Tavoitteena Lahden oma Pikku Kakkosen teemapuisto


Melkein kahden kuukauden blogitauko. Myönnetään. Vaaliähky voi iskeä kirjoittajallekin. Varsinkin kun tuottaa sisältöä moneen eri paikkaan, monelle eri taholle ja monessa eri muodossa.

Twitter on nousemassa uudestaan suosikikseni. Ei sitä turhaan microblogiksi kutsuta. Oikeaan blogiin kirjoittaessa pitäisi olla aina jotain ajatusta suurempaa mietintöä pohjana. Twitterissä riittää pieni aloitus, josta seuraa joskus laajempaakin keskustelua. Mielekkäämpää minulle, kuin tällainen yksinpuhelu.

Luottamuspaikat muuten jaettiin. Saanen jatkaa radio- ja tv-museosäätiön hallituksessa vielä tämän kuluvankin vuoden jälkeen. Se on aika huippu juttu, sillä mielestäni meillä on hommat pahasti kesken. Uusittu museo näyttelyineen on auki, mastosta hyppivät basehyppääjät, mutta näköalaravintola puuttuu vielä. Sen työstöä jatketaan. Radiomäki ja erityisesti museon alue olisi mielestäni oiva paikka Pikku Kakkos-teemaiselle, isolle leikki- ja touhupuistolle, jossa kierrellessä voisi pienemmät ja isommat kuluttaa aikaansa yhdessä tai erikseen. Nivoutuisi aika hyvin yhteen museon sisällönkin kanssa, onhan Pikku2 ilahduttanut meitä suomalaisia television katsojia jo 40 vuoden ajan. Tätä olen jo ehdottanut, ja aion tottavie jatkaa asian tiimoilta jatkossakin, tavoitteena puiston toreutuminen. 

Lisäksi toimin Sari Niinistön varajäsenenä Sivistyslautakunnassa, sekä Ida Rantasen varajäsenenä Päijät-Hämeen jätelautakunnassa.

Vaalitulos, miten meni omasta mielestä

Vaalit tuli, vaalit meni. On aika pienen päiväkirjamaisen pohdinnon, mistä on ehkä hyötyä seuraavissa vaaleissa, jos sellaiseen tilanteeseen vielä päädyn. Ääniä kertyi 87 ja sijoitus vertauslukujen perusteella 179./404. kaikkien lahtelaisten ehdokkaiden välisessä vertailussa. Edellisissä vaaleissa 2012 äänisaldoni oli 49, ja sijoitus 178./354. Aika hauska juttu siis. Sijoitus periaattessa parani, koska ehdokkaita oli nyt tasan 50 enemmän kuin edellisissä kuntavaaleissa.

Äänimäärä ei ihan tuplaantunut, vaikka alunperin suunnittelinkin lähteväni näihin vaaleihin sillä fiiliksellä, että työtä tehdään ja läpi mennään niin, että heilahtaa. Toisin kävi. Jännästi tuo energiaa täynnä ja uusia seikkailuja vailla oleva taapero järjestää suunnitelman jos toisenkin aina uuteen muotoon. Vaikka tässä onkin aikalailla oppinut elämään hetkessä itsekin, niin vaalikampanjointiin se ei ihan toiminut. Olisi aika tarkalleen pitänyt aikatauluttaa kaikki menemiset niin lapsenhoidon kuin potentiaalisen äänestäjäkunnan liikkumisen kannalta. Nyt kävi niin, että esimerkiksi asuinalueemme leikkipuistokierrokset olivat aivan yhtä tyhjän kanssa, kun missään puistossa ei visiittiemme aikaan ollut paikalla harakoita ja tinttejä lukuunottamatta yhtään ketään.

Myöskään flyereita en luukuttanut, paitsi 40 itsetulostetusta mainoksesta ehkä reilut puolet lähinaapurustoon. Muut meni muutamien torin vaalikylässä seisomisten aikana suoraan kädestä käteen. Kierrätysnalleavaimenperiä sen sijaan jaoin varmaan yli sata kappaletta oman nettisivuosoitteeni ja äänestysnumeroni kera. Tosin monesti samaan perheeseen niitä meni kaksin kappalein. Etelä-Suomen Sanomien lukija-palstalle kirjoitin vaaleja edeltäneen puolen vuoden aikana kolme kertaa, joista jokaisesta sain tuntemattomilta palautetta. Hyvää ja huonoa. Aiheutinpa ainakin keskustelua. Ja sain yhden henkilökohtaisen Näppis-palautteenkin. Hahah, pidän sitä suurena saavutuksena.

