Puoluekirjan vaikutukset työnhaussa

Näin työnhakijana huomaa netin olevan täynnä sopivia paikkoja, joihin oman osaamisen puolesta olisi pätevä, mutta jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden tai valinnan vuoksi ei kuitenkaan ole sopiva. Esimerkiksi monien puolueiden nuorten puoli hakee jatkuvasti sihteereitä, tiedottajia tai muita vastaavia. Avoinna on paikkoja, joihin oma kokemukseni ja kiinnostuksenikin kohdistuu. Nimenomaan sitä työtä ajatellen. Mutta minkäs teet, jos taskussa on väärän puolueen kirjanen.


Hauskaa on se, että itse olisin valmis hyppäämään eri aatteita kannattavan puolueen tai muun tahon leipiin koska vain, jos työtehtävät ovat mieluisia. Rajansa tietty siinäkin kaikella, että sellaiseen leiriin, jonka aatteet saavat minut lähinnä voimaan pahoin, en koskaan lähtisi. Erimielisyys ei kuitenkaan minusta olisi este hyvän työn tekemiselle. Omasta puolestani. Toki työnantajapuoli tälläisessä aatteellisuusmaailmassa on varmasti peloissaan tai vähintäänkin arka ottamaan työhön eri aatteita kannattavan henkilön. Täysin ymmärrettävää. Millaista tiedotetta sitä julkisuuteen pukkaisikaan Kokoomuslainen työntekijä Vasemmistolaisessa järjestössä. Tai Vihreä PerusSuomalaisissa ja päinvastoin. Itse näkisin, että mikäli henkilö on tehtävän vastaanottanut, toimii hän myös työpaikan sääntöjen, ohjeiden ja tapojen mukaisesti. Ei kai Siwan kassalla savukkeita myyvän henkilönkään tarvitse itse tupakoida. Mutta maailmaan kun mahtuu tätä nykyä ties minkälaista vipeltäjää, olisi riski kuitenkin varsin suuri työnantajan näkökulmasta, ainakin aatteita edustavissa tahoissa.


Ajatellaanpa asiaa kuitenkin hetki muussa yhteydessä. Voisiko Suomen Kennelliitto palkata tiedottajakseen kissaihmisen? Eikö kissaihminen voisi kirjoituksissaan suoltaa koiramaailmalle liiaksi kissa-aiheisia mielipiteitään? Tai voisiko K-marketin kassalle palkata henkilön, jolla Plussa-kortin sijaan lompakosta löytyykin S-etukortti? Miten tuo henkilö työnantajan mielestä voisi vilpittömästi suositella Plussa-korttia muille, jos henkilön mielestä S-etujärjestelmä on selvästi parempi ja kannattavampi? Ja onko seurakunnalle hallintoon papereita pyörittämään hakeutuvan työnhakijan kuuluttava kirkkoon, vai katsotaanko kirkkoon kuulumattoman palkkaamatta jättämisen olevan uskontoon liittyvää syrjintää? Niin. Näitä asioita tuskin suoraan kysytään (tai no kirkosta en tiedä), tai tuskin niille annetaan niin paljon painoarvoa, että vaikuttaisivat muuten pätevän henkilön valintaan. Ja onko edes oikein kysyä tälläisiä henkilökohtaisia asioita? Niinkuin ei naisilta saa työhaastattelussa kysyä ovatko he mahdollisesti raskaana, koska sen ei saa antaa vaikuttaa valintaan.


Takaisin puoluekirjaan. Eipä paljon tarvitse internetin suurta ja sokkeloista viidakkoa selata, kun löytää miljoonia kirjoituksia siitä, miten joihinkin tehtäviin, virkoihin ja toimiin pääsevät yleensä ns. oikean puoluekirjan omaavat henkilöt. Puolueiden kohdalla se nyt on vielä jokseenkin ymmärrettävää, mutta voisiko muiden työtehtävien osalta kieltää puoluekirjan kysymisen haastattelussa niinkuin tuon edellä mainitun raskausasian? Vai onko jollakulla joku pätevä syy sille, miksi iän, sukupuolen, sukujuurten tai muun vastaavan syrjimisen lisäksi ei myös puoluesyrjintää voisi paheksua ja kieltää valintaan vaikuttavana seikkana?

Scroll to Top