Peruskoulu

Lahtiko lapsiystävällinen

Lahti ei taida todellakaan enää olla lapsiystävällinen kaupunki. Jos se sitä koskaan edes olikaan, vaikka edellisessä strategiassa niin oli hienosti tavoitteeksi linjattu:Keskeisessä asemassa strategiassa on lapsiystävällinen kaupunkikehitys.” Ja sekin linjaus poistettiin männä vuonna kun strategia uusittiin. Tilalle tuli jotain ympäristö, kansainvälisyys, yritysmaailma höttöä. Tosi tärkeetä. Lapsethan ei juurikaan ole tärkeitä tälle vanhusten kaupungille tulevina veronmaksajina.

Miksi kiehuu taas? Luin ystäväni image1 (8)Facebookista, että Lahden Ahtialan koulussa on 9.-luokkalaisia ohjeistettu ostamaan ruotsin ja enkun kirjat itse. Ainakin. AINAKIN, eli ehkä myöhemmin muitakin kirjoja. Koska rahat on loppu. Lukuvuosi alkoi tiistaina ja rahat on loppu. 9. luokka on peruskoulua ja osa oppivelvollisuutta. Sen kuuluu olla maksutonta, kuten Opetushallitus asian selkeästi ilmaisee: “Perusopetus tuottaa kaikille saman jatko-opintokelpoisuuden ja se on maksutonta. Opetuksen lisäksi oppikirjat ja muu oppimateriaalit sekä työvälineet ja aineet ovat maksuttomia.” Hienoa Lahti. Ei ihme jos PISA-vertailussa painuu tämä maa kohta alaspäin.

Ja miten käy yhdenvertaisuuden? Toisessa koulussa saat, kuten kuuluukin, kaiken maksutta. Toisessa joudut maksamaan oppikirjoista, jos edes rahaa niihin vanhemmilta löytyy. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Jouni Välijärven kokoama tutkimus “Tasa-arvon toteutuminen suomalaisessa peruskoulussa” on tässäkin kohtaa varsin ajankohtainen: “Kaikissa PISA-tutkimukseen osallistuvissa maissa oppilaan sosio-ekonomisen tausta on vahvasti yhteydessä osaamiseen. Sosio-ekonomisen tausta vaikuttaa Suomessa selvästi keskimääräistä vähemmän osaamisen, mutta taustan vaikutus näyttäisi olevan hieman kasvussa.” Ei ihme, jos on hieman kasvussa.

Onneksi sentään tuon Facebook-keskustelun bongasi myös Lahden sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja Sari Niinistö, joka lähti asiaa heti selvittämään. Toivotaan, että tilanne ratkeaa pian. Moni on kirjat jo tilannut ja maksanutkin. Järjettömältä kuitenkin kuulostaa myös se, että asiasta ei olisi saanut puhua. Siis mitä ihmettä?! Yleensä kun jonkun toimialan rahat loppuvat, koska budjetti on tehty rajalliseksi, on siitä tapana nostaa meteliä. Nyt pyydettiin hiljenemään. Hieman kummaksuttaa mihin rahat on menneet. Ei sentään budjettiakaan voi niin väärin laatia, että sieltä unohtuisi oppikirjamaksut. Vaikka parakkeja toisensa perään tässä kaupungissa joudutaankin vuokraamaan homekoulujen väistötiloiksi ja niistä suuria kustannuksia tulee, ei ne mitenkään budjetissa voi vähentää tuollaisia pakollisia ja lakisääteisiä menoja. Toki koko toimiala on ahtaalla niiden vuoksi, mutta silti ne oppikirjakulut ja parakkivuokrat ovat eri kustannusryhmissä. Eihän kuuluisan Toriparkinkaan rahat syöneet rahaa vanhustenhoidosta tai muusta (joo huono läppä!). Toisaalta taas, eihän mikään muu kuin päätöksentekijät määritä sitä, kuinka paljon rahaa milläkin sektorilla on käytettävissä. Tarvittaisiin vain tarpeeksi vahvoja ja uudistushaluisia päätöksentekijöitä noita vanhoja sektoreita ja niiden rahanjakoa muuttamaan. Ja paino monikossa päätöksentekijöitä. Yksi uudistusmielinen ei saa aikaan mitään. Kahdessa on sentään jo hyvä alku, kolmessa jopa potentiaalia.

