Lahden urheilukeskukseen kulkeva liikenne sujuvammaksi ja turvallisemmaksi

Messukeskus, suurhalli, urheilustadion ja jäähalli muodostavat yhdessä tärkeän tapahtumakeskittymän Lahdessa. Jäähallin kiekkopelit, Suurhallin korispelit, stadionin monet eri tapahtumat ja Messukeskuksen meiningit vetävät kansaa puoleensa runsaasti, jopa kaupungin ulkopuolelta.

Tapahtumat ruuhkauttavat läheisen Mytäjäisten vilkkaan risteyksen kerta toisensa jälkeen, kun jäähallin kohdalla Hollolankadulla urheilukeskuksen suuntaan Svinhufvudinkadulle kääntyvien kaista seisoo paikallaan keskustasta päin tulevaa liikennettä sekä jalankulkijoita väistäen. Kun kääntyvien kaistalla autot vain seisovat, kertyy taakse jonoja, jopa ihan keskelle Mytäjäisten risteystä, tukkien ajoväylät kaikkiin muihinkin suuntiin (esimerkkinä vt 12). On suorastaan ihme, ettei risteyksessä pahemmin pelti rytise. Samanlaista ruuhkaa on nähtävillä myös arkiaamuina, kun työpaikkaliikenne käyttäytyy samalla tavoin. Mytäjäisten risteystä on monesti luonnehdittu yhdeksi Lahden vaarallisimmista risteyksistä, ja ihan syystä. 

Sujuvammaksi ja turvallisemmaksi koko Mytäjäisten alueen liikenne muuttuisi, kun jäähallin mäkeen suuntaava liikoenne saataisiin ajatettua tasoliittymällä keskustasta päin tulevan liikenteen sekä kevyen väylän käyttäjien yli. Ramppia pitkin autot liikkuisivat jatkuvasti helpottaen näin kaupunkimme tärkeään tapahtumakeskiöön suuntaavien autojen kulkua pois tukkimasta muita ajokaistoja. Myös jalankulkijoiden olisi turvallisempaa ylittää jäähallin mäen yläpäässä oleva suojatie, kun pitkiä jonoja takanaan pitelevää autokuskia ei tarvitse varoa tämän yrittäessä nopeasti pujahtaa jostain välistä kohti urheilukeskusta.

Vetovoimaisia tapahtumia ja runsaita kävijämääriä toivova kaupunki saisi paljon aikaan pelkästään paremmilla liikennejärjestelyillä. Vieraspaikkakuntalainen (siinä missä kotipaikkakuntalainenkin) ihmettelee ensimmäisenä, miten noinkin suureen ja tärkeään tapahtumapaikkaan on järjestetty nykyisenlainen huono kulkuyhteys, joka rampauttaa hetkeksi lähes jokaisen liikkujan matkan. Tasoliittymän rakentaminen ei varmasti ole rahallisesti eikä toteutuksen kannalta kovinkaan suuri projekti verrattuna siihen euromäärään, jota kyseisen tapahtuma-alueen kehitykseen on lähivuosinakin pumpattu. On suorastaan kumma, ettei tällaista liikenneongelmaa ole ratkottu jo aiemmin.

Pari sanaa sotesta…

Sote. Sotesoppa. Soteorpo ja kaikki muut kuullut hassuttelut vuosien varrelta. Kun lähes kaikkialla muualla maassa valmistaudutaan soten siirtymiseen vuoteen 2019 mennessä pois kuntien työlistalta, on Lahdessa ja lähiseudulla niin jo tehty. Päijät-Hämeen uusi hyvinvointiyhtymä aloitti työt vuoden alussa.

Mitä se kuntapäättäjien osalta käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulevilla valtuutetuilla ei tule olemaan osaa eikö arpaa soten suhteen. Ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Tuleva kuntapäättäjä ei päätä soteasioista. Vain rahamäärästä, jonka kaupunki yhtymälle myöntää. Yhtymälle, jolle rahaa omien päätöstensä mukaisesti myöntävät myös muut yhtymässä mukana olevat kunnat (Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila). Ja nekin rahamäärät sovitusti palveluiden käytön määrän perusteella ja joiltain osin asukasmääräpohjaista kustannustenjakoa noudattaen, esimerkiksi hallinnon kuluissa. Toisin sanoen, tuleva kuntapäättäjä tulee vain hyväksymään kaupunkilaistensa käyttämien palveluiden perusteella laskutettavat kulut sekä toivottavasti kasvavan väestöpohjansa mukaisen maksun yhtymän pyörittämiseen liittyvistä kuluista.

