Kokoomus

Aluevaalit 2022. Mukana ollaan!

Ensimmäistä kertaa historiassa järjestetään aluevaalit. Ennakkoäänestys alkaa viikon päästä keskiviikkona 12.1. ja jatkuu tiistaihin 18.1. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 23.1.2022.

Lahti kuuluu Päijät-Hämeen alueeseen ja minua voit äänestää numerolla 438.

Tulevan hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittava aluevaltuusto. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävistä on jatkossa tällä hyvinvointialueella.

Ensimmäinen valtuustokausi on poikkeuksellisen lyhyt, sillä jatkossa vaalit järjestetään kuntavaalien yhteydessä alkaen vuodesta 2025. Tämä ensimmäinen valtuusto ottaa homman siinä mielessä haltuun jatkonkin osalta, että uuden hallinnon muodostuessa, on meidän tavallisten asukkaiden ääntä kuultava.

Nämä ensimmäiset aluevaalit määrittävät hyvin pitkälti miten hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät jatkossa järjestetään ja minkälainen hallinto maakunnalle rakennetaan. Haluan olla mukana kehittämässä Päijät-Hämeen hyvinvointialuetta asukkaat edellä.

Panostetaan ennemmin toimiviin palveluihin ja riittävään, hyvinvoivaan henkilökuntaan asiakasrajapinnassa, kuin monitasoiseen hallintohimmeliin.

Asiat, jotka koen alueen kannalta tärkeiksi:

1. TURVALLISUUS Ensihoidon ja pelastustoimen palveluiden nopea ja tehokas saatavuus koko alueella on turvattava jatkossakin.

2. SUJUVUUS Yhdenvertaiset mahdollisuudet terveydenhuollon palveluihin vaatii yhteistyötä eri palvelutuottajien kanssa. Apua tarvitsevan ihmisen on oltava keskiössä, palveluiden joustavia ja yksilön oireet huomioivia. Paikasta toiseen pompottamisen sijaan monialaisia palveluita tarvitsevalle tulee koordinoida apu ns. yhden luukun kautta.

3. ENNALTAEHKÄISY Helposti saavutettavat matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalvelut, luottamusta asiakkaisiinsa rakentava koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ja koko lapsiperheelle suunnatut neuvolapalvelut ovat avainasemissa ennaltaehkäisevässä työssä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Nämä ovat erittäin tärkeät vaalit. Meidän kaikkien hyvinvointi- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi lepää jatkossa vaaleilla valittavan valtuuston päätösten varassa.

Äänelläsi huolehdit, että sinunkin elämäntilanteesi vaatimat tarpeet huomioidaan.

Vaalipäivä on sunnuntai 23.1.2022. Ennakkoon voi äänestää ke 12.1. – ti 18.1. (ulkomailla 12.-15.1.).

Ja numero jota äänestää, on 438

Aluevaalit 2022. Mukana ollaan! Read More »

Kuntavaalit 2021

Vuosi sitten tein päätöksen jättää kaiken puoluetoiminnan, ja hoitaa ainoastaan edellisten kuntavaalien kautta minulle suodut luottamustehtävät.  Vuoden tauko teki hyvää, kieltämättä, mutta samaan aikaan ryhdyin miettimään mun poliittista kotia. Kokoomuksessa tunnen olevani liian vasemmalla, liian vihreä tai liian jotain muuta. Mutta en kuitenkaan ole tarpeeksi vasemmalla tai tarpeeksi vihreä siirtyäkseni sinne.

Kova halu vaikuttaa asioihin meidän kaupungissa sykkii edelleen suurena, mutta miten, kas siinä pulma. Seuraavat kuntavaalit häämöttää jo nurkan takana ja pelipaikat arvotaan jälleen uudestaan. Ison porukan riveistä vaikuttaminen on aina helpompaa. Vai onko? Mahdollistahan olisi perustaa myös jonkinlainen puoluepolitiikan ulkopuolinen valitsijayhdistys ja lähteä ehdolle sitä kautta (jos 10 äänioikeutettua kannattaa). Toisaalta isoissa puolueissa, etenkin Lahdessa, olisi ihan fiksua tehdä sisäistä vaikutustyötä, ja yrittää kääntää isoa laivaa pienen paatin sijaan. Ja näyttää siltä, että nuoremmille tai tuoreemmille tehdään nyt tilaa, kun näitä uutisia lukee.