Lisäksi minulla työkaluna oli nämä omat nettisivuni, jotka avasin edellisten vaalien yhteydessä ja olen vaalien välilläkin kirjoittanut blogiin ajankohtaisista tai omaa mieltä askarruttavista asioista. Ja aion näin tehdä jatkossakin. Samoin Facebookin poliitikko-profiiliani (sivu oikealta nimetlään, ettei nyt somen kaikkitietävät ylinerot konsultit pahoita mieltään väärästä termistä) olen päivitellyt sieltä 2012 vuodesta alkaen. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Tottakai ennen vaaleja, kun jokaisen ehdokkaan on lausuttava ajatuksiaan julki, on tuo määrä kasvanut, ja sekös monia on ottanut pattiin, mutta sellaista se on. Niin se kiihtyy päivitystahti monessa muussakin asiassa, jos vaikka yrityksellä on loppuunmyynti tai sesonkiale niin tottakai loppua kohden tahti kiristyy, että yhä useampi vastaanottaja tavoitetaan.

Enemmänkin olisin ehkä voinut somessa aktivoitua. Kommentoida kaikissa paikallisryhmissä, aloittaa keskusteluita ja tyrkyttää mainostanikin joka paikkaan. Kerran taisin vaalimainokseni julkaista Lahti-ryhmässä ja kerran Lahden alueen äidit -ryhmässä, jossa tosin pariin kuntavaaliehdokkaat-ketjuun lisäsin myös omat tietoni. Muutaman kymmenen euroa yhteensä sijoitin somemainontaan Facebookissa, mutta suurempi vaikutus varmaan oli sillä, että kävin kaverilistaani läpi ja lähestyin vanhojakin tuttuja yksityisviestillä ehdokkuudestani. En tosin ehkä tarpeeksi agressiivisesti. Se on vaaliminäni suurin heikkous, en koe itseni tyrkyttämistä luontevaksi. Ja se tyrkyttäminen alkaa jo sellaisen tiiviin kampanjatiimin hankkimisesta. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kasata kunnon kampanjanyrkki hoitamaan kampanjointia tehokkaasti ympäri kaupungin, ja minun kanssani yhdessä kiertämään eri paikkoja. Kun ei se itsensä tyrkyttäminen ole kivaa, niin sentään siihen kykenen, että mukana on ns. wingman tai wingwoman tekemässä sitä myyntityötä. Ja aloittaa tämä homma jo puoli vuottaennen vaaleja.

Somessa omaa kampanjointiani ehkä hieman väsytti Lahden Kokoomuksen FB-sivujen ylläpito. Vaikka se muulloin on sellaista kaiken muun tekemisen ohessa sivumennen ja huomaamattomasti hoituvaa tehtävää, oli vaalien alla tehtävä huomattavasti tarkempaa taustatyötä ja suunniteltava päivityksiä enemmän. Toisinaan pienen päivityksen takana oli valtavasti käytettyä aikaa ja vaivaa, joka tuon alussa mainitsemani taaperoyhteyden johdosta tarkoitti usein kuutamohommia yöaikaan muiden nukkuessa.

Kaiken kaikkiaan, tehtyyn työhön nähden olen aivan tyytyväinen äänimäärään. Pikkuinen pettymys toki, ettei valtuustopaikkaa tälläkään kertaa tullut, mutta sen tiesin jo ennalta, kun huomasin, ettei resurssit yksinkertaisesti riitä mihinkään. Nyt kuitenkin saan varmasti jotain luottamustehtäviä kaupungin eri toimielimissä, ja pääsen vaikuttamaan niiden kautta meidän kaikkien lahtelaisten arkeen.

Lapsiperheiden asialla

Työskennellessäni Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä 2013-2015 pääsin tutustumaan lapsiperheiden arjen moninaisiin haasteisiin niin valtakunnallisesti, mutta erityisesti paikallisesti täällä Lahdessa. Hyvinkin läheltä. Työssäni opin erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta saamaani kokemuspohjaista tietoa ammentaen, samalla kun sain viimekäden tietoa suoraan maan parhailta ammattikasvattajilta. Tämä mahdollisti ja mahdollistaa edelleen asioiden laajemman tarkastelun.

