden puoleen, koska sieltä voi toisinaan olla vaikea kammeta ylös, vaikka eteen tuotaisiin kultatarjottimella se unelmien työpaikka, josta se tarmoa täynnä oleva aiempi työnhakija uskalsi vain haaveilla salaa.

Ne työttömät Read More »

Lahden urheilukeskukseen kulkeva liikenne sujuvammaksi ja turvallisemmaksi

Messukeskus, suurhalli, urheilustadion ja jäähalli muodostavat yhdessä tärkeän tapahtumakeskittymän Lahdessa. Jäähallin kiekkopelit, Suurhallin korispelit, stadionin monet eri tapahtumat ja Messukeskuksen meiningit vetävät kansaa puoleensa runsaasti, jopa kaupungin ulkopuolelta.

Tapahtumat ruuhkauttavat läheisen Mytäjäisten vilkkaan risteyksen kerta toisensa jälkeen, kun jäähallin kohdalla Hollolankadulla urheilukeskuksen suuntaan Svinhufvudinkadulle kääntyvien kaista seisoo paikallaan keskustasta päin tulevaa liikennettä sekä jalankulkijoita väistäen. Kun kääntyvien kaistalla autot vain seisovat, kertyy taakse jonoja, jopa ihan keskelle Mytäjäisten risteystä, tukkien ajoväylät kaikkiin muihinkin suuntiin (esimerkkinä vt 12). On suorastaan ihme, ettei risteyksessä pahemmin pelti rytise. Samanlaista ruuhkaa on nähtävillä myös arkiaamuina, kun työpaikkaliikenne käyttäytyy samalla tavoin. Mytäjäisten risteystä on monesti luonnehdittu yhdeksi Lahden vaarallisimmista risteyksistä, ja ihan syystä. 

Sujuvammaksi ja turvallisemmaksi koko Mytäjäisten alueen liikenne muuttuisi, kun jäähallin mäkeen suuntaava liikoenne saataisiin ajatettua tasoliittymällä keskustasta päin tulevan liikenteen sekä kevyen väylän käyttäjien yli. Ramppia pitkin autot liikkuisivat jatkuvasti helpottaen näin kaupunkimme tärkeään tapahtumakeskiöön suuntaavien autojen kulkua pois tukkimasta muita ajokaistoja. Myös jalankulkijoiden olisi turvallisempaa ylittää jäähallin mäen yläpäässä oleva suojatie, kun pitkiä jonoja takanaan pitelevää autokuskia ei tarvitse varoa tämän yrittäessä nopeasti pujahtaa jostain välistä kohti urheilukeskusta.

Vetovoimaisia tapahtumia ja runsaita kävijämääriä toivova kaupunki saisi paljon aikaan pelkästään paremmilla liikennejärjestelyillä. Vieraspaikkakuntalainen (siinä missä kotipaikkakuntalainenkin) ihmettelee ensimmäisenä, miten noinkin suureen ja tärkeään tapahtumapaikkaan on järjestetty nykyisenlainen huono kulkuyhteys, joka rampauttaa hetkeksi lähes jokaisen liikkujan matkan. Tasoliittymän rakentaminen ei varmasti ole rahallisesti eikä toteutuksen kannalta kovinkaan suuri projekti verrattuna siihen euromäärään, jota kyseisen tapahtuma-alueen kehitykseen on lähivuosinakin pumpattu. On suorastaan kumma, ettei tällaista liikenneongelmaa ole ratkottu jo aiemmin.

Lahden urheilukeskukseen kulkeva liikenne sujuvammaksi ja turvallisemmaksi Read More »

Pari sanaa sotesta…

Sote. Sotesoppa. Soteorpo ja kaikki muut kuullut hassuttelut vuosien varrelta. Kun lähes kaikkialla muualla maassa valmistaudutaan soten siirtymiseen vuoteen 2019 mennessä pois kuntien työlistalta, on Lahdessa ja lähiseudulla niin jo tehty. Päijät-Hämeen uusi hyvinvointiyhtymä aloitti työt vuoden alussa.