Isoja pohdintoja on siis meneillään. En tiedä huoliikokaan kokoomus mua enää listoilleen, mutta enemmän ajattelenkin sitä, mitä annettavaa mulla on lahtelaisille. Vai onko mitään, mitä joku toinen ei antaisi? Ja oon pohdiskelun jälkeen siinä tuloksessa, että mulla on annettavaa. En varmaan ihan uniikkina ole ajatuksineni liikenteessä, mutta kyllähän meitä kaikkia oma elämäntilanne sitoo paljon siihen, mihin eniten on kykyjä saada muutosta parempaan. Ja se on hyvä, siihen tarvitaan vaikuttajia joka taustasta. Ja tällä hetkellä jos yhtään katsoo kaupungin esityksiä tulevan vuoden budjetista, ollaan tulevaisuudelta sammuttamassa valoja oikein urakalla. Lapset ja nuoret on meidän tulevaisuus. Meidän tulevat palveluiden ylläpitäjät ja veronmaksajat. Heidän eteen meidän on tehtävä kaikkemme. Ja se ajaa mut lopulta siihen pisteeseen, että ehdolle lähdetään. Mutta mitä kautta, se jää pureskeltavaksi.

Kuntavaalit 2021 Read More »

Työnhaku se vasta kovaa työtä onkin

Pakko tunnustaa, että olin suht onnellinen määräaikaisen työsuhteeni loppumisesta äitiyslomani aikana. Pääsin jatkamaan mielestäni päivähoitoon laitettavaksi aivan liian pienen ja kehittymättömän lapsen kanssa kotikasvatusta. Mutta kuinkas sitten kävikään? Lapsi kasvoi ja vei resurssejani niin, ettei työnhaulle jäänyt aikaa eikä voimia. Kun lapsi ei ole päivähoidossa saamassa varhaiskasvatusta ja oppimassa, kuinka toisten kanssa toimitaan, on suositeltavaa hoitaa tätä seikkaa käymällä muunlaisissa avoimissa paikoissa. Tällaisia ovat perhekahvilat, kerhot, ihan vaan leikkipuistot ja niin edespäin. Lisäksi pitää ulkoilla, liikkua, oppia ja kokea kaikenlaista uutta. Ei siinä siis lapsen kanssa aikaa työnhaulle jää. Se kun vaatii keskittymistä. Iltaisin taas alkaa jo itseäkin uuvuttaa päivän touhuilut ja jatkuva läsnäolo niin, ettei ainakaan minulla ajatus toimi mitenkään nokkelasti työhakemuksia ajatellen.

Kerron tässä esimerkin viimeisimmästä työnhausta. Bongattuani työpaikkailmoituksen, käytin ehkä noin tunnin verran hakemuksen laatimiseksi. Konsultoin tuttuja, jotka oikolukivat ja ehdottivat joitain muutoksia ja lisäyksiä. Ehkä aikaa lähetyseen asti meni yhteensä enemmänkin kuin vain tunti. Ja jos työnantaja ei olisi ollut minulle aiemmin edes jollain tasolla tutuksi tullut organisaatio, olisi minulla varmasti mennyt vielä toinenkin tunti, tai ainakin puolikas selatessani heidän viestintäkanaviltaan erilaisia vinkkejä, joita hakemusta laatiessa voisi hyödyntää. Sähköpostin mentyä odoteltiin. Ja tulihan se kutsu haastatteluun. Ja kuten nykyään on monessa paikkaa tapana, tuli soiton perässä sähköpostiin ennakkotehtävän ohjeet materiaaleineen. Lukemista, lukemista ja perehtymistä. Pelkästään postiin tulleita materiaaleja kahlasin ja sisäistin varmaan pari tuntia. Lisäksi pari tuntia vierähti ennakkotehtävän ideoita päässä pyöritellessä, ja muualta niitä varten lisätietoa hankkiessa. Sitten se varsinainen ennakkotehtävä. Olisi tämän kai voinut tehdä rumana A4-paperinakin, mutta päätin ehkä erottua joukosta laatimalla visuaalisestikin mukavan Prezi-esityksen. Tähän luulin upottaneeni kolme tuntia. Flunssa iski tuolloin pahasti päälle, ja nyt kun mietin, että työstin esitystä klo 17-21 välisen ajan vain pienillä juomatauoilla, huomaan kuluttaneeni siihen neljä tuntia. Ehkäpä jos flunssan aiheuttama olotila olisi laskettu pois, pitkää Prezin rakennustaukoa ei olisi ollut ja en olisi niin täydellisyyteen tähtäävä tällaisissa tuotoksissa, olisi tuo aika tosiaan lyhentynyt tuntiin. Omaa tyhmyyttä siis, ja olosuhteiden pakkoa. Kenties jos olisin jo edeltävänä päivänä hoitanut lapsen mummulaan yökyläilemään ja tehnyt esityksen terveenä, olisi sekin vaikuttanut käytettyyn aikaan. No, ennustaja kun en ole, en voi tästä itseäni suuremmin moittia.