Kun siis aiemmin lahtelainen kaupunginvaltuutettu talousarviossa päätti sotesektorin rahojen korvamerkitsemisestä tietyillä summilla tiettyihin asioihin, ei tuleva kuntapäättäjä enää joudu/pääse sitä tekemään. Kaupungilla ei enää ole itsenäistä päätösvaltaa sotea koskeviin asioihin. Lahti yhdessä yhdeksän muun kunnan kanssa on siirtänyt oikeudellisen vastuun yhtymälle siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Yhtymä siis jakaa kunnilta saamansa rahan parhaaksi katsomallaan tavalla yhtymän eri palvelualoille eli niin sanotusti sotesektorin sisällä. Siihen sen enempää nyt sekaantumatta.

Mielestäni erinomainen muutos. Nyt rahan käytöstä ja jakamisesta vastaavat ihmiset, jotka ovat sotessa kartalla. Ihmiset, jotka ovat perehtyneitä ja paneutuvat juuri tähän asiaan, ihmiset, joilla on paras tietämys ja asiantuntijuus käytössään. Ei ihmiset, jotka haluavat kaikki milloin minkäkin tyyppisen äänestäjänsä kanssa jutelleena lisää ambulansseja, enemmän vanhustenhoitajia, enemmän sitä ja tätä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan paikkaa, josta sen verran voidaan säästää, jotta talouden raamit pysyvät pystyssä. Tietysti kaupunki saa yhtymään edustajansa, ja yleensä he tulevat valtuutettujen joukosta, mutta pääpiirteittäin ei sote tulevaa kuntapäättäjää sen enempää työlistalla hetkauta. Ja se on ainakin minun näkökulmastani todella hieno juttu kaupunkimme asukkaille. Vihdoin kuntapäättäjät voivat ikuisen sotekaivon sijaan keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Lapsiin, nuoriin, elinkeinoelämään, työllisyyteen, kulttuuriin, kaupunkiympäristöön ja -tekniikkaan unohtamatta kuitenkaan sitä ennaltaehkäisevän toimintakyvyn ylläpitoon liittyvien ja terveyttä edistävien palveluiden tuottamista. On siinäkin jo sarkaa kerrassaan, mutta kuinka iso osa soten myötä onkaan jäänyt pois! Joten sanoisinko reippaasti, että hurraa hyvinvointiyhtymä!

Kotihoidon tuki ei kilpaile työllisyyden kanssa

Demarinuoret vaatii kotihoidon tuen lakkauttamista tuoreimmassa ulostulossaan. Jos nyt ihan ensimmäiseksi mentäisiin lukemaan Kelan sivuilta, mitä kotihoidon tuki tarkoittaa. Kyseistä tukea voi saada, mikäli alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona. Vaikka demarinuorten kirjoituksessa puhutaankin 97% tukea käyttävistä olevan naisia, ja viitataan naisten asemaan työuralla ja tasa-arvoon, voi lasta kotona hoitaa äiti tai isä, tai vaikka esimerkiksi palkattu hoitaja, isovanhempi tai joku muu. Kyseessä ei millään lailla ole sukupuolisidonnainen tuki. Sen ehdoissa myös selvästi sanotaan, että kotihoidon tuen perusrahaan ei vaikuta perheen tulot. Tästä nokkela voi kenties päätellä, että kotihoidon tuen saamiselle ei ole vaateena, että äiti on lapsen kanssa kotona. Tai isä. Kummatkin voivat käydä töissä. Vaateena on, että alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona.

