Verotus

Ne työttömät

Innostuin korjaamaan ehdokaskollega Mikan veroaiheiseen blogiin liittyen, että työtönkin maksaa veroa. Itseasiassa työttömyyspäivärahan verotus on suhteessa ankarampi mitä saman verran palkkaa tienaavalla. Miksi näin? Joskus aikanaan tämä lienee säädetty kannustimeksi työttömyyden sijaan ansaita palkkaa työssä, jolloin samasta summasta käteen jää enemmän. Fiksuahan se onkin niin, harmillista vain, ettei sitä asiaa oikeastaan missään mainosteta eikä moni varmaan asiaa tajuakaan.

Työttömistä puhuttaessa karsastan kuitenkin aina sitä stereotyyppistä ajatusta yhteiskunnan varoilla elelevästä sohvaperunasta, jota ei vain kiinnosta työnteko. Toki niitäkin takuulla löytyy, samoin kuin rappioalkoholisteja, joiden etuudet valuvat suoraan kurkusta alas. Tähänkin on toki syynsä, miksi ovat tällaiseen tilanteeseen päätyneet.

Työttömien joukossa on kuitenkin osaavia, fiksuja, työntekoon motivoituneita työnhakijoita, joita ei syystä tai toisesta ole onni potkaissut rekrytoinneissa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että monta hakemusta päivässä yli vuoden ajan kirjoittaneena, se ei aina ole helppoa. Usean kerran monivaiheisissa rekrytoinneissa saavutetut kakkossijat eivät lämmittäneet yhtään, vaikka olinkin siihen mennessä peitonnut kymmeniä tai satoja hyviä hakijoita. Silti joku oli aina parempi. Sillähän ei saanut olla merkitystä maaliviivalla häviämiselle, että olin pienen lapsen äiti. Eihän?

Löydä työ -painike tietokoneen näppäimistöllä

Kyse ei myöskään ollut siitä, ettäkö olisin ollut nirso. Hain siivoojaksi, kaupan kassalle, varastotöihin, postittajaksi, mutten päässyt edes haastatteluihin asti, koska erästäkin rekrytoijaa siteeraten ”olisit kallis rekry, kun siirtyisit uusiin tehtäviin heti sellaisen tullessa vastaan ja perehdytys menisi hukkaan”. Tai jopa liian kokenut johonkin tehtävään. Miettikääpä sitä. Muutamia paikkoja taasen en kyennyt ottamaan vastaan, koska ne olisi pitänyt aloittaa heti, eikä lapselle ollut tuolloin päivähoitopaikkaa. Ei sitä sillä hetkellä voinut ennaltakaan hakea, kun Lahdessa subjektiivinen päivähoito-oikeus oli tuolloin rajattu. Olisihan sitä voinut palkata hoitajan, mutta loppupelissä oma työn tekeminen olisi tehnyt perheen tuloihin ison miinuksen, ja ihan niin innokas veronmaksaja en sentään ollut, että sellaiseen olisin lähtenyt. Maksoinhan sitä paitsi veroja ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahastani.

Hetkittäin kuitenkin huomasin toivottomuutta työnhaussa. Uskoin, etten koskaan pääse töihin. Harmittelin, miksi sain perheenlisäystä kesken määräaikaisen työsuhteen. Olisin varmaan saanut jatkoa ja vakinaistettua paikkani ilman tätä onnellista perhetapahtumaa. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi kohdallani hyvin. Sain osaamisellani esimerkiksi luottamustehtävissä osoitettua sellaisia taitoja ja tietoja, joilla pääsin kuin pääsikin takaisin työelämään.

Tiedän, että kaltaisiani on tällaisena silpputyön aikakautena useita. Eikä pelkästään pienten lasten vanhempia, vaan ikään ja taustaan katsomatta kaikenlaisia ihmisiä, joiden into ja motivaatio tehdä mitä tahansa työtä ei vaan riitä, tai on jopa liikaa työnantajille. Nämä ihmiset eivät ansaitse ryhmittelyä yhteen ja samaan ”ne työttömät” lokeroon. (Ja älkää ymmärtäkö niin, että Mikan blogissa olisi näin tehtykään. Siitä kirjoituksesta päässäni syttynyt ajatus työttömien verotuksesta kirvoitti vain ajatteluani tähän, mitä nyt luet.) He ovat yhteiskuntamme kultahippuja. Täynnä intoa, tahtoa ja taitoa. Meidän pitäisi panostaa kaikkemme siihen, että he eivät luiskahda tuon itseänikin höyhenen kevyesti hipaisseen toivottomuuden puoleen, koska sieltä voi toisinaan olla vaikea kammeta ylös, vaikka eteen tuotaisiin kultatarjottimella se unelmien työpaikka, josta se tarmoa täynnä oleva aiempi työnhakija uskalsi vain haaveilla salaa.

