Joukkoliikenne

Viime syksynä saimme lukea uutisista tämän vuoden alussa alkaneesta Tallinnan ilmaisesta joukkoliikennekokeilusta. Viime viikolla YLE uutisoi kokeilun onnistumisesta. Yksityisautoilu on vähentynyt, joukkoliinne saanut lisää matkustajia, ja mikä parasta, kaupunki on saanut lisää veroja maksavia asukkaita niinkuin kokeilun tavoitteenakin oli.

Uutinen kirvoitti jälleen keskustelut kuumiksi esimerkiksi Lahden Mastoministeriö -Facebook-ryhmässä. Jälleen nousee esiin se ikuinen kiista julkisen liikenteen ja yksityisautoilun kustannuksista. Erityisesti julkisen liikenteen himokannattajat laskevat euroja kaikista autoiluun liittyvistä kustannuksista joukkoliikenteen lippuhintoja vastaan, samalla kun autoilijat laskevat polttoainekulujaan lippuhintoihin verraten. Tottakai autossa on muitakin kuluja, kuin varsinaiset polttoaine- yms käytöstä aiheutuvat kulut, mutta niinkuin keskusteluunkin kommentoin, on auton pakolliset kulut, kuten vakuutusmaksut ja verot olemassa silloinkin, kun auto seisoo pihassa ja omistaja bussikyydissä.

Sitä ei voi sivuuttaa, että meistä varsin monella auto kuitenkin on olemassa, ja tulee luultavasti jatkossakin pysymään, vaikka kotikaupungin omat julkiset liikenneyhteydet olisivat hirmu hyviä ja edullisia. Moneen paikkaan ei vieläkään julkisilla kätevästi pääse liikkumaan. Esimerkiksi näin kesäaikaan suuri osa suomalaisista liikkuu joka viikonloppu ja loma-aikaan kesämökeilleen, joita Suomessa Tilastokeskuksen mukaan on vajaa 500 000. Tilastokeskuksen Kesämökkibarometrin mukaan (v. 2009) kesämökin ja vakituisen asunnon välinen etäisyys on keskimäärin 118 km. Koska mökit yleensä sijaitsevat vähän rauhallisemmilla seuduilla kauempana kaupunkien hälinästä, ei julkinen liikenne välttämättä ole parhain väline matkustamiseen mukana kuljettavien juomavesien, petivaatteiden yms kanssa. Tämä oli vain yksi ajankohtainen esimerkki auton tarpeellisuudesta isolle joukolle suomalaisia. Siksi ei suoraan voi puhua joukkoliikenteen käyttämisen tiputtavan pois kaikkia autoiluun liittyviä kustannuksia.

Takaisin aiheeseen. Omasta mielestäni Lahden joukkoliikenne on aivan tautisen kallista. Varsinkin ihmiselle, joka ei sitä päivittäin tai edes useampia kertoja viikossa tarvitse, jolloin näyttökortin hankkimiselle ei ole perusteita. Ihminen, joka satunnaisesti käyttää bussia matkatakseen muutamien kilometrien matkan asuinalueeltaan esimerkiksi keskustan palveluiden ääreen, maksaa yhden suuntaisesta matkastaan 3,30 euroa. Nopealla matemaattisella laskutoimituksella edestakainen matka kustantaa siis 6,60 euroa. Huhhuh! Ehkä olen pihi ja mukavuudenhaluinen, mutta tuolla hinnalla mieluummin ajan autoni palveluiden lähelle parkkihalliin tai kadunvarteen ja maksan pysäköintiajan ja polttoaineet. Bussiin kapuaminen tarkoittaisi myös, että lompakossani olisi oltava käteistä. Kun sitä ei ole, kävelen ensin kymmenisen minuuttia lähimmälle automaatille, jotta voin matkani maksaa. Samassa ajassa olen jo autollani määränpäässä.

En nyt halua olla mikään yksityisautoilun suuri puolestapuhuja. Se vain on karu fakta, että moni autoa jossain määrin tarvitsee niin paljon, että sellainen on syytä olla olemassa. Aivan ihanaahan se olisi, jos ympäristökaupungiksi julistautuneessa cityssä ei autot keskustaa saastuttaisi vaan kaikki liikkuisivat näppärästi pyörillään, jaloillaan ja joukkoliikenteellä. Se vaatisi laiskalta ja kiireiseltä kansalta aika paljon. Pelkästään keskustan muuttaminen kävelyteiksi ja vaikkapa keskustaan ajamiseen liittyvien “tulli”maksujen kerääminen ei autoja katukuvasta poistaisi. Se, että hankaloitetaan jotain asiaa, tässä tapauksessa autoilua, aiheuttaa yleensä tavoitetta päinvastaisen reaktion. “Kyllä minä niille näytän!” Sen sijaan pitäisikin keksiä keinoja, millä siitä tavoitteesta tehdään ihmisille vapaaehtoisesti suotuisampi vaihtoehto. Eli millä autoilevat ihmiset saataisiin omatoimisesti siirtymään joukkoliikenteen pariin aina silloin kun se on mahdollista ja silloinkin kun se oma auto pihassa maksuineen seisoo. Tallinnassa se tarkoitti maksuttomuutta. Mitä se voisi tarkoittaa Lahdessa? Jos ei maksuttomuutta, niin ainakin helppoutta. Kätevien reittien ja toimivien aikataulujen lisäksi myös lipun hankkimisen olisi oltava helppoa. Monissa kaupungeissa kertalipun tai päivälipun voi tilata kännykkään ja lippuautomaateista voi biljettinsä ostaa maksukortilla. Itse pohdiskelin jo taannoin syksyllä ns. Happy Hour -tunteja, jolloin hiljaisina hetkinä olisi ilmaiset matkat, kun linjat kuitenkin ajetaan aikataulun mukaisesti. Miksi siis ajaa tyhjillä autoilla. Kaikki eivät kuitenkaan voisi matkustusaikojaan töiden tai koulun vuoksi siirtää noille ilmaisille tunneille. Mielestäni se olisi ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Ja ainakin voisin luvata kulkevani ne parikin hassua kuukausittaista matkaa keskustaan bussilla, jos lipun saisin näppärästi ilman käteistä. ;)