Kannanotossaan demarinuoret myös sanovat, että Suomen työllisyyaste olisi 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi nykyisestä, mikäli nuoret naiset työllistyisi paremmin. En usko, että nuorten naisten työllistymiseen vaikuttaa tuo muutaman sadan euron arvoinen tuki. Toki tässä samassa viitataan myös koko perhevapaan uudistamiseen ja maksuttomaan päivähoitoon, mutta tekstissä paino tuntuu silti olevan juuri kotihoidon tuella. Ihanaahan se on, että demarinuoret puhuu meistä yli kolmekymppisistä nuorina naisina. Eniten vauvoja kun saavat 30-34 -vuotiaat naiset. Nuorten naisten ja miesten tai ihan kenen tahansa työllistymiseen vaikuttaa ihan ensisijaisesti se, että niitä työpaikkoja pitäisi ensin saada lisää. Sitä varten tarvitaan yrityksiä ja yrityksille sellaiset toiminta- ja elinmahdollisuudet, että yritys voi palkata sen ensimmäisenkin työntekijän, lisähenkilöstöstä puhumattakaan. Lisäksi työmarkkinoille tarvitaan joustoa, joustoa ja joustoa.

Työllisyysasteen nousua en siis ihan tällä kaaviolla lähtisi tuulettelemaan. Työstä pois jääneen äidin tai isän tilalle on varmasti palkattu sijainen. Ei vaikutusta työllisyyteen, koska yhden ollessa poissa on toinen tilalla. Taasen vanhempi, joka ei ole työssä, saa luultavasti työttömyyskorvausta. Siihen ei tokikaan vaikuta vanhemmuus. Ainoastaan työttömyys. Se, että kotihoidon tuki poistettaisiin, ei vaikuta suoraan työllisyyteen. Kyseinen tuki ei varsinaisesti ole mikään houkutin kotiin jäämiselle. Moni ei vain halua antaa alle vuoden ikäistä vauvaansa vieraiden hoiviin monestakaan syystä. Se on kuitenkin ihan eri keskustelu päivähoidon ryhmäkokojen kasvusta ja hoitopaikkojen määrästä aina imetykseen asti.

Kyllä, se on väärin, että monessa perheessä, joissa pientä lasta halutaan kasvattaa ensimmäiset vuodet kotona, kotiin jääväksi osapuoleksi valikoituu usein nainen pienempien tulojensa vuoksi. Siihen ei kuitenkaan vaikuta kotihoidon tuki millään lailla. Moni varmaan jäisi kotiin, vaikka tuo tuki olisi poissa. Se noin 300 euroa saadaan kyllä jollain säästöillä paikattua. Ei tiettykään kaikkien kohdalla ole sekään mahdollista. Ennemmin olisi soveliasta miettiä, millainen tuki olisi houkutteleva niille lukuisille rahaa tahkoville iseille jäädä kotiin.

Ja kyllä, sekin on väärin, että tästä edellä mainitusta syystä työnantajat pitävät hedelmällisessä iässä olevien naisten palkkaamista riskinä. Kotihoidon tuen poistamisella yksinään ei kuitenkaan tällaisia asioita ratkota. Pitäisi miettiä miten saataisiin työnantajien kohtaamat äitiysloman ja sitä seuraavan hoitovapaan kustannukset tasattua isien työnantajien kesken? Tai oikeammin, miten saataisiin koko tällainen kulurasite pois työnantajilta.

Keskusteluissa näkynyttä ja Suomen Kuvalehdenkin avaamaa Ruotsin mallia kannatan kyllä. ”Ruotsissa vanhempainvapaat ovat Suomea avokätisemmät ja pitemmät, kaikkiaan 18 kuukautta. Tästä isälle kuuluu kolme kuukautta, jonka vain hän voi pitää. Myös äidillä on omat kolme kuukautta. Vanhemmat voivat päättää, miten he jakavat jäljellä olevat 12 kuukautta.” Tällaisessa mallissa kotihoidon tuen poistaminenkin olisi jo perustellumpaa. Isoja muutoksia tarvitaan, ja kuten tuossa Suomen Kuvalehden artikkelissakin todetaan, se maksaa. Mutta kun syntyvyys on laskussa, on varmasti ihan järkevää maksaakin, jotta tulevaisuus näyttäisi ruusuisemmalta. Nyt kuitenkin monet toimenpiteet, esimerkiksi juuri varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset ajavat vanhempia ns. ei-toivottuun suuntaan. Kun kaikki lapset siirtyisivät päivähoitoon, vaatisi se melkoisen kasan rahaa, jota ei lakkautettavalla kotihoidon tuella puoliksikaan katettaisi. Mistä nämä resurssit sitten saataisiin? Mistä seuraavaksi leikattaisiin? Höylä on terävä edelleen.