Mitä se kuntapäättäjien osalta käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulevilla valtuutetuilla ei tule olemaan osaa eikö arpaa soten suhteen. Ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Tuleva kuntapäättäjä ei päätä soteasioista. Vain rahamäärästä, jonka kaupunki yhtymälle myöntää. Yhtymälle, jolle rahaa omien päätöstensä mukaisesti myöntävät myös muut yhtymässä mukana olevat kunnat (Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila). Ja nekin rahamäärät sovitusti palveluiden käytön määrän perusteella ja joiltain osin asukasmääräpohjaista kustannustenjakoa noudattaen, esimerkiksi hallinnon kuluissa. Toisin sanoen, tuleva kuntapäättäjä tulee vain hyväksymään kaupunkilaistensa käyttämien palveluiden perusteella laskutettavat kulut sekä toivottavasti kasvavan väestöpohjansa mukaisen maksun yhtymän pyörittämiseen liittyvistä kuluista.

Kun siis aiemmin lahtelainen kaupunginvaltuutettu talousarviossa päätti sotesektorin rahojen korvamerkitsemisestä tietyillä summilla tiettyihin asioihin, ei tuleva kuntapäättäjä enää joudu/pääse sitä tekemään. Kaupungilla ei enää ole itsenäistä päätösvaltaa sotea koskeviin asioihin. Lahti yhdessä yhdeksän muun kunnan kanssa on siirtänyt oikeudellisen vastuun yhtymälle siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Yhtymä siis jakaa kunnilta saamansa rahan parhaaksi katsomallaan tavalla yhtymän eri palvelualoille eli niin sanotusti sotesektorin sisällä. Siihen sen enempää nyt sekaantumatta.

Mielestäni erinomainen muutos. Nyt rahan käytöstä ja jakamisesta vastaavat ihmiset, jotka ovat sotessa kartalla. Ihmiset, jotka ovat perehtyneitä ja paneutuvat juuri tähän asiaan, ihmiset, joilla on paras tietämys ja asiantuntijuus käytössään. Ei ihmiset, jotka haluavat kaikki milloin minkäkin tyyppisen äänestäjänsä kanssa jutelleena lisää ambulansseja, enemmän vanhustenhoitajia, enemmän sitä ja tätä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan paikkaa, josta sen verran voidaan säästää, jotta talouden raamit pysyvät pystyssä. Tietysti kaupunki saa yhtymään edustajansa, ja yleensä he tulevat valtuutettujen joukosta, mutta pääpiirteittäin ei sote tulevaa kuntapäättäjää sen enempää työlistalla hetkauta. Ja se on ainakin minun näkökulmastani todella hieno juttu kaupunkimme asukkaille. Vihdoin kuntapäättäjät voivat ikuisen sotekaivon sijaan keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Lapsiin, nuoriin, elinkeinoelämään, työllisyyteen, kulttuuriin, kaupunkiympäristöön ja -tekniikkaan unohtamatta kuitenkaan sitä ennaltaehkäisevän toimintakyvyn ylläpitoon liittyvien ja terveyttä edistävien palveluiden tuottamista. On siinäkin jo sarkaa kerrassaan, mutta kuinka iso osa soten myötä onkaan jäänyt pois! Joten sanoisinko reippaasti, että hurraa hyvinvointiyhtymä!

Pari sanaa sotesta… Read More »

Kotihoidon tuki ei kilpaile työllisyyden kanssa

Demarinuoret vaatii kotihoidon tuen lakkauttamista tuoreimmassa ulostulossaan. Jos nyt ihan ensimmäiseksi mentäisiin lukemaan Kelan sivuilta, mitä kotihoidon tuki tarkoittaa. Kyseistä tukea voi saada, mikäli alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona. Vaikka demarinuorten kirjoituksessa puhutaankin 97% tukea käyttävistä olevan naisia, ja viitataan naisten asemaan työuralla ja tasa-arvoon, voi lasta kotona hoitaa äiti tai isä, tai vaikka esimerkiksi palkattu hoitaja, isovanhempi tai joku muu. Kyseessä ei millään lailla ole sukupuolisidonnainen tuki. Sen ehdoissa myös selvästi sanotaan, että kotihoidon tuen perusrahaan ei vaikuta perheen tulot. Tästä nokkela voi kenties päätellä, että kotihoidon tuen saamiselle ei ole vaateena, että äiti on lapsen kanssa kotona. Tai isä. Kummatkin voivat käydä töissä. Vaateena on, että alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona.

