Kieliopetus

Tässä viime aikoina ruotsinkielen perusopetus on puhuttanut. On tappouhkauksia, on pakkoruotsin vastustamiseen liittyvää kampanjointia (niinkuin jo useina vuosina) ja on vaikka mitä. Erityisesti haluan nostaa esiin sen seikan, että ennen kaikkea muuta on asian tiimoilla paljon harhaanjohtavaa tietoa.

Facebookin Lahti -sivustossa käytiin hiljattain kiivasta keskustelua pakkoruotsista. Ymmärrän, että valinnanvapaus on kaiken A ja O, ja sen puolesta perustellaan ruotsinkielen opintojen niin sanotusta vapauttamisesta valinnaisten aineiden puolelle. Mutta sitä en ymmärrä, että keskusteluissa pelataan virheellisillä faktoilla.

Keskustelussa argumentoidaan pakollisilla ruotsinkielen lukio-opinnoilla, mikäli mielii korkeakouluihin opiskelemaan ihan oikeasti. Lukion suorittaminen tai edes ylioppilastutkinto ei ole vaatimuksena korkeakouluopinnoille. Keskustelijoiden mukaan on joka tapauksessa pitkät ruotsinkielen opinnot suoritettava, mikäli korkeakouluun mielii. Mutta vähän niinkuin makuasiat, on tämäkin kai asia josta ei voi kiistellä. Mikä on toiselle pitkä, se voi olla toiselle pätkä. Korkeakouluun voi hakea, kun on suorittanut esimerkiksi ammatilliset opinnot. Esimerkiksi Salpauksen merkonomiopintojen ammattiin valmistavassa 120 opintoviikon opetussuunnitelmassa on yksi pakollinen ruotsin kielen kurssi laajuudeltaan yksi opintoviikko. Se tekee alle 0,85% koko ammattitutkintoon vaadittavista opinnoista.

Korkeakouluissa itsessään suoritetaan yleensä vähintään pakollinen ruotsin kurssi, jota myös ns. virkamiesruotsiksi aikanaan kutsuttiin. Omassa koulutusohjelmassani opintojen laajuuden ollessa 240 op, oli tämä yksi ja ainut ruotsin kurssi, laajuus 3 op. Eli siis korkeakoulusta voi valmistua, kun tutkinnosta 1,25% on ruotsia. Korkeakouluopintoja ovat yhtä lailla yliopisto- tai ammattikorkeakouluopinnot.

Kuuluvin argumentointi pakkoruotsin vastustajilla on yleensä se, että perusopetukseen sisältyy kolme vuotta ruotsin opiskelua. Tämähän ei pidä paikkaansa. Ruotsi toisena kielenä aloitetaan yleensä yläasteella, jonka aikana (7.-9. luokat) suoritetaan tietty määrä kaikille yhteisiä (eli pakollisia) ruotsin opintoja. Kun katsoo esimerkiksi Lahden perusopetuksen tuntijakoa, huomaa, että koko peruskoulun vähimmäismäärästä vain 2,7% on ruotsin kieltä.

Loppujen lopuksi minulle on aivan sama, jatketaanko pakkoruotsin opettamista, vai annetaanko lasten itse päättää mitä haluavat opiskella. Itse olen erittäin kiitollinen, että ruotsia on opiskeltu, ja oikeastaan toivon, että ruotsin opetusta olisi ollut enemmän. Minulla on toki henkilökohtaiset intressini asiaan, mutta myös näin myöhemmin työnhakijana olen huomannut miten monissa paikoissa sujuva ruotsinkielen taito on vähintäänkin etu, jollei jopa vaatimus.

Ihmettelen kyllä, miten paljon hukkaan heitettyä energiaa pakkoruotsin vastustajilla onkaan vuosien saatossa tähän kulunut. Ja niinkuin missä tahansa asiassa, jonka puolesta taistellaan, on tässäkin saatu aikaan omituiset mittasuhteet ja  kuten alussa sanottua, vääristyneesti faktoiksi kutsuttavia mielipiteitä. Miksi juuri tässä asiassa moni luottaa varhaisteini-ikäisten kykyyn arvioida tulevaisuuttaan ja tehdä valintoja sen pohjalta? Vai annetaanko sittenkään mahdollisuuksia lapsen omiin valintoihin, kun vanhempien pakkoruotsivastaisuus paistaa varmasti naapurikuntaan asti kielivalintojen tullessa ajankohtaisiksi…