Pari sanaa sotesta…

Sote. Sotesoppa. Soteorpo ja kaikki muut kuullut hassuttelut vuosien varrelta. Kun lähes kaikkialla muualla maassa valmistaudutaan soten siirtymiseen vuoteen 2019 mennessä pois kuntien työlistalta, on Lahdessa ja lähiseudulla niin jo tehty. Päijät-Hämeen uusi hyvinvointiyhtymä aloitti työt vuoden alussa.

Mitä se kuntapäättäjien osalta käytännössä tarkoittaa? Sitä, että tulevilla valtuutetuilla ei tule olemaan osaa eikö arpaa soten suhteen. Ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Tuleva kuntapäättäjä ei päätä soteasioista. Vain rahamäärästä, jonka kaupunki yhtymälle myöntää. Yhtymälle, jolle rahaa omien päätöstensä mukaisesti myöntävät myös muut yhtymässä mukana olevat kunnat (Asikkala, Hartola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Orimattila, Padasjoki ja Pukkila). Ja nekin rahamäärät sovitusti palveluiden käytön määrän perusteella ja joiltain osin asukasmääräpohjaista kustannustenjakoa noudattaen, esimerkiksi hallinnon kuluissa. Toisin sanoen, tuleva kuntapäättäjä tulee vain hyväksymään kaupunkilaistensa käyttämien palveluiden perusteella laskutettavat kulut sekä toivottavasti kasvavan väestöpohjansa mukaisen maksun yhtymän pyörittämiseen liittyvistä kuluista.

Kun siis aiemmin lahtelainen kaupunginvaltuutettu talousarviossa päätti sotesektorin rahojen korvamerkitsemisestä tietyillä summilla tiettyihin asioihin, ei tuleva kuntapäättäjä enää joudu/pääse sitä tekemään. Kaupungilla ei enää ole itsenäistä päätösvaltaa sotea koskeviin asioihin. Lahti yhdessä yhdeksän muun kunnan kanssa on siirtänyt oikeudellisen vastuun yhtymälle siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi. Yhtymä siis jakaa kunnilta saamansa rahan parhaaksi katsomallaan tavalla yhtymän eri palvelualoille eli niin sanotusti sotesektorin sisällä. Siihen sen enempää nyt sekaantumatta.

Mielestäni erinomainen muutos. Nyt rahan käytöstä ja jakamisesta vastaavat ihmiset, jotka ovat sotessa kartalla. Ihmiset, jotka ovat perehtyneitä ja paneutuvat juuri tähän asiaan, ihmiset, joilla on paras tietämys ja asiantuntijuus käytössään. Ei ihmiset, jotka haluavat kaikki milloin minkäkin tyyppisen äänestäjänsä kanssa jutelleena lisää ambulansseja, enemmän vanhustenhoitajia, enemmän sitä ja tätä kykenemättä kuitenkaan osoittamaan paikkaa, josta sen verran voidaan säästää, jotta talouden raamit pysyvät pystyssä. Tietysti kaupunki saa yhtymään edustajansa, ja yleensä he tulevat valtuutettujen joukosta, mutta pääpiirteittäin ei sote tulevaa kuntapäättäjää sen enempää työlistalla hetkauta. Ja se on ainakin minun näkökulmastani todella hieno juttu kaupunkimme asukkaille. Vihdoin kuntapäättäjät voivat ikuisen sotekaivon sijaan keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen. Lapsiin, nuoriin, elinkeinoelämään, työllisyyteen, kulttuuriin, kaupunkiympäristöön ja -tekniikkaan unohtamatta kuitenkaan sitä ennaltaehkäisevän toimintakyvyn ylläpitoon liittyvien ja terveyttä edistävien palveluiden tuottamista. On siinäkin jo sarkaa kerrassaan, mutta kuinka iso osa soten myötä onkaan jäänyt pois! Joten sanoisinko reippaasti, että hurraa hyvinvointiyhtymä!