Kannanotossaan demarinuoret myös sanovat, että Suomen työllisyyaste olisi 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi nykyisestä, mikäli nuoret naiset työllistyisi paremmin. En usko, että nuorten naisten työllistymiseen vaikuttaa tuo muutaman sadan euron arvoinen tuki. Toki tässä samassa viitataan myös koko perhevapaan uudistamiseen ja maksuttomaan päivähoitoon, mutta tekstissä paino tuntuu silti olevan juuri kotihoidon tuella. Ihanaahan se on, että demarinuoret puhuu meistä yli kolmekymppisistä nuorina naisina. Eniten vauvoja kun saavat 30-34 -vuotiaat naiset. Nuorten naisten ja miesten tai ihan kenen tahansa työllistymiseen vaikuttaa ihan ensisijaisesti se, että niitä työpaikkoja pitäisi ensin saada lisää. Sitä varten tarvitaan yrityksiä ja yrityksille sellaiset toiminta- ja elinmahdollisuudet, että yritys voi palkata sen ensimmäisenkin työntekijän, lisähenkilöstöstä puhumattakaan. Lisäksi työmarkkinoille tarvitaan joustoa, joustoa ja joustoa.

Työllisyysasteen nousua en siis ihan tällä kaaviolla lähtisi tuulettelemaan. Työstä pois jääneen äidin tai isän tilalle on varmasti palkattu sijainen. Ei vaikutusta työllisyyteen, koska yhden ollessa poissa on toinen tilalla. Taasen vanhempi, joka ei ole työssä, saa luultavasti työttömyyskorvausta. Siihen ei tokikaan vaikuta vanhemmuus. Ainoastaan työttömyys. Se, että kotihoidon tuki poistettaisiin, ei vaikuta suoraan työllisyyteen. Kyseinen tuki ei varsinaisesti ole mikään houkutin kotiin jäämiselle. Moni ei vain halua antaa alle vuoden ikäistä vauvaansa vieraiden hoiviin monestakaan syystä. Se on kuitenkin ihan eri keskustelu päivähoidon ryhmäkokojen kasvusta ja hoitopaikkojen määrästä aina imetykseen asti.

Kyllä, se on väärin, että monessa perheessä, joissa pientä lasta halutaan kasvattaa ensimmäiset vuodet kotona, kotiin jääväksi osapuoleksi valikoituu usein nainen pienempien tulojensa vuoksi. Siihen ei kuitenkaan vaikuta kotihoidon tuki millään lailla. Moni varmaan jäisi kotiin, vaikka tuo tuki olisi poissa. Se noin 300 euroa saadaan kyllä jollain säästöillä paikattua. Ei tiettykään kaikkien kohdalla ole sekään mahdollista. Ennemmin olisi soveliasta miettiä, millainen tuki olisi houkutteleva niille lukuisille rahaa tahkoville iseille jäädä kotiin.

Ja kyllä, sekin on väärin, että tästä edellä mainitusta syystä työnantajat pitävät hedelmällisessä iässä olevien naisten palkkaamista riskinä. Kotihoidon tuen poistamisella yksinään ei kuitenkaan tällaisia asioita ratkota. Pitäisi miettiä miten saataisiin työnantajien kohtaamat äitiysloman ja sitä seuraavan hoitovapaan kustannukset tasattua isien työnantajien kesken? Tai oikeammin, miten saataisiin koko tällainen kulurasite pois työnantajilta.

Keskusteluissa näkynyttä ja Suomen Kuvalehdenkin avaamaa Ruotsin mallia kannatan kyllä. ”Ruotsissa vanhempainvapaat ovat Suomea avokätisemmät ja pitemmät, kaikkiaan 18 kuukautta. Tästä isälle kuuluu kolme kuukautta, jonka vain hän voi pitää. Myös äidillä on omat kolme kuukautta. Vanhemmat voivat päättää, miten he jakavat jäljellä olevat 12 kuukautta.” Tällaisessa mallissa kotihoidon tuen poistaminenkin olisi jo perustellumpaa. Isoja muutoksia tarvitaan, ja kuten tuossa Suomen Kuvalehden artikkelissakin todetaan, se maksaa. Mutta kun syntyvyys on laskussa, on varmasti ihan järkevää maksaakin, jotta tulevaisuus näyttäisi ruusuisemmalta. Nyt kuitenkin monet toimenpiteet, esimerkiksi juuri varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset ajavat vanhempia ns. ei-toivottuun suuntaan. Kun kaikki lapset siirtyisivät päivähoitoon, vaatisi se melkoisen kasan rahaa, jota ei lakkautettavalla kotihoidon tuella puoliksikaan katettaisi. Mistä nämä resurssit sitten saataisiin? Mistä seuraavaksi leikattaisiin? Höylä on terävä edelleen.

 

 

 

Kotihoidon tuki ei kilpaile työllisyyden kanssa Read More »

Scroll to Top