Mielestäni varhaiskasvatuksessa tulisi panostaa laatuun siten, että hoitavia käsiä on lakisääteistä minimimäärää enemmän. Etenkään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen 20h/viikko ei tätä tavoitetta auta, vaan päinvastoin. Se saattaa jopa nostaa päiväkotiryhmien todellista lapsimäärää puolikkaiksi laskettavien osapäivähoitolasten myötä. Lisäksi hoito-oikeuden rajaaminen ja perhekohtainen tarkastelu lisää hallinnon työtä ja kirjaimellisesti sitä paperin pyörittelyä, mikä pahimmillaan syö rajauksen tuomat, niin sanotut säästöt. Puhumattakaan myöhemmistä tuki- ja erityispalveluiden kasvavasta tarpeesta kustannuksineen.

Koska osa vanhemmista katsoo asiaa pidemmälle tulevaisuuteen, on nykymenolla mahdollistettava jatkossakin perheiden valinnanvapaus pienten lasten päivähoidon osalta. Kotihoito on jatkossakin valinta, ja sitä tukemaan olisi Lahdessakin aiheellista tarjota kuntalisä, joka päivähoidon järjestämiseen verrattuna on suorastaan edullista. Toki joissain perheissä tilanne on sellainen, että päivähoito on kotihoitoa parempi vaihtoehto lapselle, ja siihen tulee jatkossakin erilaisten perhe- ja tukipalveluiden, kuten neuvolan kautta tarttua. Kuitenkaan tämä ”varmuuden vuoksi kaikki lapset noin 1-vuotiaasta alkaen päivähoitoon” -malli ei mielestäni ole valinnanvapauden mahdollisuutta mukaileva.

Myös koulujen suuret ryhmäkoot ja huonosti, vähin resurssein toteutettu inkluusio tulevat aiheuttamaan nyt syntyneistä säästöistä huolimatta suuria kustannuksia myöhemmin tulevaisuudessa. Opettajien ja ohjaajien jaksamiseen ja jatkuvaan koulutukseen kaikenaikaa muuttuvassa työympäristössä erilaisine vaatimuksineen on panostettava entistä enemmän, niin varhaiskasvatuksessa kuin opetuksessa.

Ja kyllä. Tämä vaatii rahaa. Enkä näitä asioita voi siksi luvata, koska kaupungin budjetti on rajallinen. Eikä olisi kovin järkevää luvata muutenkaan mitään, sillä yhtenä 59 valtuutetusta ei kukaan yksin päätöksiä tee. Mutta nämä ovat mielipiteitäni, arvomaailmaani kuvaavia tahtotiloja. Jos olet samoilla linjoilla, on meillä yhteinen tavoite.

NORJA VALTUUSTOON!

PS. Olen ihan vakuuttunut, että niinkuin sote-puolella oli, hyvinvointikuntayhtymähän sen on toimillaan hyvin osoittanut, on myös sivistyspuolella paljon karsittavaa hallinnon puolella. Rahoja voisi tuolloin ohjata enemmän varsinaiseen tekemiseen.

Miksi Norja valtuustoon?

Vaalipäivä 9.4.2017 lähestyy.

Joten on aika todeta, MIKSI NORJA?

”Varmin vaaliuurnille astelija on kypsä keski-ikäinen 55–69-vuotias.”

Ja tiedättekö, hehän äänestävät yleensä oman ikäisiään, päättämään meidän kaikkien asioista. Päättämään lasten, nuorten, opiskelijoiden, perheiden, sinkkujen, työttömien, työntekijöiden, yrittäjien, eläkeläisten, terveiden, sairaiden, pyöräilevien, autoilevien, hiihtävien ja uivien ja ihan kaikkien kaupungissa asuvien ja tänne muuttavien arkisista asioista, vauvasta vaariin.

Että jos päätökset tuntuvat omasta vinkkelistä vähän vanhanaikaisilta eikä kovinkaan pitkäkestoisesti tulevaisuuteen tähtääviltä, niin missä vika? Siinä, ettei valtuustoon äänestetä enemmän nuorempaa porukkaa mukaan pitämään tulevaisuuden puolta! Tulevaisuuden, eli meidän, jotka täällä vielä useamman vuosikymmenen päästä katsomme aikaa taaksepäin ja toistelemme ”voi kunpa silloin olisi osattu ajatella pidemmälle”.