Varsinaiseen haastatteluun Helsinkiin kulutin tietty matkoihin edestakaisin sen pari tuntia. Haastattelu itsessän kesti tunnin. Mikäli sikäli onnistuisin, olisi tiedossa jatkohaastattelu toisena päivänä. Ja niin vain tuli kutsu jatkokierroksellekin, heti seuraavaksi päiväksi. Pikaisesti konsultointia taas, mitä haastattelussa tällä kertaa voisi seurata. Miten voisin vielä perehtyä ja mitä kannattaa vielä “opiskella”. Kaiken kaikkiaan ehkä vielä 2-3 tuntia käytin erilaista tietoa kahlatessani. Mikään ei tuntunut yön pikku tunteina jäävän päähän kunnon särky- ja kuumelääkityksen alla. Ja seuraavana päivänä taas Helsinkiin tunnin matkustus, noin tunnin haastattelu ääni käheänä, nenä aivan tukossa ja pää sellaisessa paineessa, että omat ajatuksetkin lähes kaikuivat. Ja sitten kotiin jännittämään. Tai lähinnä oloaan parantelemaan ja huilaamaan. Että jos tässä nyt laskee tunteja, niin sellaiset arviolta 15-20 tuntia meni tähän yhteen työnhakuun. Ja “valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”. Jei. Tulin kakkoseksi. Harmi, ettei näistä kakkossijoista saa palkintoja, minulla niitä olisi jo aika liuta. Ne ei lämmitä mieltä, eikä juuri taloakaan. Kaverini toki tsemppasi, että “Ajattele, olet kuitenkin tullut nyt monta kertaa kakkoseksi eri rekryissä. Et vikaksi, et kolmanneksi tai neljänneksi tai miksikään muuksi vaan kakkoseksi, se on aika hyvin se.” Onhan se, mutta työnhaussa muilla kuin ykkössijoilla ei ole merkitystä. Ehkä se hieman kohottaa itsetuntoa, mutta ei tarpeeksi estääkseen sen hakuun käytetyn ajan ja nähdyn vaivan hukkaan valumisesta aiheutuvan romahduksen. Hetki menee, kun miettii taas seuraavaa yritystä, että miksi vaivautua. Eihän minusta ole kuin kakkossijoille. Mutta niin sitä vaan on pakko yrittää. Ei se helppoa ole. Eikä mielekästä.

Ja jottei tämä kaikki olisi näinkään helppoa, on valtiomme päätöksentekijät päättäneet kaikessa viisaudessaan, että työttömien tulee tehdä töitä 18 tuntia tai osallistua työttömyyspalveluiden tarjontaan viiden päivän ajan about jonkun kolmen kuukauden työttömyysjakson aikana, TAI MUUTEN (kuulostaa just niin kepiltä porkkanan sijaan) tukea leikataan. Kysynpä vaan, että mistä sen 18h töitä löytää??? Ja kuinka monta tuntia sen hakemiseksi meneekään… Ja että mistä ihmeestä sitä ihminen järjestää lapselleen hoitopaikan siksi aikaa? Huh. Kyllä olen kokoomuslainen ja tiedän, kyseinen puolue siellä istuu päätöksiä tehtailemassa. Mutta, että onko siellä ihan oikeasti mitään todellisuuden tajua tämän päivän työnhausta ja muista arkeen liittyvistä, osin heidän itsensä suunnittelemista arjen haasteista (kuten subjektiivinen hoito-oikeus)??? Tai saahan sitä tilattua kotiinkin lastenhoitajan, mutta kyllä se tulee sitten niin kalliiksi jo, että mieluummin antaa leikata sen rangaistusprosentin tuestaan pois. Ja minä kun luulin, että kaikenlaisia loukkoja tässä yritetään purkaa. Päinvastoin. Ihan lähtökohtaisestikaan ei kaikkia työttömiä voi laittaa samalle viivalle. Se on silkkaa typeryyttä, mutta harva sitä ymmärtää, ennenkuin itse kokee. Onneksi noilla maamme ykköspäättäjillä ei sellaista ole sopeutumiseläke turvanaan tiedossa hetkeen. Tekisi mieli päättää tämä kommarimaisesti VMP lausahdukseen ja irtisanoutua puolueestakin. Mutta eihän se mitään hyödyttäisi. Jatkan tässä siis kohti seuraavia rekrytointeja.

Ai niin ja kritisoijille tiedoksi. Olen hakenut töitä myös kaupan kassalta yms, mutta en pääse edes haastatteluihin asti. Etsivät varmasti pidempiaikaisia työntekijöitä, ja huomaavat, että oma tähtäimeni on toisaalla. Oman fysiikkani tuntien en myöskään viitsi hakea esimerkiksi siivoustehtäviin, sillä muutaman päivän jälkeen jäisin järjettömän kivuliaiden hermopinteideni kera sairaslomalle. Eikä se työnantajaa ajatellen ole kovinkaan kiva kuvio. Toisaalta, kai se kohta on pakko.

