“Ota sen verran mitä jaksat syödä“, sanottiin jo yli 30 vuotta sitten. Varmaan jo aiemmin, mutta omakohtainen kokemus ulottuu vain tällaiselle aikajanalle. Tänä päivänä tähän asiaan kiinnittää huomiota aiempaa enemmän, koska ilmastokriisi tällaisena hellekesänä muistuttaa olemassa olostaan kaiken aikaa. Ruokahävikin vähentäminen on yksi niistä erittäin helpoista asioista, johon jokainen voi itse vaikuttaa ja kantaa näin kortensa kekoon ympäristön puolesta.
Siksi olinkin lomareissun hotelliaamiaisella suorastaan järkyttynyt ihmisten lautasilleen jättämästä syömättömän ruoan määrästä. Koskemattomia croissanteja, leipiä, hedelmiä, keksejä, yms, eikä ihan vähäisiä määriä. Mikä ihmisiä vaivaa? Onhan se aamiaisen sisältämä tarjonta rajatonta, ja varmaan kiva lastata lautaselle ruuhkaisina aamuna vähän enemmän kerralla, ettei tarvitse uudestaan jonotella. Ja kuuluu hintaan.
Mutta silti, hieman vastuullisemmin voisi tässäkin asiassa toimia ja näyttää mallia nuoremmille. Ihmettelen suuresti perheitä, jotka lastaavat lasten lautasille mielettömän määrän kaikkea. Kyllä sen ennalta osaa arvioida, kuinka paljon oma lapsi syö. Tai kuinka paljon itse syö. Ja aina voi hakea lisää.
Tuhlaamisen lisäksi ruokahävikki on iso ympäristöongelma. “Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa valtavasti ympäristöä, sillä reilu viidennes kulutuksemme aiheuttamista ilmastopäästöistä syntyy pelkästään ruoan tuotannosta. Kun heitämme ruokaa roskiin, tuotannosta aiheutuvat päästöt ovat syntyneet aivan turhaan. Ruokahävikki on suuri ongelma myös Suomessa ja sen ongelmat näkyvät esimerkiksi Itämeren rehevöitymisessä.” Näin kerrotaan fiksuruoka.fi sivustolla.
Mieti tätä ensi kerralla, kun lapat ruokaa lautaselle. On ihan oikein tuntea pisto sydämessään, silloin oppii tehneensä väärin.