Ei se mainonta vaan kulttuuri

Tänään uutispäivä Demarista luettua: “Sosiaali- ja terveysministeriössä suunnitellaan mietojen alkoholijuomien mielikuvamainonnan kieltämistä.” Muun muassa peruspalveluministeri Guzenina-Richardssonin mukaan kiellolla vaikutetaan nimenomaan lasten ja nuorten asenteisiin, koska valistus ei riitä eikä resursseja tarpeelliseen määrään valistusta ole.


Tavallaan ymmärrän myös mainoksen voiman, mutta kyllä se vaan on tämä suomalainen alkoholikulttuuri kun tekee osansa lasten ja nuorten asenteisiin ja mielikuviin. Vaikka kaikki mainonta alkoholiin ja ravintoloihin liittyen kiellettäisiin, siirrettäisiin terassialueet kaduilta katoille pois nuorten silmistä (olen muuten jokseenkin vakuuttunut siitä, että tämä on peruspalveluministerin seuraava huolen aihe keväällä kun terassit taas aukeavat – tai syytä ainakin olisi) ja naamioitaisiin pubit ja baarit joiksikin nuoria ei-kiinnostaviksi asioiksi, kuten postimerkkimuseoiksi tai talousneuvoloiksi (eli pankeiksi), lähtee asenteet ja mielikuvat alkoholia kohden jostain ihan muualta. Vai millä muulla selittyy manner-eurooppalainen juomakulttuuri? Ei siellä överikännäily ole niin yleistä, tai ainakaan näkyvää kuin täällä meillä, mutta ei siellä kyllä mainontaakaan ole rajoitettu ja ikärajatkin viinasten ostoon ovat matalammat. Itse pohjaan kokemukseni aikaan, jolloin asuin Luxembourgissa. Viinipullon sai eurolla ja vodkan parilla. Ihan ruokakaupasta. Hauskintahan tässä on se, että juuri silloin Suomen Tilastokeskus julkaisi raportin, jonka mukaan EU:n suurin alkoholin kuluttaja oli nimenomaan Luxembourg. Ei se siltä vaikuttanut verrattuna Suomeen.


Syksyllä peruspalveluministeri oli otsikoissa keskioluen laimentamiseen liittyvillä ajatuksillaan. Hän kutsui laimentamista Ruotsin malliksi, siellä kulutus on neljänneksen vähäisempää kuin kotimaassamme. Viime kesänä YLEkin uutisoi alkoholinkulutuksen laskusta Ruotsissa. Syytä laskulle ei tiedetty, mutta tuskinpa se liittyy mainontaan tai miedompaan keskikaljaan. Arvioita huumeiden käytön lisääntymisestäkin yhtenä tekijänä on pohdittu. Omat sukulaiseni Ruotsissa tuskin koskaan ostavat mietoja alkoholeja viikonlopun juhliin ja rientoihin. Kyllä siellä viiniä lipitellään päivittäinkin, kuten manner-euroopassa ja sitten ihan perus vodkalla laitetaan ilta käyntiin erilaisten drinkkien muodossa. Oluet he ostavat vahvempina ulkomailta, kuten Suomesta nostaen näin maamme kulutustilastoja. Kuten WHOn raporteistakin hyvin huomaa, on Suomessa mietojen alkoholien kulutus suurinpiirtein puolet kaikesta alkoholeista. Ruotsissa viinit ovat suurin sektori. Kumpi sitten on pahempi paha, keskiolut vai viini? Vai kuuluuko kysymys ennemminkin jo Ruotsin malliin, kumpi on pahempi paha, alkoholi vai huumeet? Mistä päästäänkin aasin sillalla tekstin otsikkotasolle kysyen kumpi on pahempi, normaali näkyvä alkoholimainonta vai pelkkä pimeä huumekauppa diilereineen kaduilla? Toisiaan poissulkevia nämä eivät ole, mutta jos kaduilta katoaa täysin alkoholiin liittyvä mainonta, saa huumeisiin liittyvä “mainonta” enemmän jalan sijaa…

Scroll to Top