Vaalitulos, miten meni omasta mielestä

Vaalit tuli, vaalit meni. On aika pienen päiväkirjamaisen pohdinnon, mistä on ehkä hyötyä seuraavissa vaaleissa, jos sellaiseen tilanteeseen vielä päädyn. Ääniä kertyi 87 ja sijoitus vertauslukujen perusteella 179./404. kaikkien lahtelaisten ehdokkaiden välisessä vertailussa. Edellisissä vaaleissa 2012 äänisaldoni oli 49, ja sijoitus 178./354. Aika hauska juttu siis. Sijoitus periaattessa parani, koska ehdokkaita oli nyt tasan 50 enemmän kuin edellisissä kuntavaaleissa.

Äänimäärä ei ihan tuplaantunut, vaikka alunperin suunnittelinkin lähteväni näihin vaaleihin sillä fiiliksellä, että työtä tehdään ja läpi mennään niin, että heilahtaa. Toisin kävi. Jännästi tuo energiaa täynnä ja uusia seikkailuja vailla oleva taapero järjestää suunnitelman jos toisenkin aina uuteen muotoon. Vaikka tässä onkin aikalailla oppinut elämään hetkessä itsekin, niin vaalikampanjointiin se ei ihan toiminut. Olisi aika tarkalleen pitänyt aikatauluttaa kaikki menemiset niin lapsenhoidon kuin potentiaalisen äänestäjäkunnan liikkumisen kannalta. Nyt kävi niin, että esimerkiksi asuinalueemme leikkipuistokierrokset olivat aivan yhtä tyhjän kanssa, kun missään puistossa ei visiittiemme aikaan ollut paikalla harakoita ja tinttejä lukuunottamatta yhtään ketään.

Myöskään flyereita en luukuttanut, paitsi 40 itsetulostetusta mainoksesta ehkä reilut puolet lähinaapurustoon. Muut meni muutamien torin vaalikylässä seisomisten aikana suoraan kädestä käteen. Kierrätysnalleavaimenperiä sen sijaan jaoin varmaan yli sata kappaletta oman nettisivuosoitteeni ja äänestysnumeroni kera. Tosin monesti samaan perheeseen niitä meni kaksin kappalein. Etelä-Suomen Sanomien lukija-palstalle kirjoitin vaaleja edeltäneen puolen vuoden aikana kolme kertaa, joista jokaisesta sain tuntemattomilta palautetta. Hyvää ja huonoa. Aiheutinpa ainakin keskustelua. Ja sain yhden henkilökohtaisen Näppis-palautteenkin. Hahah, pidän sitä suurena saavutuksena.

Lisäksi minulla työkaluna oli nämä omat nettisivuni, jotka avasin edellisten vaalien yhteydessä ja olen vaalien välilläkin kirjoittanut blogiin ajankohtaisista tai omaa mieltä askarruttavista asioista. Ja aion näin tehdä jatkossakin. Samoin Facebookin poliitikko-profiiliani (sivu oikealta nimetlään, ettei nyt somen kaikkitietävät ylinerot konsultit pahoita mieltään väärästä termistä) olen päivitellyt sieltä 2012 vuodesta alkaen. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Tottakai ennen vaaleja, kun jokaisen ehdokkaan on lausuttava ajatuksiaan julki, on tuo määrä kasvanut, ja sekös monia on ottanut pattiin, mutta sellaista se on. Niin se kiihtyy päivitystahti monessa muussakin asiassa, jos vaikka yrityksellä on loppuunmyynti tai sesonkiale niin tottakai loppua kohden tahti kiristyy, että yhä useampi vastaanottaja tavoitetaan.

Enemmänkin olisin ehkä voinut somessa aktivoitua. Kommentoida kaikissa paikallisryhmissä, aloittaa keskusteluita ja tyrkyttää mainostanikin joka paikkaan. Kerran taisin vaalimainokseni julkaista Lahti-ryhmässä ja kerran Lahden alueen äidit -ryhmässä, jossa tosin pariin kuntavaaliehdokkaat-ketjuun lisäsin myös omat tietoni. Muutaman kymmenen euroa yhteensä sijoitin somemainontaan Facebookissa, mutta suurempi vaikutus varmaan oli sillä, että kävin kaverilistaani läpi ja lähestyin vanhojakin tuttuja yksityisviestillä ehdokkuudestani. En tosin ehkä tarpeeksi agressiivisesti. Se on vaaliminäni suurin heikkous, en koe itseni tyrkyttämistä luontevaksi. Ja se tyrkyttäminen alkaa jo sellaisen tiiviin kampanjatiimin hankkimisesta. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kasata kunnon kampanjanyrkki hoitamaan kampanjointia tehokkaasti ympäri kaupungin, ja minun kanssani yhdessä kiertämään eri paikkoja. Kun ei se itsensä tyrkyttäminen ole kivaa, niin sentään siihen kykenen, että mukana on ns. wingman tai wingwoman tekemässä sitä myyntityötä. Ja aloittaa tämä homma jo puoli vuottaennen vaaleja.

