Lähes kaikki on varmasti sitä mieltä, että työllisyys on saatava nousuun, sillä työn tekeminen hyvin monella tasolla pyörittää koko yhteiskuntaamme. Ilman työtä tekijöineen, palkan maksajineen ja ansaitsevineen ei olisi myöskään yhteiskunnan ”tarjoamia” palveluita. Koska paikallislehtemmekin kirjoitti hetki sitten, ettei monikaan kuntavaaliehdokas huomioi teemoissaan työttömiä, oli ihan pakko pureutua tähän nyt hieman syvemmin mitä tammikuussa kirjoittelin.
Investoinnit kasvun mahdollistajina
Siispä mitä keinoja työllisyyden kasvuun meillä on tarjota? On huomioitava, että moneen asiaan ratkaisua on odotettava valtion tasolta. Esimerkiksi verotukseen ja lakeihin liittyvät seikat. Mutta mitä kunnissa asialle voidaan tehdä? Tein pienen googlettelun asian tiimoilta. Ihmetyksekseni en juuri löytänyt kuntatason avauksia työllisyysasioissa. Siis sellaisenaan. Toki lähes kaikkea päätöksentekoa ohjaa taustalla jopa suhteellisen näkymättömänä myös työttömyyden hoitaminen. Esimerkiksi investoinnit vaikuttavat talouteen ja työllisyyteen. Ohitie mahdollistaa uusien yritysten sijoittumisen Lahteen logistisen erinomaisuuden vuoksi. Ympäristöpääkaupunki ei ole vain vuoden mittainen teema täynnä tapahtumia vaan myöskin vetovoimatekijä yrityksille, ei vain nyt vaan tulevaisuudessakin. Kuntatasolla päätettävä veroaste esimerkiksi kiinteistöjen osalta ja ihan yleisestikin lupien hakeminen ja kaiken asioinnin sujuvuus vaikuttaa taatusti yritysten päätökseen asettua aloilleen.
Työttömyyden ennaltaehkäisy
Eivät investoinnit kuitenkaan työttömyyttä kokonaan ratkaise. Lahdessakin tuttuja ovat monenlaiset sosiaaliset ongelmat. Näistä nyt esimerkkinä jo liian pitkään suljettujen silmien alla rehottanut huumeiden käyttö. Tästä voisi kirjoittaa ihan oman lukunsa, on sanomattakin selvää, että tähän on puututtava myös kaupungin puolelta. Jo 2018 olen kirjoittanut aiheesta. Nyt tilanne on huomattavasti pahempi mitä kolme vuotta sitten. On laadittava ja toteutettava strategia, joka huomioi päihdeongelmat joka tasolla. Hoitoon haluavien on päästävä jatkossa hoitoon siltä seisomalta, sillä vain omasta tahdosta voi toipuminen alkaa. Käsittääkseni tämä ontuu Lahdessa pahasti. Mutta sen lisäksi meidän on panostettava ennalta ehkäiseviin toimiin. Niin huumeiden kuin työttömyyden kannalta. Tämä ennaltaehkäisy tuntuu Lahdessa olevan hyvin vieras käsite edelleen. Johan sen osoitti kieltävä päätös alle 25-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn järjestämisestä. Itse olisin tehnyt toisin, sillä ennaltaehkäisy on pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna edullisempaa. Aina ja poikkeuksetta.
Mitä työttömyyden ennaltaehkäisy sitten voisi olla? Työn ilo ja arvo on yhteiskunnan tarjoamalla kasvatuspolulla taottava nuorempiin sukupolviin motivaatiota kasvattamalla. Valitettavasti kaikilla ei ole työhön johtavaa esimerkkiä kotona. Meillä on ylisukupolvisia sosiaalituen asiakkaita, joilla ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta edes ajatella työn tekemistä. Se on erittäin surullista ja harmillista etenkin heidän itsensä kannalta. Lahdessa on pitkäaikaistyöttömiä erittäin paljon, ja valitettavasti se myös syö kunnan taloudesta paljon. Jokaisen työllistymisen eteen on tehtävä töitä, mutta tempputyöllistämisellä ei pitkälle pötkitä.
Työ teemana opetuksessa
Työllistyminen edellyttää työpaikkoja. Ihmisiä, jotka luovat työpaikkoja. Ihmisiä, joilla on halu täyttää ne paikat. Siksi olemme jälleen taitekohdassa. Meidän on ensisijaisesti panostettava tulevaisuuteen, ja ennaltaehkäistävä nykytilanteen jatkuminen pitkään. Meidän on katkaistava ylisukupolvinen työttömyyskierre. Ihmisiä on motivoitava työhön jo lapsesta saakka. Varhaiskasvatuksessa olisi syytä aloittaa tutustuminen eri ammatteihin, muutenkin kuin leikin kautta. Perinteiset sankariammatit, kuten lääkärit, poliisit, palomiehet ja opettajat näkyvät leikeissä, mutta miten lapsille esitellään myös muiden ammattien ja työn kirjo? Monissa maissa vanhempien on käytävä päiväkodissa esittelemässä omaa ammattiaan. Ehkä meilläkin on syytä kokeilla tätä. Aloitetaan työttömyyttä vastaan taisteleminen jo varhaisessa vaiheessa.
