nuoret

Lapsiperheiden asialla

Työskennellessäni Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä 2013-2015 pääsin tutustumaan lapsiperheiden arjen moninaisiin haasteisiin niin valtakunnallisesti, mutta erityisesti paikallisesti täällä Lahdessa. Hyvinkin läheltä. Työssäni opin erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta saamaani kokemuspohjaista tietoa ammentaen, samalla kun sain viimekäden tietoa suoraan maan parhailta ammattikasvattajilta. Tämä mahdollisti ja mahdollistaa edelleen asioiden laajemman tarkastelun.

Mielestäni varhaiskasvatuksessa tulisi panostaa laatuun siten, että hoitavia käsiä on lakisääteistä minimimäärää enemmän. Etenkään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen 20h/viikko ei tätä tavoitetta auta, vaan päinvastoin. Se saattaa jopa nostaa päiväkotiryhmien todellista lapsimäärää puolikkaiksi laskettavien osapäivähoitolasten myötä. Lisäksi hoito-oikeuden rajaaminen ja perhekohtainen tarkastelu lisää hallinnon työtä ja kirjaimellisesti sitä paperin pyörittelyä, mikä pahimmillaan syö rajauksen tuomat, niin sanotut säästöt. Puhumattakaan myöhemmistä tuki- ja erityispalveluiden kasvavasta tarpeesta kustannuksineen.

Koska osa vanhemmista katsoo asiaa pidemmälle tulevaisuuteen, on nykymenolla mahdollistettava jatkossakin perheiden valinnanvapaus pienten lasten päivähoidon osalta. Kotihoito on jatkossakin valinta, ja sitä tukemaan olisi Lahdessakin aiheellista tarjota kuntalisä, joka päivähoidon järjestämiseen verrattuna on suorastaan edullista. Toki joissain perheissä tilanne on sellainen, että päivähoito on kotihoitoa parempi vaihtoehto lapselle, ja siihen tulee jatkossakin erilaisten perhe- ja tukipalveluiden, kuten neuvolan kautta tarttua. Kuitenkaan tämä “varmuuden vuoksi kaikki lapset noin 1-vuotiaasta alkaen päivähoitoon” -malli ei mielestäni ole valinnanvapauden mahdollisuutta mukaileva.

Myös koulujen suuret ryhmäkoot ja huonosti, vähin resurssein toteutettu inkluusio tulevat aiheuttamaan nyt syntyneistä säästöistä huolimatta suuria kustannuksia myöhemmin tulevaisuudessa. Opettajien ja ohjaajien jaksamiseen ja jatkuvaan koulutukseen kaikenaikaa muuttuvassa työympäristössä erilaisine vaatimuksineen on panostettava entistä enemmän, niin varhaiskasvatuksessa kuin opetuksessa.

Ja kyllä. Tämä vaatii rahaa. Enkä näitä asioita voi siksi luvata, koska kaupungin budjetti on rajallinen. Eikä olisi kovin järkevää luvata muutenkaan mitään, sillä yhtenä 59 valtuutetusta ei kukaan yksin päätöksiä tee. Mutta nämä ovat mielipiteitäni, arvomaailmaani kuvaavia tahtotiloja. Jos olet samoilla linjoilla, on meillä yhteinen tavoite.

NORJA VALTUUSTOON!

PS. Olen ihan vakuuttunut, että niinkuin sote-puolella oli, hyvinvointikuntayhtymähän sen on toimillaan hyvin osoittanut, on myös sivistyspuolella paljon karsittavaa hallinnon puolella. Rahoja voisi tuolloin ohjata enemmän varsinaiseen tekemiseen.

Lapsiperheiden asialla Read More »

Lahti esimerkinnäyttäjäksi lasten harrastustakuussa

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asettanut puolueen tavoitteeksi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ajaman harrastustakuun toteutumisen. Sen myötä jokaiselle lapselle taustoista huolimatta pystyttäisiin mahdollistamaan yksi harrastus. Orpo korosti harrastustakuun olevan hyvä ja konkreettinen tavoite, joka voitaisiin kaikkien päättäjien yhteistyöllä saavuttaa. Samalla hän haastoi tekemään valtuustoaloitteita ympäri Suomen ja lupasi itsekin ryhtyä toimeen omassa kotikaupungissaan Turussa. Ja näin kävi. Turussa kokoomuksen valtuustoryhmä jätti aloitteen harrastustakuun toteuttamisesta.

Jos Turku tähän pystyy, pystymme me Lahdessa varmasti parempaan, sillä olemme tietyllä tapaa edelläkävijöitä. Meillä on jo nyt upeat puitteet monille harrastuksille liikunnassa ja kulttuurissa, laaja kirjo erilaisia mahdollisuuksia tarjoavia seuroja ja yhdistyksiä, kerhotoimintaa, työpajoja ja vaikka mitä. Ennen kaikkea meillä on kaupungin järjestämät suuret harrastemessut, joissa lapset ja nuoret ilmaiseksi osana koulupäiväänsä pääsevät tutustumaan alueemme tarjontaan. Tänäkin vuonna mukana oli yli 80 palveluntarjoajaa, kun messut toista kertaa järjestettiin. Lisäksi Lahtiliikkuu.fi –sivusto listaa Lahden alueen urheilupalveluita tarjoavat tahot näppärästi yhdellä sivulla, niin lapsia kuin aikuisiakin ajatellen. Kaupungilla on myös Lahen lapset liikkuu –lukkari, josta voi löytää kivan lajin kokeiltavaksi. Hyvin ovat asiat, mutta aina on parantamisen varaa. Kaikki lapsille harrastuksia tarjoavat tahot voisi tuotekuvauksineen (sisältäen kustannukset) löytyä listattuna yhden sivun alta. Siis myös muut kuin liikuntaa tarjoavat tahot, vaikka Lahti urheilukaupunki onkin. Tämän voisi varmasti kaupunki toteuttaa helpostikin, onhan yhteistyö harrastemessujen myötä hyvällä tolalla seurojen kanssa.