 

 

 

Lahti esimerkinnäyttäjäksi lasten harrastustakuussa

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asettanut puolueen tavoitteeksi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ajaman harrastustakuun toteutumisen. Sen myötä jokaiselle lapselle taustoista huolimatta pystyttäisiin mahdollistamaan yksi harrastus. Orpo korosti harrastustakuun olevan hyvä ja konkreettinen tavoite, joka voitaisiin kaikkien päättäjien yhteistyöllä saavuttaa. Samalla hän haastoi tekemään valtuustoaloitteita ympäri Suomen ja lupasi itsekin ryhtyä toimeen omassa kotikaupungissaan Turussa. Ja näin kävi. Turussa kokoomuksen valtuustoryhmä jätti aloitteen harrastustakuun toteuttamisesta.

Jos Turku tähän pystyy, pystymme me Lahdessa varmasti parempaan, sillä olemme tietyllä tapaa edelläkävijöitä. Meillä on jo nyt upeat puitteet monille harrastuksille liikunnassa ja kulttuurissa, laaja kirjo erilaisia mahdollisuuksia tarjoavia seuroja ja yhdistyksiä, kerhotoimintaa, työpajoja ja vaikka mitä. Ennen kaikkea meillä on kaupungin järjestämät suuret harrastemessut, joissa lapset ja nuoret ilmaiseksi osana koulupäiväänsä pääsevät tutustumaan alueemme tarjontaan. Tänäkin vuonna mukana oli yli 80 palveluntarjoajaa, kun messut toista kertaa järjestettiin. Lisäksi Lahtiliikkuu.fi –sivusto listaa Lahden alueen urheilupalveluita tarjoavat tahot näppärästi yhdellä sivulla, niin lapsia kuin aikuisiakin ajatellen. Kaupungilla on myös Lahen lapset liikkuu –lukkari, josta voi löytää kivan lajin kokeiltavaksi. Hyvin ovat asiat, mutta aina on parantamisen varaa. Kaikki lapsille harrastuksia tarjoavat tahot voisi tuotekuvauksineen (sisältäen kustannukset) löytyä listattuna yhden sivun alta. Siis myös muut kuin liikuntaa tarjoavat tahot, vaikka Lahti urheilukaupunki onkin. Tämän voisi varmasti kaupunki toteuttaa helpostikin, onhan yhteistyö harrastemessujen myötä hyvällä tolalla seurojen kanssa.

Tarjontaa kyllä löytyy, ja tutustumaankin pääsee helpolla, mutta millä tasolla harrastamisen hinnat täällä keikkuvat? Toki ne vaihtelevat lajien välillä. On sanomattakin selvää, että suunnistamisen ja taitoluistelun vaatimat varusteet ja paikka, jossa harrastetaan, ovat kustannuksiltaan aivan eri tasolla. Lahdessakin on kaikille avoimia ja ilmaisia yleisöluisteluvuoroja muutaman kerran viikossa, mutta mikäli taitoluistelua haluaa oikeasti harrastaa, on liityttävä seuraan ja jäävuorot valmennuksineen maksavatkin sitten niin paljon, ettei kaikilla siihen ole varaa. Harrastuksen pitäisi olla lapselle itselleen mieluinen, ei aikuisen tai pahimmillaan vanhemman lompakon valitsema. Lahdessakin voi tietysti täydentävänä toimeentulotukena saada 200€/vuodessa lapsen harrastusmaksuihin, mutta mikäli perhe ei muuten ole toimeentulotuen varassa, ei tuotakaan tukea käsittääkseni saa. Miten siis muiden pienivaraisten perheiden lapset saisivat tukea harrastuskuluihinsa? Olisiko Lahdessa mahdollista ottaa käyttöön harrasteseteli, jota myös muut kuin toimeentulon asiakasperheet voisivat hakea, mutta jolle kuitenkin olisi varallisuusrajat määritelty? Tämä jos mikä olisi yksi vielä ottamaton askel kohti harrastustakuun toteutumista täällä Lahdessa. Tehdään Lahdesta esimerkinnäyttäjä harrastustakuun toteuttamisessa.

