Neuvola

Neuvolapalvelut ennaltaehkäisevän toiminnan keskiössä

Neuvolapalveluiden tulisi olla lapsiperheen tukipilari

Neuvolan tulisi olla paikka, joka perheen näkökulmasta auttaa, kuuntelee ja tuntee. Tuntee taustan, jatkaa siitä mihin jäätiin, ja tarjoaa ratkaisuja. Yhteiskunnan näkökulmasta neuvolapalvelut tulisi olla ennaltaehkäisevän toiminnan muoto numero yksi. Paikka, jossa perheen tai lapsen haasteet havaitaan varhaisessa vaiheessa ja niihin puututaan, niitä ohjataan.

Oma lapseni kävi juuri viimeisessä lasten neuvolassa. Jatkossa hän eskarilaisena kuuluu kouluterveydenhuollon piiriin. Vihdoin, ajattelin. Vihdoin saamme kouluterkkarin. Terkkarin, joka on tuttu vuodesta toiseen. Syy miksi ajattelin näin, on juuri siinä sanassa tuttu. Meillä ei koko neuvolan aikana ollut muuta kuin alati vaihtuva hoitaja. Lähes joka kerta uusi, vieras ihminen vastassa.

Tämä uusi ihminen kysyi aina, mitä kuuluu. Kuin oppikirjasta. Ja mitäpä suomalainen vastaa – ihan hyvää. Ihan hyvää, vaikka sielu huusi, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, auta mua, en osaa, en jaksa, en kykene. Täytettiin lomakkeita, jossa kysytään omasta jaksamisesta. Niitä osaa täyttää ihan eri asenteella halutessaan vain päästä vähällä selostuksella. En usko, että se on tarkoitus. En usko, että se on kaupungin tahtotila. Enkä usko, että se on asiakkaankaan toive.

Onneksi meillä oli hyvä tukiverkosto. Samassa tilanteessa olevia ystäviä, terveydenhuollon ammattilaisia ja muuten vaan luotettavia keskustelukumppaneita. Ajattelin, että meidän perhe on tässä nyt vaan joku väliinputoaja. Eihän tämä systeemi toimi lainkaan niin kuin sen pitäisi, jos muut kokevat samoin.

Viimeisen neuvolakäynnin jälkeen rohkenin laittaa Lahden alueen vanhemmat -ryhmään Facebookissa kyselyn, onko heillä ollut neuvolassa vaihtuvuutta työntekijöiden osalta. Mitä luulette vastausten kertoneen?

Vain viidesosalla perheistä on pysynyt sama neuvolatyöntekijä läpi asiakkuuden

Voisinpa sanoa, että ajatukseni perheestämme väliinputoajana olisi ollut totta. 546 vastaajasta 245 ihmistä minä mukaan luettuna vastasi, että työntekijä on vaihtunut samassa neuvolassa useamman kerran. 153 vastasi, että samassa neuvolassa vaihtunut muutaman kerran ja viiden kohdalla kerran. Vain 32 kertoi vaihtumisen syyksi sairastumisen tai muuton. Oletin tämän nousevan korona-aikana suuremmaksi luvuksi. Sentään 111 vastasi heillä olleen sama hoitaja koko ajan. Siis vain noin viidennes vastaajista. On aika hurjaa, että enemmistöllä vastaajista oli kokemus usein vaihtuvasta työntekijästä.

kuvakaappaus kyselystä

Onko meillä neuvolapalvelut asiakasprosessien osalta kunnossa?

Uskon, että parantamisen varaa on nimenomaan siinä systeemissä, miten asiakkaita eri työntekijöille jaetaan ja miten sijaistamiset kokonaisuus huomioiden hoidetaan. Jokainen neuvolatyöntekijä tekee työtään parhaansa mukaan ja täydellä sydämellä, mutta systeemi sakkaa. Toivon, että Lahdessa tämä asia laitetaan välittömästi tarkastelun alle ja kuntoon. Meillä ei ole varaa pallotella perheitä hentoisesti ilmassa vaan pitää ottaa heistä koppi ennaltaehkäisevän tuen näkökulmalla.

Lapsen varpaat kuvituskuvana

Neuvolapalvelut ennaltaehkäisevän toiminnan keskiössä Read More »

Pitäiskö tästä puhua kotona?

Alakoululaiset jäi kiinni rysän päältä rikkoessaan toisten omaisuutta. Lapset eivät ymmärtäneet sen olevan väärin, koska joku muukin oli niin tehnyt. Lasten vanhemmille tästä ehdotettiin puhuttavan kotona vähän lisää. Siis tottakai, näinhän sitä luulisi jokaisen vanhemman tekevän, kiittävän tiedosta ja ottavan homman haltuun lasten kasvattajana. Opettavan, mikä on oikein ja mikä väärin, miten saa toimia ja miten ei. Ehkä miettivän yhdessä, miten asian voisi korvata ja miten toimia vastaisuudessa esimerkiksi silloin, kun näkee muiden tekevän vastaavaa. Sitähän se on, vanhemmuus. Mutta yllättäen vanhemmat olivatkin huolissaan lastensa saavan niskoillensa syyt jostain, mihin muutkin olivat olleet osallisina.

Milloin se, että joku toinen on toiminut väärin, on oikeuttanut myös muut toimimaan niin? Ja milloin tällaisen toiminnan hyväksymisestä on tullut hyväksyttävää? Koska siitähän tuossa esimerkissä on kyse. Ja vastaus on yksinkertainen. Silloin, kun vanhempi on kadottanut ajatuksen itsestään kasvattajana. Miksi näin pääsee käymään?

Siluettikuvassa lapsi ja vanhempi

Kun vauvat on äitiensä vatsassa, käydään äitiysneuvolassa. Kun lapset on ulkona maailmassa, unohdetaan vanhemmat neuvolakäynneillä melko totaalisesti. Kaikki asiat keskittyy lapsen kasvuun ja taitojen kehittymiseen. Kukaan ei kysy miten vanhemmat kasvattajina pärjäävät ja edistyvät. Sellaisia peruskysymyksiä ruoasta ja nukkumisesta, jaksamisesta ja pärjäämisestä kyllä, mutta ei kysymyksiä kasvattamiseen liittyen yhtään syvemmin.

Mielestäni neuvoloissa olisi mahdollisuuden paikka ohjata vanhempia paremmin siihen, että oppivat ottamaan enemmän vastuuta lastensa kasvattamisesta kunnon kansalaisiksi. Nykyinen neuvolasysteemi on varmasti monelle hyvä ja auttava, ja asioihin varmasti saa kasvatuksessakin tukea ja apua, jos pyytää ja kysyy. Tai jos vastaa joihinkin tiettyihin kysymyksiin “väärin”, jotta neuvolahoitajan hälytyskellot soi. Mutta harva sellaista lopulta ehkä tekee tai apua pyytää. Varsinkaan ne, joille se eniten olisi tarpeen, koska eivät tajua olevansa hukassa kasvattajina.

Pienen lapsen käsi aikuisen käden päällä

Pitäiskö tästä puhua kotona? Read More »

Scroll to Top