Somessa omaa kampanjointiani ehkä hieman väsytti Lahden Kokoomuksen FB-sivujen ylläpito. Vaikka se muulloin on sellaista kaiken muun tekemisen ohessa sivumennen ja huomaamattomasti hoituvaa tehtävää, oli vaalien alla tehtävä huomattavasti tarkempaa taustatyötä ja suunniteltava päivityksiä enemmän. Toisinaan pienen päivityksen takana oli valtavasti käytettyä aikaa ja vaivaa, joka tuon alussa mainitsemani taaperoyhteyden johdosta tarkoitti usein kuutamohommia yöaikaan muiden nukkuessa.

Kaiken kaikkiaan, tehtyyn työhön nähden olen aivan tyytyväinen äänimäärään. Pikkuinen pettymys toki, ettei valtuustopaikkaa tälläkään kertaa tullut, mutta sen tiesin jo ennalta, kun huomasin, ettei resurssit yksinkertaisesti riitä mihinkään. Nyt kuitenkin saan varmasti jotain luottamustehtäviä kaupungin eri toimielimissä, ja pääsen vaikuttamaan niiden kautta meidän kaikkien lahtelaisten arkeen.

Lapsiperheiden asialla

Työskennellessäni Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä 2013-2015 pääsin tutustumaan lapsiperheiden arjen moninaisiin haasteisiin niin valtakunnallisesti, mutta erityisesti paikallisesti täällä Lahdessa. Hyvinkin läheltä. Työssäni opin erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta saamaani kokemuspohjaista tietoa ammentaen, samalla kun sain viimekäden tietoa suoraan maan parhailta ammattikasvattajilta. Tämä mahdollisti ja mahdollistaa edelleen asioiden laajemman tarkastelun.

Mielestäni varhaiskasvatuksessa tulisi panostaa laatuun siten, että hoitavia käsiä on lakisääteistä minimimäärää enemmän. Etenkään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen 20h/viikko ei tätä tavoitetta auta, vaan päinvastoin. Se saattaa jopa nostaa päiväkotiryhmien todellista lapsimäärää puolikkaiksi laskettavien osapäivähoitolasten myötä. Lisäksi hoito-oikeuden rajaaminen ja perhekohtainen tarkastelu lisää hallinnon työtä ja kirjaimellisesti sitä paperin pyörittelyä, mikä pahimmillaan syö rajauksen tuomat, niin sanotut säästöt. Puhumattakaan myöhemmistä tuki- ja erityispalveluiden kasvavasta tarpeesta kustannuksineen.

Koska osa vanhemmista katsoo asiaa pidemmälle tulevaisuuteen, on nykymenolla mahdollistettava jatkossakin perheiden valinnanvapaus pienten lasten päivähoidon osalta. Kotihoito on jatkossakin valinta, ja sitä tukemaan olisi Lahdessakin aiheellista tarjota kuntalisä, joka päivähoidon järjestämiseen verrattuna on suorastaan edullista. Toki joissain perheissä tilanne on sellainen, että päivähoito on kotihoitoa parempi vaihtoehto lapselle, ja siihen tulee jatkossakin erilaisten perhe- ja tukipalveluiden, kuten neuvolan kautta tarttua. Kuitenkaan tämä ”varmuuden vuoksi kaikki lapset noin 1-vuotiaasta alkaen päivähoitoon” -malli ei mielestäni ole valinnanvapauden mahdollisuutta mukaileva.

Myös koulujen suuret ryhmäkoot ja huonosti, vähin resurssein toteutettu inkluusio tulevat aiheuttamaan nyt syntyneistä säästöistä huolimatta suuria kustannuksia myöhemmin tulevaisuudessa. Opettajien ja ohjaajien jaksamiseen ja jatkuvaan koulutukseen kaikenaikaa muuttuvassa työympäristössä erilaisine vaatimuksineen on panostettava entistä enemmän, niin varhaiskasvatuksessa kuin opetuksessa.