Työnhaku se vasta kovaa työtä onkin Read More »

Tavoitteena Lahden oma Pikku Kakkosen teemapuisto


Melkein kahden kuukauden blogitauko. Myönnetään. Vaaliähky voi iskeä kirjoittajallekin. Varsinkin kun tuottaa sisältöä moneen eri paikkaan, monelle eri taholle ja monessa eri muodossa.

Twitter on nousemassa uudestaan suosikikseni. Ei sitä turhaan microblogiksi kutsuta. Oikeaan blogiin kirjoittaessa pitäisi olla aina jotain ajatusta suurempaa mietintöä pohjana. Twitterissä riittää pieni aloitus, josta seuraa joskus laajempaakin keskustelua. Mielekkäämpää minulle, kuin tällainen yksinpuhelu.

Luottamuspaikat muuten jaettiin. Saanen jatkaa radio- ja tv-museosäätiön hallituksessa vielä tämän kuluvankin vuoden jälkeen. Se on aika huippu juttu, sillä mielestäni meillä on hommat pahasti kesken. Uusittu museo näyttelyineen on auki, mastosta hyppivät basehyppääjät, mutta näköalaravintola puuttuu vielä. Sen työstöä jatketaan. Radiomäki ja erityisesti museon alue olisi mielestäni oiva paikka Pikku Kakkos-teemaiselle, isolle leikki- ja touhupuistolle, jossa kierrellessä voisi pienemmät ja isommat kuluttaa aikaansa yhdessä tai erikseen. Nivoutuisi aika hyvin yhteen museon sisällönkin kanssa, onhan Pikku2 ilahduttanut meitä suomalaisia television katsojia jo 40 vuoden ajan. Tätä olen jo ehdottanut, ja aion tottavie jatkaa asian tiimoilta jatkossakin, tavoitteena puiston toreutuminen. 

Lisäksi toimin Sari Niinistön varajäsenenä Sivistyslautakunnassa, sekä Ida Rantasen varajäsenenä Päijät-Hämeen jätelautakunnassa.

Tavoitteena Lahden oma Pikku Kakkosen teemapuisto Read More »

Miksi Norja valtuustoon?

Vaalipäivä 9.4.2017 lähestyy.

Joten on aika todeta, MIKSI NORJA?

“Varmin vaaliuurnille astelija on kypsä keski-ikäinen 55–69-vuotias.”

Ja tiedättekö, hehän äänestävät yleensä oman ikäisiään, päättämään meidän kaikkien asioista. Päättämään lasten, nuorten, opiskelijoiden, perheiden, sinkkujen, työttömien, työntekijöiden, yrittäjien, eläkeläisten, terveiden, sairaiden, pyöräilevien, autoilevien, hiihtävien ja uivien ja ihan kaikkien kaupungissa asuvien ja tänne muuttavien arkisista asioista, vauvasta vaariin.

Että jos päätökset tuntuvat omasta vinkkelistä vähän vanhanaikaisilta eikä kovinkaan pitkäkestoisesti tulevaisuuteen tähtääviltä, niin missä vika? Siinä, ettei valtuustoon äänestetä enemmän nuorempaa porukkaa mukaan pitämään tulevaisuuden puolta! Tulevaisuuden, eli meidän, jotka täällä vielä useamman vuosikymmenen päästä katsomme aikaa taaksepäin ja toistelemme “voi kunpa silloin olisi osattu ajatella pidemmälle“.

Ei me nuoremmatkaan päättäjinä varmasti mitään taikatempuntekijöitä olla, mutta meillä on henkilökohtainen intressi rakentaa tulevaisuutta kestäväksi. Ei koteloimalla homekouluja, vaan rakentamalla uutta. Ei varhaiskasvatuksen laadusta säästäen, vaan turvaamalla lasten päiväkotikokemukset riittävän monella välittävällä sylillä ja huoltavalla kädellä. Ei suljetuissa kabineteissa, vaan yhdessä kuntalaisten kanssa.

Itse aion olla mukana rakentamassa Lahdesta hyvän olemisen kaupunkia, jonka voimme hyvillä mielin jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Siksi Norja ?? 3️⃣5️⃣0️⃣
#norjavaltuustoon
#350hyväonolla

Tankki täyteen Juhana Viléniä lainaten:

“En oo kovin nuori enää, mut en oo niin kovin vanhakaan!”

Eli just sopiva!

Miksi Norja valtuustoon? Read More »

Scroll to Top