Tarjontaa kyllä löytyy, ja tutustumaankin pääsee helpolla, mutta millä tasolla harrastamisen hinnat täällä keikkuvat? Toki ne vaihtelevat lajien välillä. On sanomattakin selvää, että suunnistamisen ja taitoluistelun vaatimat varusteet ja paikka, jossa harrastetaan, ovat kustannuksiltaan aivan eri tasolla. Lahdessakin on kaikille avoimia ja ilmaisia yleisöluisteluvuoroja muutaman kerran viikossa, mutta mikäli taitoluistelua haluaa oikeasti harrastaa, on liityttävä seuraan ja jäävuorot valmennuksineen maksavatkin sitten niin paljon, ettei kaikilla siihen ole varaa. Harrastuksen pitäisi olla lapselle itselleen mieluinen, ei aikuisen tai pahimmillaan vanhemman lompakon valitsema. Lahdessakin voi tietysti täydentävänä toimeentulotukena saada 200€/vuodessa lapsen harrastusmaksuihin, mutta mikäli perhe ei muuten ole toimeentulotuen varassa, ei tuotakaan tukea käsittääkseni saa. Miten siis muiden pienivaraisten perheiden lapset saisivat tukea harrastuskuluihinsa? Olisiko Lahdessa mahdollista ottaa käyttöön harrasteseteli, jota myös muut kuin toimeentulon asiakasperheet voisivat hakea, mutta jolle kuitenkin olisi varallisuusrajat määritelty? Tämä jos mikä olisi yksi vielä ottamaton askel kohti harrastustakuun toteutumista täällä Lahdessa. Tehdään Lahdesta esimerkinnäyttäjä harrastustakuun toteuttamisessa.

 

Julkaistu ESS Mielipide 30.9.2016

 

Lahti esimerkinnäyttäjäksi lasten harrastustakuussa Read More »

Suhteellista

Etelä-Suomen Sanomien artikkelin ”Lähikauppa haluaa kitkeä suhteilla saadut työt” perusteella on jotenkin huono, jos löytää duunin suhteiden kautta. Onko niin? Eikö tässä taloudellisessa tilassa, jossa firma toisensa perään käynnistää YT-neuvottelut ja vähentää väkeään, ole vain hyvä jos joku – erityisesti joku nuori – onnistuu löytämään itselleen kesätyön, tuli se sitten työkkärin tai tuttavien kautta, eli niin sanotusti suhteilla? Toki on ihan ymmärrettävää, että jossain isossa putiikissa halutaan, että kaikki hakijat ovat samalla lähtöviivalla. Mutta ovatko ne kuitenkaan…

Itse pääsin omassa työssäni tekemään rekrytoinnin suhteita käyttäen. Tapauksessani oli kyse joko tai –tyyppisestä tilanteesta. Joko ollaan ilman, koska resurssit eivät riitä suuremman rekryprosessin läpikäymiseen ja koska aikaa oli todella rajoitetusti, tai sitten kartoitetaan lähipiiristä josko löytyisi joku kriteerit täyttävä henkilö työllistettäväksi. Sellainen löytyi, ja minulle tuli hyvä mieli. Siksi, että sain työntekijän, ja siksi, että sain työllistettyä yhden aktiivisen nuoren edes hetkeksi.

Kaikilla meillä on jotain suhteita. Sukulaiset, naapurit, kaverit… Ei se suhteiden kautta saatu työkään välttämättä tule kultatarjottimella nenän eteen. Näiltä ns. suhteiltaan voi aktiivisesti kysellä, josko töitä olisi tarjolla ja välittää eteenpäin viestiä, että tästä osoitteesta löytyisi tehokas työntekijä jos vaan paikkoja aukeaa. Se voi poikia töitä, jos ei nyt, niin myöhemmin.

Hyvän käyntikortin itsestään voi tehdä myös tekemällä sen mihin ryhtyy, täysillä, tehokkaasti ja ahkerasti. Kyllä sellaiset ihmiset muistetaan. Jos ei työn merkeissä niin muuten. On ollut outoa mutta varsin positiivista huomata miten moni täysin tuntematon ja asiayhteydestä riippumaton ihminen on minutkin aikanaan bongannut Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan puheenjohtajana. Sellaiset melko vaikutusvaltaisetkin ihmiset. Samanlaista ”käyntikorttia” toivon rakentavani myös nykyisessä ja tulevissa töissä. Enää ei hienolla CV:llä pitkälle pötkitä. On hyvä ajatella, että koko maailma on verkostosi, osa siitä on toistaiseksi piilossa. Ja tähän sopii liuta vanhoja sananlaskuja kuten ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” tai ”niin makaa kuin petaa”. Miettikääpä sitä omaa käyntikorttianne rakennellessa.

Suhteellista Read More »

Scroll to Top