4 ajatusta aiheesta “Pari sanaa sotesta…”

  1. Hyvä kirjoitus, jonka läysin Etlarista tänään. Kiitos siitä! Pieni tarkennus kuitenkin tähän asiaan. Ei kaikki lailla säädettyjjä palveluita ja velvoitteita voi siirtää kuntayhtymälle. Kansanterveyslain (1972) ja mielenterveyslain (1990) antavat velvoitteet merkitsevät kolmiportaista jäsjestelmää, jonka 1. porras on terveyttä luovien elinolosuhteiden luominen (se alkaa jo kaavoituksesta), ja 2. porras on riskiryhmien kartoittaminen, eli etsiä ne ihmiset, joiden terve fyysinen ja psyykkinen terveys on uhan alla. Koskee erityisesti lapsia ja nuoria. Siihen uhkaan pitää puuttua. Se koskee sekä terveydenhoitoa että soisiaalityötä yhteistyössä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka ovat omassa toiminnassaan vuorovaikutuksessa näiden ryhmien kanssa (seurakunnat, vapaaehtoisjärjestöt, jne.). Vasta järjestelmän 3. porras (varsinainen sairauden hoito) vaatii sairauden akuutissa vaiheessa niin paljon resursseja, että kunnat eivät niitä pysty niistä ottamaan vastuuta. Sitä varten on laadittu laki erikoissairaanhoidosta (1989), jonka mukaan sairauksien hoito on järjestettävä kuntien yhteistyönä. Hoidon edettyä kuntoutusvaiheeseen potilas ei enää tarvitse sairaalaa, joten kuntoutus on parasta järjestää potilaan omassa elinymäristössä.

    Näin ollen, kaikki sote ei suinkaan siirry kuntayhtmymälle. Käytännössä sosiaali-ja teveydenhuollon kolme tasoa, joiden sisällön em. lait ja niiden tukena joukko muitakin lakjea, mm. sosiaalihuolto- ja lastensuojelulaki, määrittelevät, on hukkaantunut kunnallisessa päätöksenteossa sen jälkeen kun em. lakien toteuttamiseen annettu valtionapujärjestelmä 90-luvulla muuttui. Siihen asti valtio myös ohjasi valtionavun käyttöä kahdella tavalla: 1) se antoi suoraan toimintaohjeita kuntiin (lääkintöhallitus ja sosiaalihalitus), 2) valtionapu oli ns. korvamerkittyä, eli luotiin uusia tehtäviä, joiden haltijoilla oli sisällöllistä asiantuntemusta ennalta ehkäisevään terveys- ja mieleterveystyöhön: neuvolatoiminta, kouluterveydenhoito, terveyskeskuspsykologit, nuorisotyö, raittiustyö, sosiaalityö, kriminaalihuolto. Mutta 90 luvulla valtionapujärjestelmä purettiin niin että em. lääkintöhallitus ja sosiaalihallitus (taitaa olla myös kouluhallitus siinä mukana) lakkautettiin, samoin valtioavun ”korvamerkintä”, joka oli houkutellut perustamaan em. virkoja ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön. Kun kunnat saivat koko valtionavun potin ja itsenäiset valtuudet päättää sen käytössä, koko järjestelmä muuttui, kun kunnat löysivät mielestää niille rahoille ”järkevämpää käyttöä” kuin että sitä olisi käytetty ”turhaan puuhasteluun”, jollaisena ennalta ehkäisevää toimintaa pidetiin. Sillä kun ei ollut eikä voi heti ollakaan näkyvissä taloudellista tuottaa. Sen seuraukset näkyvät vasta nyt massiivisina erikoissairaanhoidon ja sosiaalimenojen kustannuksina, kun sekä konstruktiivinen työ (1. porras) että ennalta ehkäisevä mielenterveystyö (2. porras) katkesi kuin seinään 90-luvun laman osuessa samaan ajankohtaan. Noiden 80-luvulla perustettujen virkojen on käynyt ajan kanssa niin, että sitä mukaa kuin jokin virka jäi vapaaksi, se jäädytettiin. Sen jälkeenkin, kun henkilökuntamenot ovat aina se kustannuserä, josta on on helpointa ”säästää” . Kun samalla nähtävissä on ollut trendi, että vähennys tapahtuu yleensä aina suoritusportaasta, ei hallintoportaasta, joka samalla on koko ajan paisunut, varsinaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa (sotea) on sillä menettelyllä vain ajettu yhä enemmän ”alas”.