Lahtiko lapsiystävällinen Read More »

Ruotsinkieli ja kun kärpäsestä tuli härkänen

Tässä viime aikoina ruotsinkielen perusopetus on puhuttanut. On tappouhkauksia, on pakkoruotsin vastustamiseen liittyvää kampanjointia (niinkuin jo useina vuosina) ja on vaikka mitä. Erityisesti haluan nostaa esiin sen seikan, että ennen kaikkea muuta on asian tiimoilla paljon harhaanjohtavaa tietoa.

Facebookin Lahti -sivustossa käytiin hiljattain kiivasta keskustelua pakkoruotsista. Ymmärrän, että valinnanvapaus on kaiken A ja O, ja sen puolesta perustellaan ruotsinkielen opintojen niin sanotusta vapauttamisesta valinnaisten aineiden puolelle. Mutta sitä en ymmärrä, että keskusteluissa pelataan virheellisillä faktoilla.

Keskustelussa argumentoidaan pakollisilla ruotsinkielen lukio-opinnoilla, mikäli mielii korkeakouluihin opiskelemaan ihan oikeasti. Lukion suorittaminen tai edes ylioppilastutkinto ei ole vaatimuksena korkeakouluopinnoille. Keskustelijoiden mukaan on joka tapauksessa pitkät ruotsinkielen opinnot suoritettava, mikäli korkeakouluun mielii. Mutta vähän niinkuin makuasiat, on tämäkin kai asia josta ei voi kiistellä. Mikä on toiselle pitkä, se voi olla toiselle pätkä. Korkeakouluun voi hakea, kun on suorittanut esimerkiksi ammatilliset opinnot. Esimerkiksi Salpauksen merkonomiopintojen ammattiin valmistavassa 120 opintoviikon opetussuunnitelmassa on yksi pakollinen ruotsin kielen kurssi laajuudeltaan yksi opintoviikko. Se tekee alle 0,85% koko ammattitutkintoon vaadittavista opinnoista.

Korkeakouluissa itsessään suoritetaan yleensä vähintään pakollinen ruotsin kurssi, jota myös ns. virkamiesruotsiksi aikanaan kutsuttiin. Omassa koulutusohjelmassani opintojen laajuuden ollessa 240 op, oli tämä yksi ja ainut ruotsin kurssi, laajuus 3 op. Eli siis korkeakoulusta voi valmistua, kun tutkinnosta 1,25% on ruotsia. Korkeakouluopintoja ovat yhtä lailla yliopisto- tai ammattikorkeakouluopinnot.

Kuuluvin argumentointi pakkoruotsin vastustajilla on yleensä se, että perusopetukseen sisältyy kolme vuotta ruotsin opiskelua. Tämähän ei pidä paikkaansa. Ruotsi toisena kielenä aloitetaan yleensä yläasteella, jonka aikana (7.-9. luokat) suoritetaan tietty määrä kaikille yhteisiä (eli pakollisia) ruotsin opintoja. Kun katsoo esimerkiksi Lahden perusopetuksen tuntijakoa, huomaa, että koko peruskoulun vähimmäismäärästä vain 2,7% on ruotsin kieltä.

Loppujen lopuksi minulle on aivan sama, jatketaanko pakkoruotsin opettamista, vai annetaanko lasten itse päättää mitä haluavat opiskella. Itse olen erittäin kiitollinen, että ruotsia on opiskeltu, ja oikeastaan toivon, että ruotsin opetusta olisi ollut enemmän. Minulla on toki henkilökohtaiset intressini asiaan, mutta myös näin myöhemmin työnhakijana olen huomannut miten monissa paikoissa sujuva ruotsinkielen taito on vähintäänkin etu, jollei jopa vaatimus.

Ihmettelen kyllä, miten paljon hukkaan heitettyä energiaa pakkoruotsin vastustajilla onkaan vuosien saatossa tähän kulunut. Ja niinkuin missä tahansa asiassa, jonka puolesta taistellaan, on tässäkin saatu aikaan omituiset mittasuhteet ja  kuten alussa sanottua, vääristyneesti faktoiksi kutsuttavia mielipiteitä. Miksi juuri tässä asiassa moni luottaa varhaisteini-ikäisten kykyyn arvioida tulevaisuuttaan ja tehdä valintoja sen pohjalta? Vai annetaanko sittenkään mahdollisuuksia lapsen omiin valintoihin, kun vanhempien pakkoruotsivastaisuus paistaa varmasti naapurikuntaan asti kielivalintojen tullessa ajankohtaisiksi…

Swedish boy

Ruotsinkieli ja kun kärpäsestä tuli härkänen Read More »

Scroll to Top