Kuntavaalit lähestyy, sen huomaa julkisen ja äänekkään vastustamisen lisääntymisestä. Lahdessa kautta aikain on ääniä herunut jyrkälle ei-linjalle. Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta.
Työelämässä ja vapaa-ajalla jatkuva negatiivisuus ja kielteisyys koetaan raskaaksi. Positiivisesti eteenpäin suuntaavat ihmiset puolestaan ammentavat ympärilleen energiaa ja iloa. Miksi politiikassa tuntuu toimivan täysin päinvastainen elämäntapa? Jos joku perustaisi EI-puolueen, voittaisi se takuulla kaikki maan vaalimittelöt ilman sen suurempia kampanjoita.
Kehityksen esteenä on yleensä se, että mitään uutta ei edes yritetä. Jos kaikki ideat olisi tässä kaupungissa saatu vastustettua kumoon, ei meillä todennäköisesti olisi puoliakaan niistä palveluista mitä tällä hetkellä. Raha olisi kaikonnut paikalleen jämähtäneestä ei-kaupungista sinne, missä “kyllä” soi kauniisti kiikarit valoisaan tulevaisuuteen tähdäten.
Toivossa on hyvä elää, mutta olisi virkistävää ja hedelmällistä, jos ehdolle asettautuvat näissä vaaleissa pyrkisivät ensisijaisesti kehittämään kaupunkiamme, eivät jämähdyttämään. On ihan oikein vastustaa muutoksia, jos niille on esittää varteenotettavia vaihtoehtoja ja ratkaisuja.
Kun talouden realiteetit ovat hyvin tiedossamme, on päätöksenteossa entistä enemmän priorisoitava. Tähdätäänkö tulevaisuuteen vai märehditäänkö menneisyydessä? Äänestäjät sen lopulta huhtikuussa päättävät.