Ja kyllä. Tämä vaatii rahaa. Enkä näitä asioita voi siksi luvata, koska kaupungin budjetti on rajallinen. Eikä olisi kovin järkevää luvata muutenkaan mitään, sillä yhtenä 59 valtuutetusta ei kukaan yksin päätöksiä tee. Mutta nämä ovat mielipiteitäni, arvomaailmaani kuvaavia tahtotiloja. Jos olet samoilla linjoilla, on meillä yhteinen tavoite.

NORJA VALTUUSTOON!

PS. Olen ihan vakuuttunut, että niinkuin sote-puolella oli, hyvinvointikuntayhtymähän sen on toimillaan hyvin osoittanut, on myös sivistyspuolella paljon karsittavaa hallinnon puolella. Rahoja voisi tuolloin ohjata enemmän varsinaiseen tekemiseen.

Miksi Norja valtuustoon?

Vaalipäivä 9.4.2017 lähestyy.

Joten on aika todeta, MIKSI NORJA?

”Varmin vaaliuurnille astelija on kypsä keski-ikäinen 55–69-vuotias.”

Ja tiedättekö, hehän äänestävät yleensä oman ikäisiään, päättämään meidän kaikkien asioista. Päättämään lasten, nuorten, opiskelijoiden, perheiden, sinkkujen, työttömien, työntekijöiden, yrittäjien, eläkeläisten, terveiden, sairaiden, pyöräilevien, autoilevien, hiihtävien ja uivien ja ihan kaikkien kaupungissa asuvien ja tänne muuttavien arkisista asioista, vauvasta vaariin.

Että jos päätökset tuntuvat omasta vinkkelistä vähän vanhanaikaisilta eikä kovinkaan pitkäkestoisesti tulevaisuuteen tähtääviltä, niin missä vika? Siinä, ettei valtuustoon äänestetä enemmän nuorempaa porukkaa mukaan pitämään tulevaisuuden puolta! Tulevaisuuden, eli meidän, jotka täällä vielä useamman vuosikymmenen päästä katsomme aikaa taaksepäin ja toistelemme ”voi kunpa silloin olisi osattu ajatella pidemmälle”.

Ei me nuoremmatkaan päättäjinä varmasti mitään taikatempuntekijöitä olla, mutta meillä on henkilökohtainen intressi rakentaa tulevaisuutta kestäväksi. Ei koteloimalla homekouluja, vaan rakentamalla uutta. Ei varhaiskasvatuksen laadusta säästäen, vaan turvaamalla lasten päiväkotikokemukset riittävän monella välittävällä sylillä ja huoltavalla kädellä. Ei suljetuissa kabineteissa, vaan yhdessä kuntalaisten kanssa.

Itse aion olla mukana rakentamassa Lahdesta hyvän olemisen kaupunkia, jonka voimme hyvillä mielin jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Siksi Norja 🇳🇴 3️⃣5️⃣0️⃣
#norjavaltuustoon
#350hyväonolla

Tankki täyteen Juhana Viléniä lainaten:

”En oo kovin nuori enää, mut en oo niin kovin vanhakaan!”

Eli just sopiva!

Homekoulut ei työuria pidennä

Lueskelin äskettäin erään lahtelaisen keskustelupalstan kirjoituksia koulujen sisäilmaongelmista. Siis sellaisten koulujen sellaisista sisäilmaongelmista, joita ei vielä ole nostettu kunnolla tai lainkaan julkisuuteen, koska lainatakseni keskustelijoita, näissä asioissa hyssytellään.

Nyt sisäilmaongelmaisista paikoista tapetilla oli Salpaus ja sen eri toimipisteet ja rakennukset. Ei siis vain yksi rakennus, vaan useita. Oireilua on, sekä oppilaissa että opettajissa. Joitain tiloja vältellään, koska oireilu niissä pahinta. Ei tämä ainakaan työuria pidennä, että ammattiin opiskellessa sairastuu, ehkä koko loppuelämäksi.

Pian, jos ei jo nyt, nämä sisäilmaongelmat vaikuttavat siihen, mitä alaa ja minne voi lapsemme hakea opiskelemaan. Valitettavan monella nuorella historiasta löytyy jo päiväkodin tai peruskoulun aikainen homealtistuminen, joka aiheuttaa nopeamman ja voimakkaamman herkistymisen jatkossa. Ei tällainen nuori voi päivääkään opiskella tilassa, jossa jonkinlaista sisäilmaongelmaa on havaittu. Tai voi. Mutta pahimmillaan se voi viedä työkyvyn ennen koko työuran alkua.

