Vastuullista pankkitoimintaa
”Asuntolainaa voi pian saada vain 80 prosenttia hinnasta” uutisoi Aamulehti syyskuussa. Marraskuun alussa Taloussanomat julkaisi laskelman, kuinka paljon eri kaupungeissa tulisi asunnon ostosta haaveilevan takataskusta löytyä riihikuivaa jo pankkiin mennessään omarahoitusosuuden nimissä. Aika huiketa summia, jos ajatellaan vaikkapa nuorta ensiasunnon ostajaa tai vastaavasti isomman perheasunnon hankkijaa. Omakotitaloja listassa ei ollutkaan, mutta jo tämän hetkisestäkin tilanteesta kertoo paljon, että myynnissä olevat kohteet eivät juuri tunnu puolen vuoden tarkistelun otoksella liikkuvan suuntaan eikä toiseen. Myöhemmin tuskin lainkaan, ellei Veikkaus sattuisi kerrankin tukemaan.
On tietysti järkevää, että talouskriisin kynnyksellä pankkien lainanantoa rajoitetaan. Jossain vaiheessa kun lainaa jaettiin ovista ja ikkunoista, ilman minkäänlaista omarahaosuutta. Mutta 20% esimerkiksi 250 000 euron omakotitalosta (Lahdessa, pääkaupunkiseudulla tuolla summalla ei vielä kannata isoista kerrostaloasunnoistakaan haaveilla) on aika hirmuinen siivu. Nuori ensiasunnonostaja taasen saa jo pelkästään yksiöstä varautua pulittamaan viisinumeroisia summia. Useimmilla on opintolainat otettuina ja työstä ei vielä säästöpossuihin ole kertynyt. Nuoret itse ovat puolesta ja vastaan MTV3:n tekemässä gallupissa. Ylivelkaantumisen estäminen on hyväksi, mutta monille saattaa tulla seinä vastaan asunnon hankinnassa, ja uhkakuva ikuisesta vuokra-asumisesta heräilee. Tämä taas pahimmillaan luo vuokranantajille kissanpäivät. Vuokra-asujien määrä kasvaa ja sen seurauksena tullaan varmasti näkemään korotuksia myös vuokrien hinnoissa. Näin maalailee myös Finanssialan keskusliiton johtaja Maikkarille antamassaan haastattelussa. Erityisesti haittaa tästä on opiskelijoille etenkin niissä kaupungeissa, joissa vuokra-asunnoista on silloin tällöin pulaa. On otettava vastaan mikä tahansa asunto, ja millä tahansa hinnalla. Kun opintotuet eivät riitä asumisen lisäksi elämiseen, pakottaa se opiskelijan töihin. Ja tästä päästäisiinkin taas kivasti keskusteluun työurien pidentämisestä, tutkintojen suorittamisesta ohjeajassa, opintotuen riittävyydestä jne. En ota näihin kantaa, vaan uskon, että aktiiviset opiskelijajärjestöt sen tekevät jos aiheelliseksi katsovat.
Sen sijaan ihmettelen pankkien toimintaa. Jo nyt alkusyksystä, kun pankkilainojen omarahoitusosuuksia kasvatettiin ja muutenkin nimenomaan asuntolainakriteerejä kiristettiin, tarjosivat pankit omia korkeampikorkoisia jousto-/kulutusluottojaan kattamaan omarahoitusosuuksia. Miten tämä estää ihmisten ylivelkaantumisen? Todella vastuullista pankkitoimintaa. Ja ennenkaikkea se vie pohjan koko lainakattoidealta. Itse asiassa se vain pahentaa nykytilannetta. Sen lisäksi, että otetaan korkeampikorkoista lainaa asuntolainan lisäksi, maksaa se jo itsessään lainaajalle enemmän, mutta lisäkustannuksia kertyy myös lainojen hoitokustannuksista. Aikanaan ihmisille kertyneitä lainoja pyrittiin yhdistelemään, jotta kustannukset saataisiin minimoitua ja jotta lainojen hallinnointi olisi kaikinpuolin helpompaa. Nyt ihmisille tarjotaan lainan ottamista saadakseen toisen lainan. Pahimmillaan niitä lainoja voi ottaa kaiketi useammankin. Sehän se onkin vasta fiksua! Ihmettelen todella Valtiovarainministeriön ja Finanssivalvonnan toimia tässä asiassa.
Lopuksi vielä vinkki kaikille opiskelijoille: Nostakaa kaikki mahdolliset opintolainat ja laittakaa ne sellaisenaan säästötilille korkoa kasvamaan. Eipä se korko kauhean nopeasti kasva, mutta onpahan sitten edullista lainaa valmiina omarahoitusosuudeksi kun valmistuttuanne harkitsette asunnon ostamista. ;)