Ei me nuoremmatkaan päättäjinä varmasti mitään taikatempuntekijöitä olla, mutta meillä on henkilökohtainen intressi rakentaa tulevaisuutta kestäväksi. Ei koteloimalla homekouluja, vaan rakentamalla uutta. Ei varhaiskasvatuksen laadusta säästäen, vaan turvaamalla lasten päiväkotikokemukset riittävän monella välittävällä sylillä ja huoltavalla kädellä. Ei suljetuissa kabineteissa, vaan yhdessä kuntalaisten kanssa.

Itse aion olla mukana rakentamassa Lahdesta hyvän olemisen kaupunkia, jonka voimme hyvillä mielin jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Siksi Norja 🇳🇴 3️⃣5️⃣0️⃣
#norjavaltuustoon
#350hyväonolla

Tankki täyteen Juhana Viléniä lainaten:

”En oo kovin nuori enää, mut en oo niin kovin vanhakaan!”

Eli just sopiva!

Pari sanaa sotesta…

Sote. Sotesoppa. Soteorpo ja kaikki muut kuullut hassuttelut vuosien varrelta. Kun lähes kaikkialla muualla maassa valmistaudutaan soten siirtymiseen vuoteen 2019 mennessä pois kuntien työlistalta, on Lahdessa ja lähiseudulla niin jo tehty. Päijät-Hämeen uusi hyvinvointiyhtymä aloitti työt vuoden alussa.

Mitä se kuntapäättäjien osalta käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulevilla valtuutetuilla ei tule olemaan osaa eikö arpaa soten suhteen. Ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Tuleva kuntapäättäjä ei päätä soteasioista. Vain rahamäärästä, jonka kaupunki yhtymälle myöntää. Yhtymälle, jolle rahaa omien päätöstensä mukaisesti myöntävät myös muut yhtymässä mukana olevat kunnat (Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila). Ja nekin rahamäärät sovitusti palveluiden käytön määrän perusteella ja joiltain osin asukasmääräpohjaista kustannustenjakoa noudattaen, esimerkiksi hallinnon kuluissa. Toisin sanoen, tuleva kuntapäättäjä tulee vain hyväksymään kaupunkilaistensa käyttämien palveluiden perusteella laskutettavat kulut sekä toivottavasti kasvavan väestöpohjansa mukaisen maksun yhtymän pyörittämiseen liittyvistä kuluista.

Kun siis aiemmin lahtelainen kaupunginvaltuutettu talousarviossa päätti sotesektorin rahojen korvamerkitsemisestä tietyillä summilla tiettyihin asioihin, ei tuleva kuntapäättäjä enää joudu/pääse sitä tekemään. Kaupungilla ei enää ole itsenäistä päätösvaltaa sotea koskeviin asioihin. Lahti yhdessä yhdeksän muun kunnan kanssa on siirtänyt oikeudellisen vastuun yhtymälle siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Yhtymä siis jakaa kunnilta saamansa rahan parhaaksi katsomallaan tavalla yhtymän eri palvelualoille eli niin sanotusti sotesektorin sisällä. Siihen sen enempää nyt sekaantumatta.

Mielestäni erinomainen muutos. Nyt rahan käytöstä ja jakamisesta vastaavat ihmiset, jotka ovat sotessa kartalla. Ihmiset, jotka ovat perehtyneitä ja paneutuvat juuri tähän asiaan, ihmiset, joilla on paras tietämys ja asiantuntijuus käytössään. Ei ihmiset, jotka haluavat kaikki milloin minkäkin tyyppisen äänestäjänsä kanssa jutelleena lisää ambulansseja, enemmän vanhustenhoitajia, enemmän sitä ja tätä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan paikkaa, josta sen verran voidaan säästää, jotta talouden raamit pysyvät pystyssä. Tietysti kaupunki saa yhtymään edustajansa, ja yleensä he tulevat valtuutettujen joukosta, mutta pääpiirteittäin ei sote tulevaa kuntapäättäjää sen enempää työlistalla hetkauta. Ja se on ainakin minun näkökulmastani todella hieno juttu kaupunkimme asukkaille. Vihdoin kuntapäättäjät voivat ikuisen sotekaivon sijaan keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Lapsiin, nuoriin, elinkeinoelämään, työllisyyteen, kulttuuriin, kaupunkiympäristöön ja -tekniikkaan unohtamatta kuitenkaan sitä ennaltaehkäisevän toimintakyvyn ylläpitoon liittyvien ja terveyttä edistävien palveluiden tuottamista. On siinäkin jo sarkaa kerrassaan, mutta kuinka iso osa soten myötä onkaan jäänyt pois! Joten sanoisinko reippaasti, että hurraa hyvinvointiyhtymä!