Jos lahtelainen nuori haluaa opiskella alaa x, mutta tiedossa on, että opiskelu tapahtuu tiloissa, jossa sisäilman kanssa ongelmia, on vaarana, että nuori ei löydä uutta mielenkiinnon kohdetta ja jää peruskoulun jälkeen vaille opiskelupaikkaa. Tai sitten kaupungin näkökulmasta ajatellen nuori, ehkä jopa perheineen, sillä ovathan nuoret tuossa iässä pääsääntöisesti alaikäisiäkin, muuttaa toisaalle opiskelupaikan perässä. Eikä koskaan palaa takaisin kasvattamaan omaa perhettään tähän kaupunkiin.

Jos siis kaupungin vetovoimaa halutaan kasvattaa, on tällaiset asiat yksinkertaisesti saatava kuntoon ja nopeasti. Puretaan homekoulut ja rakennetaan uutta tilalle. Se tulee pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna halvemmaksi monellakin tapaa. Sama koskee niitä työuria. Laitetaan ensin ne alkupäähän raamit kuntoon ennenkuin mistään pidennyksistä edes puhutaan. Jos Suomessa hyvänä arvona pidetään sitä, että jokaisella on oikeus opiskella, olisi syytä arvottaa myös, että se opiskelu tapahtuisi terveissä olosuhteissa.

New layer…

Lahden urheilukeskukseen kulkeva liikenne sujuvammaksi ja turvallisemmaksi

Messukeskus, suurhalli, urheilustadion ja jäähalli muodostavat yhdessä tärkeän tapahtumakeskittymän Lahdessa. Jäähallin kiekkopelit, Suurhallin korispelit, stadionin monet eri tapahtumat ja Messukeskuksen meiningit vetävät kansaa puoleensa runsaasti, jopa kaupungin ulkopuolelta.

Tapahtumat ruuhkauttavat läheisen Mytäjäisten vilkkaan risteyksen kerta toisensa jälkeen, kun jäähallin kohdalla Hollolankadulla urheilukeskuksen suuntaan Svinhufvudinkadulle kääntyvien kaista seisoo paikallaan keskustasta päin tulevaa liikennettä sekä jalankulkijoita väistäen. Kun kääntyvien kaistalla autot vain seisovat, kertyy taakse jonoja, jopa ihan keskelle Mytäjäisten risteystä, tukkien ajoväylät kaikkiin muihinkin suuntiin (esimerkkinä vt 12). On suorastaan ihme, ettei risteyksessä pahemmin pelti rytise. Samanlaista ruuhkaa on nähtävillä myös arkiaamuina, kun työpaikkaliikenne käyttäytyy samalla tavoin. Mytäjäisten risteystä on monesti luonnehdittu yhdeksi Lahden vaarallisimmista risteyksistä, ja ihan syystä. 

Sujuvammaksi ja turvallisemmaksi koko Mytäjäisten alueen liikenne muuttuisi, kun jäähallin mäkeen suuntaava liikoenne saataisiin ajatettua tasoliittymällä keskustasta päin tulevan liikenteen sekä kevyen väylän käyttäjien yli. Ramppia pitkin autot liikkuisivat jatkuvasti helpottaen näin kaupunkimme tärkeään tapahtumakeskiöön suuntaavien autojen kulkua pois tukkimasta muita ajokaistoja. Myös jalankulkijoiden olisi turvallisempaa ylittää jäähallin mäen yläpäässä oleva suojatie, kun pitkiä jonoja takanaan pitelevää autokuskia ei tarvitse varoa tämän yrittäessä nopeasti pujahtaa jostain välistä kohti urheilukeskusta.

Vetovoimaisia tapahtumia ja runsaita kävijämääriä toivova kaupunki saisi paljon aikaan pelkästään paremmilla liikennejärjestelyillä. Vieraspaikkakuntalainen (siinä missä kotipaikkakuntalainenkin) ihmettelee ensimmäisenä, miten noinkin suureen ja tärkeään tapahtumapaikkaan on järjestetty nykyisenlainen huono kulkuyhteys, joka rampauttaa hetkeksi lähes jokaisen liikkujan matkan. Tasoliittymän rakentaminen ei varmasti ole rahallisesti eikä toteutuksen kannalta kovinkaan suuri projekti verrattuna siihen euromäärään, jota kyseisen tapahtuma-alueen kehitykseen on lähivuosinakin pumpattu. On suorastaan kumma, ettei tällaista liikenneongelmaa ole ratkottu jo aiemmin.