Meillä Suomessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan asukkaita vajaa 5,5 miljoonaa. Rekisteröityjä puolueita meillä on 10.9.2012 päivitetyn Vaalit.fi -sivuston listauksen mukaan 16 kappaletta. Jos kaikki alaikäisetkin Suomen kansalaiset jaettaisiin tasaisesti näiden puolueiden kesken, tekisi se noin 340 000 ihmistä per puolue. Alkuvuoden presidentin vaaleissa äänioikeutettujen määrä oli noin 4,4 miljoonaa. Kun sama luku jaetaan noille 16 puolueelle, tipahtaa kunkin puolueen 275 000:een ihmiseen. Ja kun vielä tarkastellaan äänestysprosentin valossa samaa asiaa, on äänestäjiä tuosta 4,4 miljoonasta esimerkiksi presidentin vaaleissa ollut 72,7% eli noin 3,2 miljoonaa, tekee se siinä vaiheessa enää noin 200 000 ihmistä per puolue. Silti Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi viime vuoden eduskuntavaaleissa Kokoomus keräsi 599 138, SDP 561 558, Perussuomalaiset 560 075 ja Keskusta 463 266 ääntä, mikä yhteensä tekee melkein 75% kaikista äänistä. Lopuista reilusta 25%:sta 4 puoluetta jakaa keskenään reilut 23% äänistä ja lopuille jää vain 2% jaettavakseen. Onko tässä mitään järkeä?
Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa on asukkaita reilut 308 miljoonaa ja puolueita liittovaltiollisissa tehtävissä vain kaksi, Demokraattinen ja Republikaaninen puolue. Toki muitakin liittovaltiotason merkittäviä puolueita on, mutta niidenkin lukumäärä on kahden käden sormin laskettavissa.
Asia nousi esille keskusteluissa aktiivisten kansalaistemme kanssa kuntavaalikampanjoinnin yhteydessä. Eikö Suomessakin riittäisi kolme puoluetta, oikeisto, keskusta ja vasemmisto? On hyvin vaikeaa välillä vetää rajaa puolueiden arvoihin. Tai vaikka vielä puolueiden arvot olisivatkin toisistaan erotettavissa, on niiden jäsenten, ehdokkaiden ja äänestäjien arvot toisinaan samanlaisia. Etenkin nuorten keskuudessa. On välillä aika hämmentävää niin itse ehdokkaalle, kuin myös äänestäjälle huomata monen eri puolueesta olevan ehdokkaan ajavan täysin samoja asioita, ajattelevan asioita täysin samasta näkökulmasta ja näin ollen olevan asioista miltei täysin samaa mieltä. Toki niitä poikkeuksiakin löytyy. Joka puolueesta useampiakin. Mutta kun eriäväisyyksiä on nykyisten 16 puolueenkin sisällä niin paljon, voisi kolmen puolueen järjestelmäkin toimia siinä missä nykyiselläänkin.
Kun nyt jauhetaan ja mouhotaan kuntauudistuksesta, voisi keskusteluun ottaa myös puolueuudistuksen. Kumottaisiin nykyiset puolueet ja yhdistettäsiin niitä isommiksi kokonaisuuksiksi. Päästäisiin samalla eroon vanhoista stereotypioista, kuten että Kokoomus ajaa vain rikkaiden etuja tai että Vihreät ajavat vain ympäristöön ja eko-asioihin liittyviä asioita. Tai että RKP on olemassa vain puolustaakseen ruotsinkielisten ihmisten asioita. Eihän asiat näin ole!
Puolueuudistus (joksi tämän nyt omatoimisesti kuntauudistusta mukaillen nimesin) tietäisi myös taloudellisia säästöjä. Valtio jakaa puoluetukia reilusti yli 30 miljoona euroa vuodessa. Tänäkin vuonna tukia myönnettiin 34 miljoonaa euroa Valtioneuvoston tiedotteen mukaan. Karkeasti jaettuna puolet summasta myönnetään varsinaisena puoluetukena eduskuntavaalien tuloksen mukaisesti puolueiden kansanedustajapaikkojen määrän perusteella. Puolet, eli noin 18 miljoonaa euroa myönnetään puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän tueksi. Kuten tiedätte, monet puolueista ylläpitävät omaa lehtitoimintaa. Kun puolueita olisi vain kolme, olisi tiedotustoimintaakin paljon vähemmän, tai ainakin tuen saajia. Lisäksi kun tästä tuesta hieman karsittaisiin muutenkin, puolueet voisivat entistä nopeammin siirtyä ympäristöystävälliseen ja myös kustannustehokkaaseen sähköisen julkaisun muotoon, ja jättää paperisen version kokonaan pois. Samalla kaikki kolmen puolueen jäsentulot ja muut mahdolliset tulot kasvaisivat. Puolueuudistus karsisi kuluja kuntauudistuksen tapaan hallintoja keventämällä. Tällä hetkellä pyöritetään 16 puoluetta erilaisine toiminnan kuluineen, kyllä siitä säästöjä tulisi kuluja enemmän, kun 16:sta tehtäisiinkin kolme. Kyllä sille puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän kuluihin valuvalla 18 miljoonalla eurolla tehtäisiin vuodessa paljon muutakin!