Ne työttömät Read More »

Alkoholin menopaluu-lippu

Kaikkihan me tiedämme, että suomalaiset on tietyllä tapaa hulluja. Ne matkustaa laivalla Tallinnaan ostaakseen sieltä hieman halvempaa olutta, siideriä ja muuta alkomahoolia litrakaupalla. Kukaan ei laske matkustamiseen liittyviä matka- ja sivukuluja (kuten ruokailut) juoman hintaan. Vaikka noita reissuja tehdään aika paljon motiivina juurikin se juomien ostoskelu (älä yritä, et sinä sinne mitään maisemia lähtenyt katselemaan 4h -maissa risteilyllä!), selitellään matkakuluihin viitatessa aika usein, että muutenkin olisi Viroon matkustettu, mutta nyt kun siellä kerran käytiin niin pitihän sitä samalla juomaakin raahata tuliaisina. Että olutlaatikon hinta nyt oli sitten sen 14,90 euroa, ja se oli silkkaa voittoa siihen verrattuna, että vastaava laatikko Suomessa maksaa 22 euroa. Ei sillä nyt niin väliä, että risteily bussikuluineen maksoi muutaman sata euroa enemmän kuin se paikallisbussimaksu lähimpään Prismaan tai ihan perinteinen apostolin kyyti lähi-Siwaan.

Hyväähän se tekee niin sanotulle matkailulle. Risteilijät täyttyy matkustajista ja tilastot huutavat julkisuuteen kuinka paljon me suomalaiset käymmekään rakkaassa naapurimaassamme ikäänkuin osoittaakseemme arvostusta maiden välisille suhteille. Se mikä tästä kaikesta tekee kummallista, on se, että myös se juoma, jota suomalaiset käyvät Virosta ostamassa (yleisesti ottaen sieltä näkee kärryissä kuljetettavan pääsääntöisesti suomalaisista marketeistakin löytyviä tuotteita), valmistetaan ensin Suomessa, ja kuljetetaan sitten Viroon, josta kuluttajat voivat ne hakea takaisin Suomeen ”halvalla”. Ainakin jossain vaiheessa myös erään nimeltämainitsemattoman iisalmelaispanimon omistuksessa olevan virolaispanimon tuotteita valmistettiin Suomessa ja kuljetettiin Viroon myytäväksi, joten aina ei pelkästään kotimaisten markettien hyllyiltä tutut tuotteet ole niitä omituisen menopaluu-matkan tekeviä juomia.

Se, että tässä olisi jollekin luontoaktivistille hyvä sauma puuttua turhaan Itämerta saastuttavaan matkustamiseen, on tässä myös näin hallituksen kehysriihen tuloksia ajatellessa hieman omituinen verotukseen liittyvä seikka. Hallitus nimittäin päätti jälleen nostaa alkoholiveroa väkevien juomien osalta 15% ja mietojen juomien osalta 10%. Edellinen korotus tehtiin viime vuoden (2012) alussa. Tuolloin prosentit olivat toisinpäin. Uudella veronkorotuksella hallitus tavoittelee 125 miljoonan lisävoittoa veroissa. Näin uutisoi muunmuassa MTV3. Palataanpa takaisin viime vuoteen. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto kertoi jo vuosi takaperin olutmyynnin laskeneen 5% tammi-helmikuun aikana alkuvuoden veronkorotuksen jälkeen (ei, tipaton tammikuu ei ole syynä tähän, sillä vertailut tehdään edellisvuosien vastaavaan aikaan, jolloin myös oli tipaton tammikuu). Tilastojen mukaan alkoholiveron nostot ovat aina näkyneet kotimaisessa myynnissä negatiivisena. Jonkun mielestä se on positiivista. Tulee kuitenkin muistaa, että se alkoholin määrä on kuitenkin aika vakio. Se mitä Suomesta ei osteta, tuodaan muualta. Liitto kertoo uusimmassa tiedotteessaankin, että jo nyt noin 20% kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista tulee ns. tilastoimattomasta kulutuksesta. Liitto kertoo myös karua faktaa, että pelkästään matkustajatuonnin vuoksi valtio menettää vuodessa yli 300 miljoonaa veroeuroa. 

Nyt kun vero taas nousee, on oletettavaa, että tekstin alussa kuvailemani hulluus nostaa taas päätään, ja olutta haetaan kahta kauheammin lahden toiselta puolen. Vaikka tuossa edellä mainitussa tiedotteessa painotetaankin vahvasti myös kotimaista työllisyysasiaa nimenomaan olut-tuotannossa, en usko, että veronkorotus juurikaan työn määrään ja näin ollen työpaikkoihin tulee vaikuttamaan, ainakaan siellä tuotannon puolella (myyntipuoli on sitten eri juttu… jos ei tavara liiku kaupoista eteenpäin, ei sitä liene tarpeen sinne kauppoihinkaan myydä). Kuten jo totesin, Suomessa valmistettu olut myydään suomalaisille Viron kautta. Ainut joka tässä kaiketi häviää, on valtio. Niin ja kotimainen kauppa. Voittajamaa on Viro. Kaupparaha menee sinne, alkoholin haitat kustannuksineen pysyvät Suomessa. 

Että ei muuta kuin CHEERS!

beertoast

Alkoholin menopaluu-lippu Read More »

Scroll to Top