Suomi

Eilen kun kai sitten virallisesti aloitin kuntavaalikampanjoinnin avaamalla Facebook-sivuston, alkoi ihmisiltä kivasti tipahdella viestejä ideoineen ja ehdotuksineen siitä, mitä Lahdessa pitäisi tehdä ja mitä koko maassamme pitäisi tehdä. Palataan niihin aiheiisin vielä myöhemmin.

Vanhuspalvelulaki on nyt se juttu mikä puhututtaa. Yleisesti moititaan lakiesityksen henkilöstön määrään perustuvia ehtoja ja ilmeisesti myös aiheesta. Toimintaterapeuttiystäväni avautui aiheesta näin: “Omassa työyksikössäni vaadittu 0,7 tarkoittaa sitä, että hoitajia pitää palkata sairaalaan ja meidän kotihoidon tiimistä lähtisi 5 paikkaa pois! Risikon ajamana lain piti satsata kotihoitoon, kun nyt esitystä ajava ministeri painottaa pitkäaikaishoitoon. Terminä pitkäaikaishoito on huono, koska esim. palvelutalot eivät siihe kuulu ja paikkoina ne ovat sellaisia, missä ihminen hoidetaan loppuun saakka, toisin sanoen PITKÄÄN.” Ei se kauhean fiksulta kuulosta näin äkkiseltään.

Menemättä tällä kertaa syvemmälle itse lakiesitykseen, tuli mieleeni tässäkin keskustelussa moitteet siitä, miten kuntavaalien (tai milloin minkäkin vaalien) alla esityksiä valtionkin tasolla tehdään vokotellen äänestäjiä omalle puolueelle. Sitä pohdintaa tapahtuuko oikeasti näin, on turha käydä. Tuskin kukaan ministeri on pestiinsä astunut vain promotakseen omaa puoluetta. Näin ainakin vakaasti toivon. Toki on siitä aina etua omalle egolle, jos päätöksiä tehdään oman puolueen tavotteiden mukaisesti. Ja jos ministerinä toimii puolueiden puheenjohtajia, on oman puolueen nostatus aivan varmasti yksi ministereiden henkilökohtaisista tavotteista.

Mutta oletteko koskaan miettineet, olisiko esitykset ja päätökset erilaisia, jos ministerin saappaisiin astuessaan hallituksen jäseniltä presidentin tapaan vaadittaisiin sitoutumattomuutta ja luopumista puolueensa jäsenkirjasta? Toimisiko hallitus silloin enemmän Suomen etuja tavoitellen, kun takaraivossa ei huutaisi vaatimukset siitä, mitä tulee saada aikaiseksi, jotta puolue on tyytyväinen. Aina ei puolueen ajama asia ole välttämättä se paras ratkaisu Suomelle. Kun sitoutumaton hallitus työskentelisi vain ja ainoastaan Suomelle, ei energiaa ja aikaa tuhlaantuisi kahteen suuntaan kumartelulle.