 

Julkaistu ESS Mielipide 30.9.2016

 

Lahtiko lapsiystävällinen

Lahti ei taida todellakaan enää olla lapsiystävällinen kaupunki. Jos se sitä koskaan edes olikaan, vaikka edellisessä strategiassa niin oli hienosti tavoitteeksi linjattu:Keskeisessä asemassa strategiassa on lapsiystävällinen kaupunkikehitys.” Ja sekin linjaus poistettiin männä vuonna kun strategia uusittiin. Tilalle tuli jotain ympäristö, kansainvälisyys, yritysmaailma höttöä. Tosi tärkeetä. Lapsethan ei juurikaan ole tärkeitä tälle vanhusten kaupungille tulevina veronmaksajina.

Miksi kiehuu taas? Luin ystäväni image1 (8)Facebookista, että Lahden Ahtialan koulussa on 9.-luokkalaisia ohjeistettu ostamaan ruotsin ja enkun kirjat itse. Ainakin. AINAKIN, eli ehkä myöhemmin muitakin kirjoja. Koska rahat on loppu. Lukuvuosi alkoi tiistaina ja rahat on loppu. 9. luokka on peruskoulua ja osa oppivelvollisuutta. Sen kuuluu olla maksutonta, kuten Opetushallitus asian selkeästi ilmaisee: ”Perusopetus tuottaa kaikille saman jatko-opintokelpoisuuden ja se on maksutonta. Opetuksen lisäksi oppikirjat ja muu oppimateriaalit sekä työvälineet ja aineet ovat maksuttomia.” Hienoa Lahti. Ei ihme jos PISA-vertailussa painuu tämä maa kohta alaspäin.

Ja miten käy yhdenvertaisuuden? Toisessa koulussa saat, kuten kuuluukin, kaiken maksutta. Toisessa joudut maksamaan oppikirjoista, jos edes rahaa niihin vanhemmilta löytyy. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Jouni Välijärven kokoama tutkimus ”Tasa-arvon toteutuminen suomalaisessa peruskoulussa” on tässäkin kohtaa varsin ajankohtainen: ”Kaikissa PISA-tutkimukseen osallistuvissa maissa oppilaan sosio-ekonomisen tausta on vahvasti yhteydessä osaamiseen. Sosio-ekonomisen tausta vaikuttaa Suomessa selvästi keskimääräistä vähemmän osaamisen, mutta taustan vaikutus näyttäisi olevan hieman kasvussa.” Ei ihme, jos on hieman kasvussa.

Onneksi sentään tuon Facebook-keskustelun bongasi myös Lahden sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja Sari Niinistö, joka lähti asiaa heti selvittämään. Toivotaan, että tilanne ratkeaa pian. Moni on kirjat jo tilannut ja maksanutkin. Järjettömältä kuitenkin kuulostaa myös se, että asiasta ei olisi saanut puhua. Siis mitä ihmettä?! Yleensä kun jonkun toimialan rahat loppuvat, koska budjetti on tehty rajalliseksi, on siitä tapana nostaa meteliä. Nyt pyydettiin hiljenemään. Hieman kummaksuttaa mihin rahat on menneet. Ei sentään budjettiakaan voi niin väärin laatia, että sieltä unohtuisi oppikirjamaksut. Vaikka parakkeja toisensa perään tässä kaupungissa joudutaankin vuokraamaan homekoulujen väistötiloiksi ja niistä suuria kustannuksia tulee, ei ne mitenkään budjetissa voi vähentää tuollaisia pakollisia ja lakisääteisiä menoja. Toki koko toimiala on ahtaalla niiden vuoksi, mutta silti ne oppikirjakulut ja parakkivuokrat ovat eri kustannusryhmissä. Eihän kuuluisan Toriparkinkaan rahat syöneet rahaa vanhustenhoidosta tai muusta (joo huono läppä!). Toisaalta taas, eihän mikään muu kuin päätöksentekijät määritä sitä, kuinka paljon rahaa milläkin sektorilla on käytettävissä. Tarvittaisiin vain tarpeeksi vahvoja ja uudistushaluisia päätöksentekijöitä noita vanhoja sektoreita ja niiden rahanjakoa muuttamaan. Ja paino monikossa päätöksentekijöitä. Yksi uudistusmielinen ei saa aikaan mitään. Kahdessa on sentään jo hyvä alku, kolmessa jopa potentiaalia.