    Olen pitkän linjan ”soteammatilainen”, Lahti, poliittisesti sitoutumaton
    psykologi, psykoanalyytikko, työnohjaaja
    puh. 050-532 4715
    Omia kotisivuja minulla ei ole, mutta olen verkostoitunut monien ammatillisten yhteisöjen klanssa. ks. esim. http://www.metanoia.fi

  2. Marja-Kaarina Koskinen

    Hei

    Luin mielenkiinnolla näkemyksiäsi sote päätöksenteosta. Jäin kovasti ihmettelemään, että kenelle tämä Eltsun yleisönosastokirjoitus oli suunnattu? Muille ehdokkaille? Kuntalaisille? Jos se oli suunnattu potentiaalisille äänestäjille, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi sitten äänestää yhtään ketään kun mihinkään kansalaisten mielestä keskeiseen soteen liittyvään asiaan (joka on kansalaisten mielestä aivan ykkösasia) ei voi vaikuttaa. Olisi ollut hyvä ehkä kuvata samaan syssyyn sitten hyvinvointiyhtymän päätöksenteko kuntalaisille, koska nyt se jäi aivan pimentoon, harvainvallan linnakkeeksi . Mielkuvassa ruokittiin”asiantuntijoiden” päättämistä = viranhaltijat!!??? Näin kärjistetysti.

    Ihan vain sitten tiedoksi, että ennakointi ja terveyden edistäminen, toimintakyvyn ylläpito on aivan sote asioiden ydin. Jos se asia olisi hyvin hoidettu, niin kalliit sote kustannukset olisivat aivan toisella tontilla. Nämä asiat ovat kiinteä osa sosiaali- ja terveyspalveluita.

    Kiitos sinulle kehoituksesta muille kuntavaaliehdokkaille, joilla on vahva sote-osaamisen tausta, että kannattaa vetäytyä pois kun vielä voi.Haritsen sitä vahavasti. Tämä kirjoitus Eltsussa 14.1.2017 ei killoittanut kokoomuksen kilpeä eikä innostanut ketään äänestäjää.

  3. Kiitos palautteesta! Kaikkea ei voinut mahduttaa yhteen pieneen mielipidetekstiin, joten kiitos hyvästä ja syvemmälle luotsaavasta tarkennuksesta. Kannanottoon kirvoitti lähestyvien vaalien yhteydessä kuultavat puheet nimenomaan sotevaaleista, vaikka se ei ihan paikkaansa pidä meidän eikä muidenkaan kuntien kohdalla. Ja ehkäpä vähän liian vähäpätöiselsi jätinkin maininnan siitä, että jatkossakin kunnan vastuulla on juuri nuo terveyttä edistävien palveluiden tarjoaminen. Eikä tietenkään yhtymä voi toimia täysin laput silmillä, sillä tietysti laki edellyttää ihan samat asiat yhtymältä mitä aiemmin kunnalta. Toivon, että moni kirjoitukseni lukenut pääsee lisäksi lukemaan palautteesi!

  4. Hei, kiitos palautteestasi! Lainatakseni MLL:n johtavaa asiantuntijaa Esa Iivosta: ”Kuntavaalien ehdokkaiden ja äänestäjien on tärkeä tiedostaa, että lasten ja nuorten palvelut muodostavat jatkossa leijonanosan kunnan toiminnasta. Jos kuntavaaliehdokas lupaa laittaa terveydenhuollon tai vanhuspalvelut kuntoon, hän on ehdolla väärissä vaaleissa, sillä nämä palvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle. Maakuntavaalit ovat tammikuussa 2018.” (Koko juttu: https://www.mll.fi/blogi/?x16855855=w30759746 )
    Oikeastaan tuo artikkeli kiteyttää sen, mistä kannanottoni muodostuu. Kuten tuossa tekstissänikin mainitsin, on ne terveyttä edistävät ja toimintakyvyn ylläpitoon liittyvät toimet edelleen kunnalla. Kaikkea ei vaan saa pieneen tekstiin tarkemmin avattua ja tarkennettua.

Kommentointi on suljettu.

Scroll to Top