Perusopetuksessa yrittäjyys- ja talouskasvatus oikein aseteltuna luo ymmärryksen siitä miksi jokaisen panos on yhteisen hyvän vuoksi tarpeen, ja se luo monesti myös merkityksen tunteen, jota ilman ihmisen on vaikea tuntea itsensä tarpeelliseksi ja arvokkaaksi. Ei varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sisältö varmastikaan ole kuntatasolla päätettäviä asioita sinänsä, mutta toki meillä voisi ottaa tavalliseen suunnitelmaan oman lisämausteen ja kokeilla, millaiset vaikutukset on sillä, että jokainen lapsi ja nuori taustasta riippumatta saa tiedon ja ymmärryksen työn tärkeydestä yhteiskunnan pyörittämisen näkökulmasta.
Henkilökohtainen ohjaus työttömälle
Tämän lisäksi kaupungin on otettava vastuu ihmisistä, jotka juuri ovat jääneet työttömiksi. Henkilökohtainen lähestyminen vaikka geneerisen kirjeen avulla pahoitellen tilannetta, kertoen, että tukea on saatavilla ja esitellen millaista tukea ja mistä ihan tarkalleen. Vuonna 2018 voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa työttömyysetuutta nauttivan kokeilun toimia yrittäjänä menettämättä työttömyystukia 4 kuukauden ajan. Työttömänä ollessa perustetusta yrityksestä ansaitut tulot vaikuttavat toki työttömyysetuuteen, mutta ohjaus yrittäjyyden pariin voi olla erittäinkin kannattava seikka viestiä. Monesti ajatellaan, että kunhan palvelut ovat olemassa ja niistä viestitään paikoissa joista ihminen etsiessä löytää kaiken, riittää. Työttömäksi jäädessä ei epätoivon vallatessa välttämättä tule mieleen hakea tietoa monestakaan asiasta. Aika kuluu työttömyyspäivärahojen hakemisessa ja työn hakemisessa. Siksi näistä asioista on viestittävä henkilökohtaisesti. Yhtälailla kuin kaupunki tervehtii uutta asukasta, voi kaupunki ottaa yhteyden juuri työttömäksi jääneeseen asukkaaseen. Rahallisesti tai ajallisesti ei puhuta suuristakaan määristä. Nythän Lahtikin on mukana työllisyyden kuntakokeilussa ja sen oletettavasti luulisi lisäävän tätä henkilökohtaistaohjausta, mutta tosin aika pienelle porukalle.
Oppisopimuskoulutuksella työllisyyden kasvua
Toinen viestinnän lisäämistä vaativa seikka, on oppisopimuskoulutus. Me kaikki tiedämme sen olevan olemassa ja mahdollista, mutta jälleen konkreettiset tiedot asiasta on jokaisen koulutukseen haluavan ja yrityksen etsittävä oma-alotteisesti. Mitäpä jos työttömäksi päätyneelle ehdotettaisiin uudelleen kouluttautumista oppisopimuksen kautta. Työn tekeminen jatkuisi. Merkityksellisyyden tunne saisi jatkoa, työn tekeminen saisi jatkoa ja yksilön kehittyminen jatkuisi jälleen uudella sävelellä. Mitäpä jos oppisopimuskoulutukseen liittyen tehtäisiin täsmäiskuja alueen työllistäjiin! Yhtälailla kuin ne työttömäksi jääneet, on yritykset keskittyneitä muuhun kuin oppisopimuskoukeroiden selvittämiseen. Viedään tietoa aktiivisesti heillepäin, ei vaadi lopulta paljoa ja Koulutuskeskus Salpaus tässä asiassa onkin jo olemassa oleva ja aktiivisesti toimiva asiantuntija. Ehkä voisi kerätä yrityksiltä valmiin oppisopimuspaikkojen pankin, josta voisi työttömiksi jääneille tarjota suoraan mahdollisuuksia hakea mahdollisiin oppisopimuspaikkoihin.
Hankintojen työllisyysvaikutukset
Kaupungin on tehtävä hankintojen kilpailutukset niin, että se mahdollistaa paikallisten yritysten valinnan helpommin. Ei pelkästään laatu ja hinta, vaan myös huollon ja jälkityön tulee olla tehokasta niin kulujen kuin ajan suhteen. Hiilijalanjälki voi käytettävien materiaalien vuoksi olla monelle yritykselle hankala vaikkakin toivottava seikka selvittää, mutta yritys voisi sen sijaan tarjouksessaan arvioida hankinnan aluevaikutuksia ympäristön ja sosiaalisten seikkojen osalta kaupungin puolesta. Tätä on kuitenkin kilpailutuksessa pyydettävä, jotta se on yksi päätökseen vaikuttavista seikoista. Jälleen aika helpolla tehtävä muutos. Tai sanoisinko korjaus. Onhan se hullua, että meillä on johonkin museoon hankittu valotaulu kilpailutuksen myötä edullisesti ulkomailta, mutta vian esiintyessä, korjausta ja uutta osaa odotellaan useampia kuukausia tämän vaikuttaen jatkuvasti museokävijän kokemukseen.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkästi. Työhyvinvointiin ja yleiseen hyvinvointiin panostaminen, paikallisen sopimisen lisääminen, hybridityönteko, jne. Mistä lähdetään liikkeelle?