Animalia

Silloin kun on paljon asiaa eri aiheista, on aika vaikea priorisoida mistä eniten haluaa keskustella. Se voi koskea blogeja, se voi koskea puheita, mutta näin vaalien alla erityisesti se koskee vaalipaneeleja. Olen nyt kahdessa paneelissa käynyt, ja kummassakin on ollut sama pieni haaste. Aika on rajallinen, ja kysymyksiä paljon. Keskustelulle, ja mikä itsestäni olisi mielenkiintoista, väittelylle ehdokkaiden välillä ei oikein tahdo jäädä aikaa.

Näin kävi myös Animalian paneelissa viime torstaina. Paneelin alkuun nimittäin tutkija Birgitta Wahlberg piti monia ajatuksia herättävän alustuksen eläinsuojelulaista ja eläinten oikeusturvasta. Esitys herätti kysymyksiä paljon jo pelkästään yleisön joukossa ja varmasti asiasta olisi saatu mielenkiintoisia keskusteluja myös panelistien kesken aikaan. Myös ennakkoon ilmoitetuista aiheista, kuten julkisten hankintojen eläinystävällisyys, löytöeläinten hoitaminen kunnissa sekä valvontaeläinlääkäreiden pestit, olisi varmasti ollut kiva keskustella enemmän. Erityisesti julkisten hankintojen osalta luomutuotanto ja kasvisruokapäivä oli ainakin allekirjoittaneella sellaiset aiheet, joista värikästäkin sananvaihtoa uskoin nousevan.

Itse olen kasvisruoan lisäämisen kannalla, mutta kuten paneelissakin sanoin, en täysin kannata kasvisruokapäivään siirtymistä. Mihin on unohdettu perinteinen lautasmalli? Jos joka päivä olisi tarjolla maukasta ja houkuttelevaa kasvisruokaa myös lisukkeena lihalle (ja tarkoitan tällä nyt myös kalaa, kanaa, yms) voisi kasvisruoan lisääminen onnistua kestävämmin. Kun ihminen itse vapaasta tahdostaan valitsee lautaselleen kasvista, eikä ainoastaan kasvisruokapäivän pakottamana, on se hänen oma ja itsensä arvostama valinta, ei jonkun muun tahon itsepintainen pyrkimys. Tiedättehän miten kielto usein lisää uhmaa rikkoa sitä kieltoa etenkin lapsilla ja nuorilla, miksei myös aikuisilla. Sama pätee varmasti ruokailuun. Kasvisten lisääminen on kuitenkin hyväksi ja sen voi tehdä muutenkin kuin yhden viikottaisen päivän pakkona. Itse ainakin ammattikorkeakoulussa valitsin useimmiten kasvisvaihtoehdon. Ja miksi? Koska se oli houkuttelevampaa kaikin puolin. Visuaalisuus, mausteiden tuoksut, esillelaitto. Ehkäpä pieni lisäkoulutus julkisten laitosten keittiöhenkilökunnalle olisi paikallaan, jos kasvisvaihtoehtona edelleen tarjotaan kasvisgratiini tai valmiskasvispihvit. Katso vaikka Animalian reseptit!

No entäs se luomu sitten. Keskusteluissa heräsi ajatus siitä, että kun esimerkiksi palveluntarjoajia kuntien julkisten sektoreiden keittiöille kilpailutetaan, olisi yhtenä kriteerinä, että tietty prosenttimäärä elintarvikkeista tulee olla luomua. Kouluissa voisi olla tarjolla luomumaitoa ja näkkileipää jne. Toivon todella, että tässä on pohdittu myös luomutuottajien näkökulmaa. Onko heillä resurssit tuottaa tarpeeksi luomua? Entä jos tuotantoa on lisättävä, on varmaan lisättävä tuotantoon tehoja… Luomussa se tarkoittanee määrällistä lisäämistä, ei keinojen muuttamista. Kuinka monella luomumaidon tuottaalla on resurssit lisätä lehmien määrää? En ihan usko, että tälläisten ongelmien kanssa lähitulevaisuudessa painitaan, mutta on hyvä ajatella sitäkin, että jos tälläinen kampanjointi mitä Animaliakin parhaillaan vaalien yhteydessä tekee, menisikin jollain ihmeen kaupalla läpi, niin miten se pystytään todellisuudessa toteuttamaan. Itse olisin toivonut lisää keskustelua juuri tälläisistä asioista, ihan vain oman oppimisen kannalta, sillä kukaan meistä ehdokkaista tai valtuustossa tällä hetkellä istuvista ei kaikkea tiedä, eikä tarvitsekaan.